Tämä on suora lainaus Turkulainen lehdestä. Ilmestynyt Lauantaina 17.1.2004.
Ja tämä on niin totta monella muullakin kuin vain tämän kirjoittajalla.
”Nykyajan Noitavainoa
ENNEN muinoin sinkkunaiset poltettiin roviolla. Tänä päivänä noitavaino on enemmän henkistä väkivaltaa. Mutta ennakkoluulojen, pelkojen ja sovinististen asenteiden siemen on aivan samasta puusta kuin pari sataa vuotta sitten. Sovinistinen kulttuuri on enemmän kuin sovinistiset miehet, se on vuorovaikutusta.
Yksinhuoltajan kuuluisi olla ruikuttava, masentunut, heikko, avuton ja ruma, mieluiten sellainen, jonka mies on hylännyt. Jos näin ei ole, sosiaalinen yhteisö joutuu hämmennykseen. Pärjäävää, itsellisesti toimeentulevaa, osallistuvaa ja elämästään iloitsevaa yksinhuoltajaa ei saada sovitettua sovinistiseen kaavaan. Hänestä tulee uhka sovinistisille parisuhteille.
Sinkkunainen koetaan uhkana niissä parisuhteissa, joissa ollaan epävarmoja puolison rakkaudesta. Pelko nousee sovinistisesta ajattelusta eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä sinkkunainen tekee tai sanoo. Pinnallisissa ihmissuhteissa jollaisia mm. rivitaloasukkaiden naapuruussuhteet normaalisti ovat, sinkkunaiseen sijoitetaan asenteita ja luuloja, jotka eivät vastaa todellisuutta. Tästä nousevalla henkisellä väkivallalla on lukemattomia ilmiasuja ja yhteisössä se saattaa tulla usealta taholta yhtä aikaa.
Yksinhuoltajan lapsen kuuluu voida huonosti. Hän ei sovinistisen ajattelun mukaan voi olla tasapainoinen ja pärjäävä eikä missään tapauksessa keskivertolasta valoisampi. Yksinhuoltajan lapsessa täytyy olla jotain vikaa –hänellä ei ole oikeutta iloita elämästään ja olemassaolostaan. Sovinistinen yhteisö sijoittaa väkivaltaisesti häneen ominaisuuksia, jotka eivät nekään perustu totuuteen. Tähän osallistuvat sekä aikuiset miehet, että naiset ja myös lapset. Näin sovinistinen kulttuuri siirtyy sukupolvelta toiselle.
Henkisen väkivallan raskain muoto on eristäminen sosiaalisesta yhteisöstä. Ne jotka siihen osallistuvat, perustelevat sen oikeutuksen itselleen ja muille epätosilla väitteillä sinkkuäidin ja tämän lasten ominaisuuksista. Nekin jotka uskaltavat epäillä näitä väitteitä, vetäytyvät, koska he pelkäävät joutuvansa ikävään välikäteen.
Kirjoittanut Nimimerkki: Äiti rivitalon pihalta.”
Lukiessa tämän jää vain ihmettelemään sitä, kuinka paljon meitä onkaan jotka joudumme läpikäymään tätä samaa Naapurien Noitavainoa? Eikö sivistyksellä olekaan käytännössä mitään merkitystä siinä kohden miten kohtelemme lähimmäisiämme? Vai eikö Yksinhuoltaja äiti taikka lapset lukeudu siihen ”lähimmäiset” kastiin? Tämä kaikki Anno Domini 2004.
Ja tämä on niin totta monella muullakin kuin vain tämän kirjoittajalla.
”Nykyajan Noitavainoa
ENNEN muinoin sinkkunaiset poltettiin roviolla. Tänä päivänä noitavaino on enemmän henkistä väkivaltaa. Mutta ennakkoluulojen, pelkojen ja sovinististen asenteiden siemen on aivan samasta puusta kuin pari sataa vuotta sitten. Sovinistinen kulttuuri on enemmän kuin sovinistiset miehet, se on vuorovaikutusta.
Yksinhuoltajan kuuluisi olla ruikuttava, masentunut, heikko, avuton ja ruma, mieluiten sellainen, jonka mies on hylännyt. Jos näin ei ole, sosiaalinen yhteisö joutuu hämmennykseen. Pärjäävää, itsellisesti toimeentulevaa, osallistuvaa ja elämästään iloitsevaa yksinhuoltajaa ei saada sovitettua sovinistiseen kaavaan. Hänestä tulee uhka sovinistisille parisuhteille.
Sinkkunainen koetaan uhkana niissä parisuhteissa, joissa ollaan epävarmoja puolison rakkaudesta. Pelko nousee sovinistisesta ajattelusta eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä sinkkunainen tekee tai sanoo. Pinnallisissa ihmissuhteissa jollaisia mm. rivitaloasukkaiden naapuruussuhteet normaalisti ovat, sinkkunaiseen sijoitetaan asenteita ja luuloja, jotka eivät vastaa todellisuutta. Tästä nousevalla henkisellä väkivallalla on lukemattomia ilmiasuja ja yhteisössä se saattaa tulla usealta taholta yhtä aikaa.
