kuolema mun ja rakkaani välissä

sanotaan että aika parantaa haavat. niin se
tekeekin, mutta pirun kauan se kestää! koeta
viettää aikaa mahdollisimman paljon jonku ihmisen
seurassa, älä jää yksin miettimään asioita koska
se vaan pahentaa tilannetta! Jos sä haluat uusia
mailikavereita niin mä haluaisin mailata sulle!
Yksin ei saa jäädä! itsellänikin meni 2 vuotta
kestänyt suhde poikki parisen viikkoa sitten mut
oon selvinny..mailaa [email protected]

No saakeli, jäin määkin auton alle moperilla, mut
ei se paskahousu saanut mua henkiltä...HAA HAAA

Teki miäli kyl sanoo sille tenukepakolle suarat
sanat, mut en sit sanonu, ku oli moperi vireessä.

Noh, mut koetaha pärjäillä....mää sitä sun
jätkääs ainaka takas saa, perhana...elä minua
syytä.

Koita kestää... mun oma systeri kuoli vuos sitte
kolaris... se sattuu aikansa... mut älä anna
surun turruttaa ittees... puhu jonku kanssa joka
ymmärtää sua ja haluu auttaa... elämä jatkuu joka
tapauksessa... kyl sä löydät viel oman kullan...
sä et välttämättä voi enää rakastaa ketään nii ku
sun x-jätkää... itke surus rauhassa pois... jatka
elämää... Et sä tuu koskaan unohtamaan tätä
jätkää ja se on hyvä... en mäkään oo unohtanu mun
systää enkä unohda... itte kävin terapiassa puol
vuotta joten voit kokeilla sitä... muista että
sun kaikki läheiset varmasti tukee
sua... -kaako-

Otan osaa Rakkaasi kuolemaan.
Sun pitää vain ajatella että Hän kulkee kanssasi
joka ikinen päivä, tunti, minuutti, sekuntti
missä ikinä oletkin. Ja on Sinun Suojelus enkeli
joka suojelee sinua kaikelta pahalta. Mutta
myöskin Hän varmasti toivoo että jatkaisit
elämääsi, mutta se ei tarkoita sitä että
unohtaisit Hänet vaan Hän olisi Sinun sydämessä
Rakkain muisto.
Hän katsoo sinua taivaasta, ja tapaatte vielä
siellä.
En osaa sanoa kuinka vaikeaa sitä on kun oman
rakkaan menettää koska en ole sitä kokenut ja
tietysti toivon että en tule kokemaankaan.
Mutta sitä tämä elämä on tänne synnytään
kasvamaan ja vanhempana sitten mennään ikuiseen
uneen.
Toivottavasti toin edes hiukan lohtua.
Etene päivältä varovasti...
Jos haluat vaihtaa ajatuksia niin mailaa
ihmeessä. Kukaan ei jaksa kantaa noin isoa
taakkaa sydämessään, ei kukaan.
Puhuminen auttaa todella paljon.

Mä uskon et sun edesmennyt kundikaveri toivois ja
haluis et sä jatkaisit sun omaa elämää ilman sitä,
ja löytäisit jonku toisen kundin joka pitäis
susta huolta...

Tohon on tosi vaikee sanoo mitään kun ei pyty ite
kuvitteleen ees sun tilannetta.

Ainoo aisia mikä tulee mieleen on se et vietä
aikaas kavereittes kaa, älä oo yksin.

-peace- todellakin...

Toi on varmasti aivan kauhee tilanne!! Mä en tiä
mitä mä tekisin, mä varmaan tappaisin ittenikin...
Mutta, muistele niitä ihania aikoja mitä sä sait
olla sun rakkaas kanssa! Musitoja ei saa koskaan
unohtaa!! Ja ku ette vissiinkään ehtiny olla
kovin kauaa yhessä, olitte varmasti tosi
rakastuneita. Kaikki tuntu menevän täydellisesti,
jne. Oon ite kokenu ton tunteen vähän aikaa
sitten, ja se on todellaki muistelemisen
arvonen=) Toivottavasti sen muisteleminen
parantaa sunkin oloas. Tosin sun tapaukses
varmasti aika parantaa haavat.. Ei kokonaan,
mutta niin, et pystyy jatkamaan elämää. KOITA
JAKSAA!!! =)

osaan yrittää kuvitella tunteesi...
isäni kuoli vuosi sitten...se oli rankinta kaiken
muun sekasorron keskellä. samaan aikaan meinaan
asuin perhekodissa, en tullut toimeen ollenkaan
kotona. kaikki oli vain niin vaikeeta....
kesti yli puoli vuotta kunnes aloin selviimään
isäni kuolemasta. kun sen pahimman yli olin
päässyt,aloin miettimään että mitä isäni tahtoisi
minus tekevän. vastaus oli yksinkertainen:JATKAA
ELÄMÄÄ... kuulostaa vaikealta mutta kun sen ajan
mittaan ymmärtää(se on asia joka vie aikaa)se
auttaa. teet ja toteutat asioita joita
poikaystäväsi olisi sinun halunnut tekevän. en
ole hyvä neuvomaan... mutta toivottavasti tästä
on jotain apua... tsemppiä sinulle ja muista...
ystävät ovat tärkeitä tukijoita.!!

Siis kauheeta!! Otan osaa. Mullaki on
kundikaveri, ja en tiiä, mitä tekisin ilman sitä!