Oon yks 16 tyttö. Eli..No yks jätkä(saman ikänen
kun mä) on kiinnostunu musta ja pyytelee mua joka
päivä johonki ja kehuu kuinka kiva oon yms.
Ollaan kummiskin tunnettu vajaa viikko vasta..tai
se ties must jo aiemmin..Tää jätkä on tosi kiva,
mut mä en silti tiedä et haluisinko mitään muuta
kun kaveruutta, ja tää jätkä taitaa haluta
enemmän... Toisaalta joo, mut taas toisaalta
en... Mä oon ollu kolme kuukautta aivan sairaan
ihastunu yhteen mua pari vuotta vanhempaan jätkään
(tosi hyvän näkönenki vielä) ja ilmeisesti sekin
on ollut muhun...enää en kyl olis niinkään
varma...Ja sitä kohtaan mä niinkun tunsin
tosissaan jotain, vaikkei tunnettukaan... Aina
kun kävelee ohi niin sydän hyppää suunnilleen
ulos ja silleen, mut tän toisen kundin kanssa ei
tuu mitään tommosta...Pikkuhiljaa mä kyl oon
alkanu tykkää siitä enemmän ja enemmän mut ei
tiedä et pystyisinkö ikinä rakastamaan
sitä..ainakaan vielä! Nyt mietin vaan et mitä
pitäis tehä kun pelkään et teen väärin jos vaikka
meil tulis jotain juttuu tän mun ikäsen jätkän
kans ja sit ajattelisin toista koko ajan...Se ei
ois varmaan kivaa sitä kohtaan...Must tuntuu kyl
etten vois ikinä saada tätä vanhempaa jätkää, mut
silti..Ehkä tää on taas sitä et haluu sitä mitä
ei voi saada ja sit kun joku on kiinnostunu susta
ni sua ei kiinnosta...En tiiä..Tuntuu vaan
hirveeltä...Pelkään et menetän tosi mukavan
kundin sen takia et olin ihastunut johonkin
toiseen..Onko teil mitään kokemuksii tälläsesta?
Voiko oppii rakastamaan vaikka ei heti
ensisilmäyksellä oliskaan et aivan ihana jätkä!??
Tuleeko se rakkaus pikkuhiljaa vai..?
kun mä) on kiinnostunu musta ja pyytelee mua joka
päivä johonki ja kehuu kuinka kiva oon yms.
Ollaan kummiskin tunnettu vajaa viikko vasta..tai
se ties must jo aiemmin..Tää jätkä on tosi kiva,
mut mä en silti tiedä et haluisinko mitään muuta
kun kaveruutta, ja tää jätkä taitaa haluta
enemmän... Toisaalta joo, mut taas toisaalta
en... Mä oon ollu kolme kuukautta aivan sairaan
ihastunu yhteen mua pari vuotta vanhempaan jätkään
(tosi hyvän näkönenki vielä) ja ilmeisesti sekin
on ollut muhun...enää en kyl olis niinkään
varma...Ja sitä kohtaan mä niinkun tunsin
tosissaan jotain, vaikkei tunnettukaan... Aina
kun kävelee ohi niin sydän hyppää suunnilleen
ulos ja silleen, mut tän toisen kundin kanssa ei
tuu mitään tommosta...Pikkuhiljaa mä kyl oon
alkanu tykkää siitä enemmän ja enemmän mut ei
tiedä et pystyisinkö ikinä rakastamaan
sitä..ainakaan vielä! Nyt mietin vaan et mitä
pitäis tehä kun pelkään et teen väärin jos vaikka
meil tulis jotain juttuu tän mun ikäsen jätkän
kans ja sit ajattelisin toista koko ajan...Se ei
ois varmaan kivaa sitä kohtaan...Must tuntuu kyl
etten vois ikinä saada tätä vanhempaa jätkää, mut
silti..Ehkä tää on taas sitä et haluu sitä mitä
ei voi saada ja sit kun joku on kiinnostunu susta
ni sua ei kiinnosta...En tiiä..Tuntuu vaan
hirveeltä...Pelkään et menetän tosi mukavan
kundin sen takia et olin ihastunut johonkin
toiseen..Onko teil mitään kokemuksii tälläsesta?
Voiko oppii rakastamaan vaikka ei heti
ensisilmäyksellä oliskaan et aivan ihana jätkä!??
Tuleeko se rakkaus pikkuhiljaa vai..?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mun mielestä rakkaus on jotain sellaista mitä ei
voi kokea ennen kuin TODELLA tuntee toisen.
Sanoisin et oot lähinnä ihastunut. Ethän edes
tunne sitä vanhempaa poikaa? Sehän saattaa olla
ihan idiootti.. Mut sun on tehtävä mitä sun
sydämes sanoo.. Turha yrittää järkeillä.
Enhän mä sitä vanhempaa poikaa kyl hyvin tunne,
mut oon kuullu monelta et se on tosi kiva ja kyl
mä oon sen kanssa kerran päässy
juttelee...kännissä kylläkin..Sillon se oli kyl
ihana..pyys istuu syliinsä ja halus mun numeron,
mut sen jälkeen ei oo pahemmin oltu yhteyksis...
Jotenki vaa tuntuu oudolta kun ne molemmat jätkät
on mun kaa samas koulus ja kun tää vanhempi
kävelee vastaan, mä meen ihan paniikkiin ja sydän
rupee lyömään kauheet vauhtii ja kun tää toinen
taas tulee niin mitään tommost ei tapahdu...