Yksinhuoltajan lapsen kuuluu voida huonosti. Hän ei sovinistisen ajattelun mukaan voi olla tasapainoinen ja pärjäävä eikä missään tapauksessa keskivertolasta valoisampi. Yksinhuoltajan lapsessa täytyy olla jotain vikaa –hänellä ei ole oikeutta iloita elämästään ja olemassaolostaan. Sovinistinen yhteisö sijoittaa väkivaltaisesti häneen ominaisuuksia, jotka eivät nekään perustu totuuteen. Tähän osallistuvat sekä aikuiset miehet, että naiset ja myös lapset. Näin sovinistinen kulttuuri siirtyy sukupolvelta toiselle.
Henkisen väkivallan raskain muoto on eristäminen sosiaalisesta yhteisöstä. Ne jotka siihen osallistuvat, perustelevat sen oikeutuksen itselleen ja muille epätosilla väitteillä sinkkuäidin ja tämän lasten ominaisuuksista. Nekin jotka uskaltavat epäillä näitä väitteitä, vetäytyvät, koska he pelkäävät joutuvansa ikävään välikäteen.
Kirjoittanut Nimimerkki: Äiti rivitalon pihalta.”
Lukiessa tämän jää vain ihmettelemään sitä, kuinka paljon meitä onkaan jotka joudumme läpikäymään tätä samaa Naapurien Noitavainoa? Eikö sivistyksellä olekaan käytännössä mitään merkitystä siinä kohden miten kohtelemme lähimmäisiämme? Vai eikö Yksinhuoltaja äiti taikka lapset lukeudu siihen ”lähimmäiset” kastiin? Tämä kaikki Anno Domini 2004.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Osahan tuossa on tottakin, mutta minun mielestä
osa vain kirjoittajan oman pään sisällä kehitettyä jupinaa.
"Äiti rivitalon pihalta" vaikuttaa pihalle jääneenkin, ikävä kyllä.
yhteiskunnassamme on meriitti olla yh-isä
et voi tietää yh-äitinä olosta mitään
et voi kommentoida luullusti
jupina-sanalla väheksyit puheenvuoroa
eikä sinulla ollut antaa kunnon vastausta
mielipiteen voisi myös perustella
lehtikirjoitus oli erittäin hyvä
ja edelleen arkipäivää
kaikilla yksinhuoltajuutta käsittelevillä palstoilla ongelma on sama
sovinistisesti ajattelevat pääsevät kirjoittamaan anonyymisti ja jokainen meistä on lukenut minkälaisiin mittoihin raivo yh-naisiakohtaan voi mennä
koskaan en ole lukenut yh-isistä pahaa sanaa
siis JO yh-isänä olevasta
noin juuri on meidänkin perheemme lähiyhteisöönsä asettunut täällä Turkua isommassa kaupungissa.
Kun välillä jotain kirjoitan tuonne feministipalstalle naisten puolta pitävää, niin miesten vastaukset ovat tappavia.
Noitaroviolla siis ollaan aina vaan siellä kuumimmalla kohdalla.
Miten ihmiset kehtaa!!!!!!!!!!!
Ja mikä on yh-isä kommentoimaan naisten kokemaa ja naisten asemaa, kun ei itse niitä ole naisena kokemassa, niin ei voi tietääkään.
Tietääkseni tämä on keskustelupalsta, jossa ihmiset saavat käydä keskustelua keskenään, riippumatta henkilön sukupuolesta....Vai?
en minäkään täällä kerro miltä miehestä tuntuu ja mitä mies kokee. Ei mieskään voi sanoa miltä naisesta tuntuu ja mitä nainen kokee. Ainakaan niin kauan kuin sukupuolieroja on olemassa tai sukupuolirooleja ylläpidetään. Ja kaikki saa täällä keskustella, eikö vaan ja niin minunkin mielestäni.
Toisaalta yh-isän kommentointi naisen kokemaan taisikin olla ennakkoluulotonta ja tasa-arvoista, kun sitä nyt tarkemmin ajattelen.
Taidan alkaa sortua tuohon täällä huomaamaani paheeseen, että tullaan pahantuulisenakin näppäilemään koneelle. Niin ei pitäisi tehdä. Täytyy alkaa hankkia lisää elämää itselleen.
Anteeksi!
Minun ei ole tarvinnut kärsiä mistään naapurien noitavainosta ja tämä on kolmas rivitalo missä asun eron jälkeen lasten kanssa.
Vaan olisko se eri asia kerrostalossa? :))
Jos minä olen uhka jonkun parisuhteelle tässä rivitalossa niin kait se on kyseisessä parisuhteessa vika, ei minussa. Siitä tulikin mieleeni, että peili on tosi hyvä kapistus sellaisessa tilanteessa.
