Moikkista!
Todellakin, mitä tehdä kun ei tiedä mitä tehdä... Ajatukset täyttää pieni ihminen, mutta kun... Onko todella olemassa "oikeaa" syytä enää odottaa lapsen hankkimisen "oikeaa" ajankohtaa, vai onko kaikki selittely ja mietiskely pelkkää pelkuruutta... Olen kohta 25 vuotias "naisen alku", vakituisessa työsuhteessa ja lukion lisäksi muutama ammattikin jo hankittuna... Kuitenkin haluaisin vielä jotain opiskella. Kihloissa olen elämäni miehen kanssa, sen ainoan jonka voisin koskaan lasteni isäksi kuvitella. Herralla ikää 30 vuotta... Keskinäinen suhteemme toimii loistavasti (mielipide on molemmin puolinen)... Ja silti vielä mietin ja mietin, onko oikea aika nyt vai vasta sitten joskus... Selviämmekö? Riittääkö raha? Mitä jos haluan vielä opiskella? Ja miljoona muuta kysymystä... Olo on turhauttava... Mutta jos ei nyt, niin milloin sitten? Kuitenkin jo kauan aikaa sitten päätin, että yli kolmekymppisenä en enää lapsia halua... Eli jos ei nyt, niin ei sitten koskaan, vai...? Eli mitä tehä, jos ei tiedä mitä tehdä... Olo on ahdistunut... =)
Todellakin, mitä tehdä kun ei tiedä mitä tehdä... Ajatukset täyttää pieni ihminen, mutta kun... Onko todella olemassa "oikeaa" syytä enää odottaa lapsen hankkimisen "oikeaa" ajankohtaa, vai onko kaikki selittely ja mietiskely pelkkää pelkuruutta... Olen kohta 25 vuotias "naisen alku", vakituisessa työsuhteessa ja lukion lisäksi muutama ammattikin jo hankittuna... Kuitenkin haluaisin vielä jotain opiskella. Kihloissa olen elämäni miehen kanssa, sen ainoan jonka voisin koskaan lasteni isäksi kuvitella. Herralla ikää 30 vuotta... Keskinäinen suhteemme toimii loistavasti (mielipide on molemmin puolinen)... Ja silti vielä mietin ja mietin, onko oikea aika nyt vai vasta sitten joskus... Selviämmekö? Riittääkö raha? Mitä jos haluan vielä opiskella? Ja miljoona muuta kysymystä... Olo on turhauttava... Mutta jos ei nyt, niin milloin sitten? Kuitenkin jo kauan aikaa sitten päätin, että yli kolmekymppisenä en enää lapsia halua... Eli jos ei nyt, niin ei sitten koskaan, vai...? Eli mitä tehä, jos ei tiedä mitä tehdä... Olo on ahdistunut... =)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen 21-vuotias naimisissa oleva nuori nainen ja odotan esikoispoikaamme (la 7.4). Opiskelen ja käyn töissä, kuten myös 7 vuotta vanhempi mieheni. Vauva oli haaveissamme jo vuoden verran, kunnes sitten toiveemme täyttyi. Positiivisen raskaustesti jälkeen mielessäni pyöri sanoja kysymyksiä, kuin sinullakin. Miten opiskelut? Entä rahatilanne? Tulevaisuus? Luulenpa, että jokainen vauvakuumeinen/tuleva äiti painiskelee samojen kysymysten kanssa ja se on normaalia. Itsekin jännitin alussa, että miten opiskelujen käy, mutta eihän lapsi tarkoita, että pitää opiskelu lopettaa. Opiskeluun tulee vain äitiysloman mittainen tauko :) Nyt, kun laskettuun aikaan on enää parisen kuukautta, parempaa ajankohtaa lapsentekoon ei olisi ollut. Vaikka olenkin nuori (täytän 22 ennen vauvan syntymään), tiedän, että pärjäämme. Lapsi ei ehkä tule saamaan kaikkea hienoa ja uutta, mutta kaiken tarpeellisen hän tulee saamaan ja rakkautta ei ainakaan häneltä tule puuttumaan. Ei se raha, vaan rakkaus :)
Niin kun olet huomannut, sille lapsen teolle ei löydy oikeaa ajankohtaa vaikka kuin miettis. Ei kannata pitää itestään selvänä että niitä edes saa. Minä olen saanut ensimmäisen 24 vuotiaan ja kuudes syntyy tässä piakkoin.Nyt olen vähän päälle 30. En ole jäänyt mistään paitsi vaikka on monta lasta. Olen saanut olla töissä välillä, joka vuosi käydään miehen kanssa kahdestaan viikon ulkomaanlomalla ja jokunen viikonloppu reissu.Välillä käydään erikseen huvittelemassa ja mitä millonkin.Harrastukset ovat samat kuin ennenkin.Työtähän se lapsi tuo valtavasti mut niitä rakstaa niin paljon et on valmis tekemäänkin niiden eteen.
Aika hauska lukea ajatuksia, jotka ovat kuin omasta päästäni. Olemme samanikäisiä, ja miehemmekin ovat lähes samanikäiset. Minulla on jo pitkään ollut haaveena yliopisto-opiskelut, joihin olin suunnitellut hakeutuvani tänä keväänä. Toisin kuitenkin kävi. Olen raskaana viikolla 12, enkä kaipaa pätkääkään pääsykoerumbaa. Minäkin mietin oikeaa ajoitusta sun muuta "hömppää" kaiken syksyä. Sitten kuukautisten jäätyä puolivahingossa pois olin sisimmässäni mahdottoman onnellinen! Luulenkin, että tuo epävarmuusjakso on yksi osa vanhemmuuteen valmistautumista. Tavallaan on jo valmis ja kypsä äidiksi, mutta uusi elämäntilanne pelottaa... Taitavat kutsua tuota vaihetta justiinsa vauvakuumeeksi. Miksi odottaa, jos raamit onnelliselle perheelle ovat kunnossa?!?
Itselläni on opinnot vielä kesken, mutta olemme mieheni kanssa silti suunnittelemassa perheenlisäystä. Olen 24-vuotias ja mieheni on 30-vuotias, joten mielestäni aikakin on mitä otollisin.
Elämä ei ole milloinkaan niin järjestyksessä, että kaikki olisi täysin valmista uutta perheenjäsentä varten. Jos jää odottelemaan esim. uran kehittymistä, lainojen poismaksua ja omakotitalon remontin täydellistä valmistumista, jäisi lapsen saaminen monilla pareilla haaveeksi.
Meidän perheessä lapsesta on puhuttu jo kauan, ja nyt olemme päättäneet jättää pillerit pois tämän kevään jälkeen. Silloin opintoni ovat jo aivan loppusuoralla ja todennäköisesti pääsen gradun tekoonkin tukevasti kiinni ennen lapsen syntymää.
Olen tavattoman onnellinen enkä malttaisi odottaa ensi vuotta! Toivottavasti kaikki sujuu hyvin. Ja toivottavasti sinullakin vielä tulee varma tunne siitä, että haluat lapsen. Mutta ahdistua ei kannata, asiat ja tuntemukset voivat muuttua paljon lyhyessäkin ajassa!