eikö olekkin hassua että joskus tekee mitä
tahansa kun on rakastunut,nolaa itsensä
täydellisesti ja sitten ei uskalla kuitenkaan
tehdä mitään. sitten kuitenkin kun istuu kotona
iltaisin niin miettii sitä mitä voisi olla. ja
kun ei saa sitä yhtä tiettyä kundia mielestään
vaikka ei ole enään mitään mahdollisuutta palata
entiseen. miksi? mitä tehdä kun ei tidä
vastauksia näihin kysymyksiin ja kun ei uskallus
riitä ja jos joskus on riittänyt niin se on
loppunut ensimmäiseen vastoinkäymiseen. tunteeko
joku muu näin? Haluaisin samalla toivottaa
kaikiile hyvää joulua ja myös hänelle jota kaukaa
katselen ja ihailen!
tahansa kun on rakastunut,nolaa itsensä
täydellisesti ja sitten ei uskalla kuitenkaan
tehdä mitään. sitten kuitenkin kun istuu kotona
iltaisin niin miettii sitä mitä voisi olla. ja
kun ei saa sitä yhtä tiettyä kundia mielestään
vaikka ei ole enään mitään mahdollisuutta palata
entiseen. miksi? mitä tehdä kun ei tidä
vastauksia näihin kysymyksiin ja kun ei uskallus
riitä ja jos joskus on riittänyt niin se on
loppunut ensimmäiseen vastoinkäymiseen. tunteeko
joku muu näin? Haluaisin samalla toivottaa
kaikiile hyvää joulua ja myös hänelle jota kaukaa
katselen ja ihailen!
Vastaukset 7
Vanhimmat
mulla prikulleen sama ongelma,tosin minä olen
poika ja ihastukseni on tyttö.
ollut jo kauan tässä tilanteessa?minä olen!ja
oletko yrittänyt koskaan tehdä mitään tilanteen
parantamiseksi? kun en keksi mitä voisin tehdä ja
en tiedä mitä tekisin...
minä kui vanha sä oot..? siis sä joka sanot
olevas poju...
niin...mulla on myös sama ongelma...olen ollut
ihastunut/rakastunut tähän jätkään nyt jo monta
kuukautta...=)Mutta kun ei uskalla...
Mutta se että kaikki uskallus loppuu yhteen
takaiskuun on väärin.
Oikein on se että jatkaa elämäänsä, ja keskittyy
siihen realismiin mitä ympärillä on.
En väitä että se olis helppoa jatkaa eteenpäin.
Mutta jos elämästä aikoo selvitä hengissä niin se
olis aika iso edellytys sille...
Ja kysymyksiin saa vastauksia kunhan jaksaa
etsiä...
Haluisin et jengi tajuu et me eletään vaan yhen
kerran... Tehään tästä elämästä ikimuistonen
suruineen ja iloineen.
Jos ette nauti elämästä niin tehkää jotain.
Vain te itse voitte muuttua.
-peace-‰
sama problem... :( "itkua"
mullaki on toi ihan sama ongelma..
ja sil kerran ku uskalsin jotain tehä, jouduin
olee sit ihan noloon noin puol vuotta ku se jätkä
oli samas koulus. Mut ei se jätkä kyl varmaan
mitää ajatellu et vitun nolo ym. Joten kyl mun
mielest kannattaa aina yrittää!
Mulla on nyt sellanen tilanne et mietin pitäiskö
jotain tehä vai olla ihan vaan frendi ja oottaa..
Ku en kummiskaa tunne sit jätkää viel niin hyvin,
jotain viikon verran melkein joka päivä pikkasen
jutellu..
Se jätkä on vähän ujo, niinku kyl iteki. Ja en oo
huomannu mitää selvii kiinnostumisen merkkei,
joten pitäiskö vaan ootella?
Ja munki puolest kaikille hyvää jouluu ja hauskaa
uutta vuotta!!!