Kyllä kyseisen tekstin kirjoittajan täytyy olla jollakin tavalla " pihalla " tai sitten on olemassa sellainenkin juttu, että se on vähän omasta käyttäytymisestä kiinni kuinka kohdellaan.
Sen voi jokainen ottaa omalle kohdalleen ja vähän miettiä.
Ei millään pahalla!
esimerkkejä elävästä elämästä
tyttäreni bestiksen isältä on salattava
uusi autoni tytön uusi kännykkä lomamatkani
ja vapaa-ajanharrastukseni
joka ei miellyttäisi sovinistia
miehet pelkäävät valta-asemansa kaatuvan
yh-naiset ovat pelottavia esimerkkejä
miten ero voi olla paras vaihtoehto
koulutus ammatti työ
rohkeutta elää ilman miestä
kaikki alkoi äänioikeudesta
On minullakin vähän saman suuntaisia kokemuksia.
Varsinkin hetikohtapian eron jälkeen,
joilloin aloitimme tyhjästä elämän rakentamisen.
Siis huonekalut, verhot, matot jne.
Pikkuhiljaa saatiin auto, pyörät, mopot etc.
Stereot, telkut, pulkat ja kelkat.
Jokunen lähiön ukkeli ihmetteli ja luuli
sossun ostaneen ne kaikki! Voi sissus!
Tietämättömyys aiheuttaa kitkaa.. ;)
Muutenkin näkivät koko perheestäni vaivaa:
-Se akka purauttaa pyykit ennen narulle laittoa,
ja sen jälkeen, taitaa olla näitä bakteerikammoisia miesvihaajia!
-Mistä mahtaa tulla aina aamuisin kun on niin
ryvettyneen näköinenkin! (duunista) ;)
-Kauheasti siellä ravaa miehiä aamusta iltaan!
(poikien parikymmpisiä kavereita)
-Yksi likka on ainakin narkkari, kun
piikittää mahaansa leikkipuistossa!
(Narkkari mahaansa?)!
ETC.
Muutettiin pois kahdestakin lähiöstä,
tänne pikkukylään, jossa kenenkään ei tarvitse
enää ihmetellä mitään. Tavarat on hankittuna. ;)
Hyvä, sillä köyhyys iskikin taloon! ;))
odota vaan kyllä sunkin aika tulee ja ajojahti kestää vuosia ja siihen osallistuvat IHAN KAIKKI
..minullakaan. En ole huomannut että minua tai lastani kohdeltaisiin millään tavalla toisin kuin ennenkään eroa.
ole koskaan saanut mitenkään "negatiivista" kohtelua, sen vuoksi että olen yksinhuoltaja.
Minä asun kerrostalossa, ja aikaisemmat asunnot myös kerrostalossa. eli ei voida yleistää edes siihen, että kerrostalo-asumisessa näin olisi.
itseasiassa en koskaan, ole kuullut minuun tai lapseeni kohdistuvaa negatiivista juttua.
Asun suuressa kaupungissa, olisiko sitten pienemmissä kunnissa ym toisin??
Tosin eipä minun "landellakaan" kukaan ole mitään sanonut tms, vaikka siellä juorutaan ja puhutaan vaikka mistä...
hm, voisiko tämäkin olla asenne-kysymys?
kuinka itse suhtautuu omaan yksinhuoltajuuteensa?
en tiedä, kertokaa... :))
Kyllä tää sinkkunaisten ja -miesten määrä nyt vaan kasvaa edelleen ja tulee kasvamaan. Se johtuu siitä, että ei ole enää pakko olla paskoissa parisuhteissa kuten ennen muinoin. Lopulta sinkkuja on niin paljon, että jossain liitossa jumittavia aletaan katsoa kieroon alas ajetun patriarkaatin jäänteinä. Kuka nyt samaa kumppania jaksaisi aina katsoa hamaan tappiin. Muun väittäminen on tekopyhyyttä.
Missä on se lapsen etu jos ajatusmaailma on edellä mainittu.
Suhteellisen itsekästä ajattelua: MINÄ,MINÄ JA MINÄ.
Suurin osahan eroista on naisten hakemia kylläkin ja kun yhteiskunta ja tämä järjestelmä vielä tukee lapsiperheiden hajoittamista!
Yksinhuoltaja-sanakin on jo aikansa elänyt. Suuri osa eroperheistä on nykyään yhteishuoltajuudessa ja lapset tasan tai lähes yhtä paljon molemmilla vanhemmilla. Itse kannatan ratkaisua, jossa lapset saavat asua koko ajan ensisijasessa kodissaan ja vanhemmat vuorottelevat sitten viikoittain niin, että "etävuorossa" oleva vanhempi asuu yhdessä hankitussa yksiössä. Tämä säästää myös kustannuksia, kun ei tarvitse maksaa kahdesta isosta perheasunnosta, vaan yhdestä perheasunnosta ja yhdestä pikkuyksiöstä.