Järki sanoo et unohda se vanhempi, mut sydän
sanoo toista! Ei maha mittää... Ehkä mun ei
kannata tehä viel yhtää mitään ettei sit tarttee
katua heti...
olen samaa mieltä etta se vanhempi mies voi olla
ku mikäki muu sika.. mä olen kokenut saman asian
olin ihastunu yhten mua 3 vuotta vanhempaan..
mutta ku sain selville millanen hän oli nii ei
oikeen mulle sopinu ne vanhemmat ovat niin
erillaisia kun nuo nuoret, mun mielest sun pitä
vaa keskittyy siihen nuorempaan jätkään. ku sillä
on ainaki tuntei sua kohtaan. kertoisit vähä
mulle millanen se nuorempi jätkä on nii voidaa
paremmin autaa sua.. ainaki toivoisin että se
olis parempi tää mun ehdotus kokemus kertoo...
No se nuorempi on tosi kiva, mut on siinä kyllä
huonotkin puolet...niinku meissä kaikissa!Se on
ihan kivan näkönenki..Se kirjottelee koko ajan
jotain ihanii viesteiki...En vaan silleen oo
niiiiin kiinnostunut siitä kuin kaveri
mielessä...tai en tiiä..toisaalt joo, toisaalt
en.. Pyörii se vanhempi päässä...
Ei niillä jätkillä nyt oo ees vuotta keskenään
ikäeroo et sitä en niinku mieti
ollenkaan...Toisaalta heti kun tutustuin tohon
nuorempaan jätkään niin unohdin sen toisen
hetkeks ja tunteet sitä kohtaan ei oo enää niin
suuret kun oli ennen tota nuorempaa..Silti mietin
sitä...On varmaan vähän sekavaa tää...
Voi olla kyl et ajan myötä mä unohdan sen
vanhemman... Mä vaan jotenkin pelkään unohtaa sen
kokonaan kun tuntuu et meil ois voinu tulla
jotain kun se selväst oli yhes vaihees
kiinnostunut..Ei vaan oo ehkä enää..ainakin siltä
vaikuttais..en oo kyl varma...
Mut mä nyt kattelen mihin täs päädytään... Jos
yleensäkään päädytään... Kiitti kuitenki kaikkien
vastauksista...Vaikka ne olikin aika
ristiriitasii keskenään osa, niin kyl ne autto!
Mun mielestä sun kantsis ottaa selvää tän
vanhemman jätkän tunteista sua kohtaan, jos sä
oikeesti voisit välittää siitä... mulle käy aina
tälläsissä tilanteissa niin et mä teen jotain
ihan älytöntä ja kadun sitten sitä... kuuntele
sydämmesi ääntä... Tsemppiä =)
Mulla on aika samanlainen tilanne. On siis
tyttöjä jotka varmaan on kiinnostuneita, mutta
minä haaveilen vain yhdestä tytöstä joka tuntuu
niin läheiseltä vaikken koskaan ole jutellut,
katsellut vain silmiin.
En tiedä, että onko tämä ihana tyttö vapaa.
Hänestä vain unelmoiden torjun siis kaikki muut
jotka saattaisivat olla maailman ihanimpia elämän
kumppaneita.
KAMALAA! Ehkä sitten jäänkin poikamieheksi jos
näin jatkuu pitkään.
Nyt olen tainnut juuri kyllä pilata elämäni
ensimmäisen seurustelusuhteen kun olen ollut niin
passiivinen erään tytön suhteen joka on
osoittanut niin selviä kiinnostuksen merkkejä.
Harmittaa, mutta tuntuu, että pettää tätä tyttöä
kohtaan johon olen kunnolla ihastunut!
No perkele, tee niin kuin itse tahrot eläkä täälä
ruinaa...ite sä parhaiten sen tiiät mitä sä
niiltä lukuisilta jätkiltäs ja ihastuksiltas
haluat. Miten helvetissä me muut muka tiärettäis,
miten sun pitäis toimia ko sä kuitenkin teet aina
päivasto ku mei sulle kerrotaan ja sanotaan, että
miten ois hyväks toimia.
Mää saanon vaan, et se miten sä tunnet hyväks nii
tee kuule sillai.
No niin kai sitten...
Näitä asioita ei järkeillä, sillä tunteethan ne
ovat, jotka saavat meidät tuntemaan ihanaa
"rakkauden" olotilaa.
Koita nyt sitä vanhempaa tyyppiä, äläkä edes viitsi
aloittaa mitään sen nuoremman kanssa, sillä et sä
sitä oikeasti halua, vaikka se oliskin ihan kiva.
Älä todellakaan yritä, kuin sitä mitä sydämesi
haluaa. Ja jos nyt iskee hellyydenkipeys, vaikka se
vanhempi hemmo ei sua haluiskaan, niin älä juokse
sen toisen syliin. Ei se ole oikein häntä kohtaan.
Kyllä ensivaikutelma on aika dominoiva ominaisuus
siinä suhteessa, haluaako toista ikinä, vaiko ei!
Mä tekisin kyllä niin kun mun sydän pomppailee...
Elikkä taidat olla vähän enemmän siihen
vanhempaan...
MUTTA, kun pelkäät ettet voi rakastaa sitä
nuorempaa "ainakaan viä" niin EI SUN KYLLÄ
TARVISKAAN! Ei mulla oo ainakaan suhteen alus
mitään ajatuksii et apuva pystynköhän mä
rakastaan tota äijää... Se rakkaus tulee kyllä
myöhemminkin...
JOTEN otas ny jompi kumpi ja kattele miten suhde
edistyy... Se nuori ois varmaan piece of cace,
mut kyllä sä sen vanhemmankin pystyt vietteleen
jos vaan alat hommiin!
-peace-