Elämään kyllästynyt...

Shit happends! kirjoitti:

joskus tuntuu et kaikki sortuu ja maailma kaatuu
mun niskaan,synkät pilvet peittää auringon ja
väreistä nään pelkän harmaan...niinpä niin.Tässä
mun stoori "lyhyesti".puoltoist vuotta
sitten,aloin olee yhen ihanan jätkän kans..Se oli
ku mulle luotu...niin ainakin luulin.Kaikki oli
kuin yhtä satua.puoli vuotta sitä kesti..kunnes
tajusin palanneeni seittemännestä taivaasta
takaisin maan pinnalle.Huomasin ettei kaikki
ollukkaa ihan sitä miltä näytti...jätkäni muutti
ajan kuluessa olemustaan,mua ja muita kohtaan.se
rupes olee ihan älyttömän mustasukkanen musta.En
ois saanu käydä missään,ilman etten kysyny siltä
lupaa..ja jos jossain kävin niin se oli heti
kyselemäs kaiken näköst turhan päivästä paskaa!En
ois enää kaupungilla saanu jutella kenenkää muun
kans ku sen..se oli jotain ihan aivan älytöntä!
mutta silti rakastin tätä aivan
suunnattomasti.siinä meni sitten vuosi
ohimennen..kunnes eräänä talvisena
pe.iltana,oltiin meillä.kateltii telkkaa.se rupes
kilisee mulle jostain ihan turhan päiväsest
asiast..eka se oli pientä..mut se suureni
suurenemistaan.Loppuvaihees se olikin jo mun
kurkussa kiinni...se haukku mut ihan
pystyyn,sylkäs kasvoille jne...
varoituksex vaa muille ihmisille että liika
mustasukkasuus on sairasta..siinä joutuu vaa ite
kärsii.Kannattaa nauttii elämästä,eikä kannata
sitoutua keneenkään ihmisee liian nuorena.Itse
olen vasta 15w...kiitos jos joku jakso lukee
loppuun.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä