Mikä teitä naisia oikein vaivaa?
:a:
:a:
Te Naiset
Agwé
511736
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 51
Vanhimmat
mitä vaivoja olet kenties meissä ihmetellyt ?
No kun tuntuu siltä, että naisia *riivaa* jokin. Ei ehkä kaikkia, mutta todella monia.
En sano että se on välttämättä huono asia, mutta se on vähintäänkin merkillinen juttu.
:a:
...aha, meita siis riivaa "jokin". Arvaas mita? Niin riivaakin! Pyrin vaan elamaan edes jonkinlaisessa sopusoinnussa henkilokohtaisten demonieni kanssa....mutta myonnetaan! Riivaa, riivaa...en nyt mene yksityiskohtiin. (tietanet jutun muutenkin...) Sellaista se on...naiset ovat ehka helpompi saalis demoneille?
Näin on uskottu Suomessakin vielä 1800-luvulla, että naiset ovat alttiimpia demonien possessiolle sekä lisäksi menstruaation aikana pahoille hengille jotka etsivät avointa kohtua josta syntyä uudelleen. Kristinuskossa taas naista ei olla otettu papiksi, koska naisen on katsottu liian helposti joutuvat Paholaisen viekoiteltavaksi.
Menneiden aikojen ihmisten näkemykset ovat mielenkiintoisia, mutta niitä ei voi ottaa sellaisenaan. Tarvittaisiin havaintoja, joita ovat tehneet nykyaikana elävät naiset tässä ja nyt, koskien juuri tätä naisen alttiutta "demonisille" ilmiöille.
:a:
.....se oli tavallaan vitsi, mita mina kirjoitin. Mutta faktahan on, etta naisilla on pinna kirealla tiettyyn aikaan kuusta ja siina vaiheessa myos, kun kk:set loppuvat, eli vaihdevuosina...
....eli hormoneistahan tassa on kyse. Mutta eikos se tavallaan olekin maagista? Mieshormonit vastaan naishormonit...?
No ylipäänsä kaikissa maagisissa kokemuksissa kehon hormonitoiminta on tavallisuudesta poikkeavaa. Ekstaattisissa kokemuksissa erittyy tavallista miellyttävää kokemusta suurempi määrä endorfiineja ja pelottavissa tai kivuliaissa kokemuksessa stressihormoneja, kuten adrenaliinia, noradrenaliinia ja olikos se tyroksiinia vai mitä.
Sukupuolisuuteen liittyvät hormonit ovat merkittävä osa tätä soppaa vielä noiden yleisinhimillisten juttujen lisäksi, koska ne vaikuttavat meihin niin paljon.
Voisi sanoa, että "hormonit ovat elämä", tai ylipäänsä koko kehon kemia on elämää. Hormonien olemassaolo sinänsä ei kuitenkaan vielä "tee magiaa", vaan vasta se tapa jolla oma Daimon taikka Korkeampi Itse käyttää niitä saavuttaakseen Unelmansa.
Pikemminkin, sanoisin että magiassa on kysymys siitä, että tietyillä psyykkisillä, fyysisillä ja daimonisilla menetelmillä aiheutetaan elimistössä (omassa tai muiden) tavallisuudesta poikkeavia kemiallisia prosesseja, jotka johtavat todellisuuden kokemiseen tavallisuudesta poikkeavalla tavalla.
Alkemistien päämääristä eräs merkittävimmistä oli transformaatio pyhäksi Androgyyniksi, siis konkreettinen sisäinen muodonmuutos transsukupuoliseksi olennoksi, tai ns. sisäisen avioliiton solmiminen, sisäinen maskuliinisen ja feminiinisen Daimonin Rakkaus.
Otaksun tähän liittyvän varsin outoja muutoksia kehon sukupuolihormonien toiminnassa. Prosessin läpikäyminen vaatii tietysti myös aiheen tuntemusta, ja miehelle erityisesti naiseuden ymmärtämistä.
Olen itse kokenut tällaisen omituisen transformaation ainakin tilapäisesti, ja vaikka se varmasti fyysisen materian tasolla liittyy voimakkaasti hormonien toimintaan ja olisi mahdoton ilman sukupuolihormonien olemassoloa, se varsinainen MAGIA tapahtuu aivan toisella tasolla, Daimonisessa todellisuudessa, tai hiukan vaatimattomammin sanottuna: omassa psyyksessä.
Tällaiset asiat tulevat ikäänkuin mahdollisiksi vasta kun ihminen saavuttaa sukukypsyyden. Ennen tällaista voimakasta kahtiajakoa maskuliinisen ja feminiinin identiteetin välillä ei ole mahdollisuutta tapahtua niiden välisiä alkemisia prosessejakaan.
:a:
Niin..kyllahan buddhalaisetkin tiedostavat Jingin ja Jangin.....eli vastakkaiset sukupuoliset energiat....ja niiden sopusoinnusta ja balanssista seuraa harmonia....siihen ainakin pyritaan....
se tänne magian-palstalle liittyy
Liittypähän vaan.
:a:
Ovathan hormonitkin tavallaan maagisia....
Mikä teitä miehiä oikein vaivaa?
Tuokin on mielenkiintoinen kysymys.
Se on selkeästi ihan erilainen vaiva kuin naisilla. Naiset aivan kuin elävät oman elämänsä pyörteissä ja ovat totaalisen outoja, ja tuntevat olemassaolon olevan solmu jota on mahdotonta selvittää, ristiriita jolle ei ole ratkaisua. Etiikka tuntuu olevan monille pakoreitti. Naiset haluavatkin miehiä innokkaammin parantaa maailmaa ja tehdä oikein. Tunteet kiinnostavat naista, koska hän on yhtä niiden kanssa, mutta ei pysty hallitsemaan niitä. Lyhyesti: Nainen on yhtä maailman kanssa.
Miehet sen sijaan elävät rationaalisemmassa maailmankuvassa, jossa kaikki on lopulta niin masentavan yksinkertaista, että vapaa-ajan käyttöä hallitsee jännityksen hakeminen, joko abstraktioista, viihteestä tai sitten urheilusta. Miehen tunteet ovat yksinkertaisempia kuin naisen. Jonkinlaisen emootioiden kuplinnan aikaansaaminen vaatii mieheltä usein niin suureellisia tekoja, että häntä väistämättä pidetään julkisuudenkipeänä ja suuruudenhulluna elostelijana. Todellisuudessa miehelle on melko yhdentekevää onko hän Korson biljardikerhon joukkueen kapteeni, vaiko YK:n pääsihteeri. Tärkeintä on se fiilinki. Eettiset kysymyksetkään eivät vaivaa mieltä. Oikeutta enemmän miestä kiinnostaa totuus, ja se kuinka sitä voidaan manipuloida. Vasta tyttöystävän kasvissyönti innoittaa miehestäkin oikeuden puolustajan. Todellisuudessa mies kuitenkin käsittää väkivallan väistämättömäksi osaksi todellisuutta, eikä tunne sääliä. Mies on syntynyt tappajaksi, joko sankariksi tai roistoksi, eikä samaistu muihin eläviin olentoihin samassa määrin kuin nainen, jonka on keho oikein tulvii elämää luovia ja hoivaavia voimia.
Eikä sitten mitään idioottimaisia "älä yleistä" kommentteja tähän, kiitos.
:a:
Kyllä tällaisia arkkityyppejä kummankin sukupuolen käyttäytymisestä löytyy - miehillä ajattelu pyörii useammin mainitsemiesi asioiden ympärillä kuin naisten, mikä johtunee kulttuurista yllättävän vähän riippuvaisista sukupuolirooleista (miehet metsästäjiä, naiset keräilijöitä). Sanoit, että oikeutta enemmän miehiä kiinnostaa totuus, enkä voisi juuri enempää olla samaa mieltä kanssasi - tiede onkin suurelta osin vanhojen patriarkkojen hommaa, samoin armeijat, valtiot ja pakkovallat. Feminismi onkin lähes anarkismin synonyymi.
Silti - älä yleistä. Tällaiset sukupuoliroolit ovat lähinnä itseään toteuttavia ennusteita, eivätkä suinkaan objektiivisia tosiasioita. Määrittelemällä 'mies'-käsite tappajaksi (eli vetämällä yhtäsuuruusmerkki 'miehen' ja 'tappajan' välille) pyritään tuomaan miehen rooliin jotakin ulkosyntyistä - tavallaan pingotetaan eräänlainen ennakkokäsitysten verkko tarkasteltavaan asiaan, ja havaitaan juuri ne asiat mitä halutaankin.
Etkös tavallaan vastannut omaan kysymykseesi, eli naisia ohjaa tunteet ja ne meitä riivaa.Mitenkäs naiset tänne magia-osastolle liittyy, kuuluu kysymys edelleen? kenties rakkaushuolia?
Agwén tuumailuihin, että mies on roisto ja tappaja ja siihen kuinka nainen hoivaa, synnyttää uutta elämää ja on yhtä luonnon kanssa.Totta se pitemmänpäälle mietittynä on.Onko Agwé kenties ihaillut naisten uutta elämää luovasta kyvystä viimeaikoina.Kenties halu löytää elämänsä nainen, joka hellisi, hoivaisi, pitisi hyvänä ja ehkäpä saada nainen kantamaan yhteistä rakkauden hedelmää
=)
Olennaista olisikin käsittää, *miksi* naisia riivaavat heidän tunteensa, mitä kaikkea siitä itseasiassa on seurauksena ja mitä siitä voidaan päätellä.
Tämä asia liittyy itseasiassa erittäin tiukasti lähes kaikkiin magian ja uskonnon perinteisiin. Itselleni se on erittäin läheinen, sillä tapahtuihan herätykseni noituuteen juuri Feminiinisen Daimonin kosketuksesta.
Olen kertonut tästä suhteestani feminiiniseen voimaan moneen otteeseen tällä listalla. Kaikki mitä siitä on kerrottavaa, löytyy aikaisemmista kirjoituksistani joissa puhun erityisesti Kundalinista ja/tai Pimeyden Ruhtinattaresta.
:a:
Maagisessa työssäni tavoitteeni ei ole niinkään omien puutteitteni korvaaminen hankkimalla itselleni nainen täydentämään itseni ihmisenä (tuhoon tuomittu suunnitelma), vaan ennen kaikkea oman *sisäisen* naiseuteni herättäminen omassa psyykessäni ja sitä kautta daimoninen väkeen tuleminen "pyhänä androgyyninä".
Sen jälkeen kun sisäinen avioliitto toimii täysiteholla, ei meikäläistä enää paljoa haittaa mitä naiset oikein temppuilevat. Tulkoon ja menköön kuten haluavat, noitamiehen onnellisuus ei ole heidän metkuistaan riippuvainen. Seksi on muutenkin kokemuksieni perusteella paljon parempaa Feminiinin Daimonin kanssa
kuin joidenkin näsäviisaitten ja nirppanokkien itkupilli naisten kanssa, joille tärkeintä on lähinnä käpertyä kuolemaan miehen kainaloon.
Omat feminiinin demonivoimansa herättäneen noitanaisen kanssa seksi on tietysti kaikkein parasta, mutta heitä on niin harvassa, ettei sellaista voi jäädä odottamaan liian pitkäksi aikaa, kun kerran lähes vastaavaan seksuaaliseen ekstaasiin pääsee ilmankin, vain invokoimalla mitä tahansa muinaisista huoruuden jumalattarista.
:a:
Itseasiassa suunnittelin eilen kirjoittavani heti ensimmäiseksi tänäaamuna juuri tälle palstalle että mikä miehiä vaivaa.
Uskon, että parisuhteessa on tyystin mahdotonta saavuttaa harmoniaa, ihan jo sukupuolisten eroavaisuuksien vuoksi. En nyt käy erittelemään kaikkia niitä eroja koska listasta tulisi loputon.
Eilen illalla tein joukon harjoituksia joilla todellakin pystyin nousemaan henkisen pahoinvoinnin yläpuolelle. Juuri tämän ohikiitävän hetken olin ylpeä itsestäni.
Perkele,silti vituttaa!
Parisuhdeongelmia? Niitahan on aina! Ei miesta ja naista ole ilmeisesti edes luotu ymmartamaan toisiaan...(toisaalta en usein ymmarra monia naisiakaan, vaikka olen itse nainen...)
Mutta mina olenkin mina. Minua ei kai KUKAAN ymmarra kunnolla, koska en aina itsekaan ymmarra itseani...kuulostaa tyhmalta, mutta nain on.
Niin...parisuhdeongelmia voi ainakin yrittaa ratkoa ihan puhumalla...ilman sen kummempaa "noitumista"...:)
Eipä kai niin, mutta olisihan se mukavaa kun joskus olisi seesteistä.
Minä en ymmärrä useimpia naisia, itseasiassa ystäväpiirini koostuu pääasiassa miehistä joita kyllä ymmärrän, mutta omaa siippaani taas en.... :-)
.....joo, se on kohtalon ironiaa, etta paadyt yhteen juuri sen miehen kanssa, jota ET ymmarra. Niin se on kai taas tarkoitettu..olemme taalla planeetalla oppimassa uutta ja oppimassa jotain toisista ihmisista....eli ei tata maallista taivallusta kai olekaan tarkoitettu helpoksi....enemmankin opettavaiseksi...
se että naisilla on sekä estrogeeni- että testosteroni-hormonia. Miehillähän on vain sitä jälkimmäistä, joten mies ei ole koko-nainen, häh häh!
Ei maar. Tottakai, kun henki paiskaa itsensä fyysiseen kehoon, joka pystyy polaarisella fyysisellä tasolla olemaan vain puolet kokonaisuudesta, on käyttäytyminenkin väistämättä vähän toispuolista. Mutta ei sitä tarvitse ottaa niin itseensä. Muista, että aina ja ensisijaisesti ihmiset ovat kuten eläimet: eivät juurikaan vastuullisia teoistaan. Ei sitä tarvitse ottaa henkilökohtaisesti.
(Tämä oli taas tasan päinvastainen näkökulma kuin Chi:lle laatimani vastauksen alkuosa...)
MOLEMMISSA sukupuolissa on SEKA testoteronia etta estrogeenia....kysykaa kenelta tahansa biologian opelta vaikka. Miehilla vain dominoi tuo eka, ja naisilla tuo toka. Niin.
Todellako??? No, ehkäpä hormonien erilaisen pitoisuudet voivat sitten vaikuttaa että käyttäytyminen on erilaista.
Ellei ongelma sitten olekin korvien välissä. Sanovat, että enemmän saattaa esim. 2 miehellä tai 2 naisella olla keskenään erilaisuutta kuin jollakin naisella ja miehellä keskenään...
(Viikon lässytykset osa 123.)
Jep....ne on JUURI ne hormonit, jotka "rulaa"...tiedathan varmaan, etta kun esim. mies haluaa naiseksi sukupuolenvaihdoksessa, haneen "pumpataan" estrogeenia, ja johan alkaa tapahtua...esiin tulevat ns. feminiiniset piirteet...(niita oli ehka jo ennestaan, mutta nyt ne korostuvat)
Eli periaatteessa kenesta tahansa saadaan ainakin jonkin asteen "toinen sukupuoli", kun leikitaan hormoneilla tarpeeksi...
(Jännä nimim. sinulla.)
Niin, ja tutkittaessa sitä miten nainen reagoi kun hänet oli pumpattu mieshormonia täyteen, todettiin että nainen ei enää kyennyt itkemään.
Outo juttu. Pitääkö siis naisen itkemän ja poraaman? No, ehkä se toimii venttiilinä naisimmeisille, etteivät hurjuuspäissään esim. humauta kassaralla kakaroitaan kahtia.
(Nyk. taloudessani kuulen jatkuvasti naapurustosta rva "Karjusen" keuhkoamista päivät pääksytysten ja odotan koska veri lentää siellä... Liekö hormoneissa vika.)
Vai liekö peräti yhteiskunta muuttumassa, vai mikä on, kun miehet ovat naisempia ja naiset miehempiä kuin ennen vanhaan?
......veikkaan etta tuo karjuminen ja pahoinvointi on tulosta siita, etta naiset eivat saa enaa olla naisia nyky-yhteiskunnassa...? Pitaa kilpailla ja tienata siina missa miehetkin...ja siina sivussa hoitaa koti ja lapset...eli taakkaa on liikaa...
...tietysti tuo meuhkaaminen on myos henkilokysymys. Jotkut nyt vain ovat aika impulsiivisia luonteeltaan...(olivat he sitten miehia tai naisia) MUTTA yleensa noissa "miehekkaissa naisissa" onkin keskimaaraista enemman testosteronia eli mieshormonia...mita myos sitten ilmenee huomattavasti enemman ns. "miespuolisissa lesboissa".
sitten sovinistista ajatella näin, mutta mä jotenkin kaipaan sellaista asetelmaa, missä nainen sai vielä olla nainen, ja mies sai olla mies. Että naisen ei tarvitsisi päteä kaikilla elämän osa-alueilla siksi, että muutkin haluaa päteä. Että miehen ei tarvitsisi opetella virkkaamaan vanhainkodissa. Että ihmiset ei ostaisi kolmioleipiä Stockmanilta, vaan osaisivat itse laittaa ruokaa. Tämä nykyinen sukupuoleton, mielipiteetön hajuton, väritön ja sisällötön elämäntapa on aivan täysin syvältä perseestä.
Mainittakoon vielä, että joku naisasialiike joka tälläkin foorumilla pahoin tuntuu jylläävän ajoittain, ei kyllä paranna tilannetta lainkaan.
Tunne ilman järkeä, järki ilman tunnetta. Saadaanko kummallakaan mitään aikaan? Yhteistyötä kiitos.
.....eli missa mattaa?? Hauska muuten saada vahvistus sille, etta olet itse mies....on hauska kuulla henkevia juttuja miespuoliselta. Yleensa kun miehet eivat edes usko horoskooppeihin.:)
No minä olen juuri sellainen mies, joka ei usko horoskooppeihin. Este henkevyydelle tämä ei mielestäni ole, vaan päinvastoin. Ainakin minun näkökulmastani katsottuna astrologian tutkiminen on noidalle täydellistä ajanhukkaa.
Sitten mitä naisiin tulee, haluaisin nyt nimenomaan kuulla heiltä itseltään vähän sitä naisen näkökulmaa koskien naisen olemassaoloa ja naiseutta, kuin tuputtaa jotakin omaa mielipidettäni naisista ja naiseudesta. Sen vuoksi kysyin tätä niin epämääräisellä tavalla. Jos pakotatte niin kerron näkemyksistäni, mutta tavoitteeni olisi pikemminkin oppia jotakin uutta naisista ja naiseudesta kuin esittää jotakin naiseuden asiantuntijaa.
Olen tähän mennessä tullut melko varmaksi siitä, että naisilla on jokin ominaisuus jota miehillä ei ole, jonka vuoksi noituus on kautta aikojen liitetty vahvemmin naissukupuoleen kuin mieheen. Suomalaisessa magiassa tätä voimaa on kutsuttu nimellä Väki.
Arvelen, että kenties juuri Väkevyytensä takia naiset ovat paljon miehiä omituisempia, sekä potentiaalisesti parempia noitia. Tämä on aika subjektiivinen havainto, mutta siltä minusta on tosiaan vaikuttanut. Miesten maailma on niin yksinkertainen, ettette te naiset varmaan sitä edes käsitä, kuinka yksinkertainen se todella onkaan... Minusta vaikuttaa siltä, että monille naisille elämän kanssa sopusointuun tuleminen on erittäin vaikeaa, ja että useimpia leimaa jokin todella syvä ja vaikea ristiriita, johon he jatkuvasti hakevat ratkaisua milloin mistäkin hajustekylvystä, astrologiasta, kasvissyönnistä, ihmisoikeustoiminnasta jne, kuitenkaan saamatta mistään ratkaisua siihen johonkin joka naisia *riivaa*.
Vakkari listalaisemme Chandi on hänkin hyvä esimerkki juuri sellaisesta jatkuvassa syvän hämmennyksen tilassa elävästä naisesta, joka on yhtäaikaa levoton ja passiivinen, jolla on yliluonnollisia kokemuksia ja paljon sanottavaa, mutta ei mielenrauhaa.
Olisi mielenkiintoista saada hieman tietää, mitä kokemuksia naisilla ja erityisesti noituutta/magiaa harrastavilla naisilla on tästä asiasta.
:a:
Mielestäni suurin ero miesten ja naisten välillä on kyvyssä tuntea empatiaa. Naiset, tottakai, ovat empaattisempia jo pelkästään sen vuoksi, että heidän pitää saada jälkikasvu pysymään hengissä. Yleisesti ottaen tästä syystä siis naiset aistivat ympäristöä, ja sen energioita herkemmin kuin miehet.
Ehkä myös naisen biologinen rooli synnyttää uutta elämää, vaikuttaa kykyyn aistia ympäristöä.
Hormonitasapainon vaihdellessa naisen vartalo ja mieli ovat alituiseen muutoksen ja uusiutumisen tilassa. Tietenkään en voi puhua kuin omasta puolestani, mutta seesteinen ja rauhallinen olo on harvinaisuus.
Oli asia mikä hyvänsä, sitä voi ja pitää tarkastella monilta kanteilta, ja juuri tunteiden vahva mukanaolo saattaa tehdä naisen sielunelämästä miehelle mysteerin.
Voisiko olla, että uuden elämän luominen on kuitenkin se naisen olemassaolon perimmäinen tarkoitus, ja kun tämä tehtävä on täytetty, saa nainenkin kohteen loputtomalle energialleen- ainakin hetkeksi. Henkilökohtaisesti en ole mikään äiti- tyyppi enkä kodin hengetär, mutta esim. kissojani hyysätessäni tunnen loputonta mielihyvää.
Kissat muuten ovat tyypillisia noitien "lemmikkeja".....mina kommunikoin niiden kanssa jatkuvasti ja ne osoittavat suurta lojaalisuutta minua kohtaan...ihan tuntemattomat kulkukissatkin. (En ihmettelisi yhtaan, jos olisin ollut kissa edellisessa elamassani..)
Kissathan yleensa "tulevat ja menevat"....noidan maagisuus saa ne kuitenkin aika ajoin pysahtymaan. Tai sitten noitia (=oman tiensa kulkijoita) ja kissoja yhdistaa juuri tuo samankaltaisuus....?
Luulen, että molempia yhdistää juuri tuo itsenäisyys ja riippumattomuuden halu. Ainakin se on sitä mikä minua kissoissa kiehtoo.
Sitten kun olet voittanut kissan luottamuksen voit sanoa tehneesi urotyön, kissat kun eivät mielistele turhia. Ne mielistelevät ainoastaan silloin kun ovat nälissään tai haluavat sinulta jotakin! :-)
Eilen kävi hauskasti liikennevaloissa, vastapuolella tietä odotti joku nainen puudelinsa kanssa vihreää valoa ja yhtäkkiä tuo koira alkoi haukkua minlle! Olihan siellä muitakin ihmisiä, miksi juuri minua ja pitkän matkan päähän?
Omituista....
Lukekaa Desmond Morrisin kirja/-joja kissoista, niin ehkä muuttuu se mieli kissan ylpeydestä yms. roskasta.
Ne vain pelkäävät ihmisiä ja käyttäytyvät siten kuin käyttäytyvät. Introvertteja ihmisiäkin luullaan usein ylpeiksi...
tuolla aijemmin puhuit jotain huoruuden jumalattarista tai jotain.Eli mtä sillä tarkoitit? Voisit kyllä kirjoitella asiallisesti ja asioiden oikeilla nimillä.Tarkoitit varmasti jotain seksuaalisuuteen liittyvää jumalaa.Luulis että uskovainen kirjoittelee, eikä mikään maagikko.
Olen lukenut muutaman Morrisin kirjan enkä allekirjoita ihan kaikkea mitä ne sisältävät.
En kuitenkaan kiellä etteivätkö jotkut kissat voisi pelätä ihmistä.
Huoruuden jumalattarilla viittasin
kokonaiseen joukkoon erilaisia ultraseksuaalisia jumalattaria ja heidän avatareitaan tai hypostaasejaan. Näitä on siis vaikka kuinka monia eri kulttuureissa, mutta Ishtar/Astarte lienee tunnetuin. Nykyään hänet tosin tunnetaan lähinnä raamatullisessa muodossaan Babylonin Huorana, joka ratsastaa ilmestyskirjan pedolla. Myöhemmin Crowley antoi hänelle numerologisista syistä uuden nimen: Babalon, jota käytti myös hänen oppilaansa Jack Parsons.
Seksin jumalattaret ovat usein myös sodan jumalattaria, tai vähintään sodan jumaluuksien puolisoita tai petikumppaneita.
On helppo sanoa että uskovainen se siinä kirjoittelee kun tulee puhe theurgiasta, mutta todellisuudessa theurgialla on paljon pitemmät perinteet kuin postmodernilla ateistisella uushenkisyydellä. Magia on paljon tiukemmin sidottu kiinni uskontoon kuin aluksi näyttää. Useimmat magian lajit ovat erilaisten muinaisten kulttien alunperin kehittelemiä, eivät tavallisten ihmisten joilla on ollut satunnainen kiinnostunut outoja ilmiöitä kohtaan ilman mitään uskonnollisia pyrkimyksiä.
Uskontojen perustana on Tahdon ja Tarkoituksen oivaltaminen, siis sama kuin mihin useimmat maagikot pyrkivät. Erona on theurgia, jota kaikki eivät harjoita. Ei kuitenkaan ole niin, että voitaisiin pelkän theurgisen kiinnostuksen tai kiinnostamattomuuden perusteella määritellä toinen typeräksi uskovaiseksi ja toinen viisaaksi maagikoksi. Ei maagikon ole mitenkään pakko kuulua Skepsis ry:hyn tai osata postmodernia filosofiaa, tai edes olla uskonnollisesti sitoutumaton. Tämä on laaja kenttä johon mahtuu kaikenlaisia kulkijoita.
:a:
Sama taalla...minulle koirat eivat ainostaan hauku, joskus ne nayttavat silta, etta tulevat suoraan kurkkuun, ellen vaihda tien puolta tms...joskus tunnen aitoa kauhua, kun ne saavat noita raivokohtauksiaan...Miksi juuri mina? Luulevatko ne tosiaan, etta olen jonkin asteen kissa?? (ainakin olen kissahenkinen...) Sen ne kai vaistoavatkin...
.....eivat kissat minua pelkaa....painvastoin! Kun ne osuvat kohdalle, alkaa se mieleton kehraaminen ja kyhnaaminen jalkojen ymparilla...joskus ne jopa seuraavat minua pitkia matkoja. Ei todellakaan tyypillista kissalle!
Johtuisiko naisten "paremmuus" tai sanotaanko nyt sitten vaikka potentiaali, suuntautuneisuus magiaan juuri siitä, että nainen ajattelee moniulotteisemmin? Kuten sanoit, nainen voi olla samaan aikaan rauhaton ja pasiivinen, mies taas pyrkii jäsentämään kokemukset ja asiat kronologiseen järjestykseen, hoitamaan yhden asian kerrallaan järjestykseen?
Mä en jaksa näitä yleistyksiä. Nainen on empaattisempi kuin mies. Miksi meennään aina näihin kusenpolttamiin kliseisiin. Miksi aina paremmuusjärjestys? Kyllä, eroja toki on. Mutta mies voi tuntea, empatiaa, vihaa, rakkautta, vitutusta, aivan samoin kuin nainenkin. Naisille se on vain "sallitumpaa". Miehillä pitää olla logiikka, kontrolli. Paskat. Menee samaan rahaan kuin magian käyttäjän filosofia muutenkin - antaa palaa. Ei voi kangistua kaavoihin, jos haluaa etsiä uutta.
En halua mennä henkilökohtaiseen hyökkäykseen, mutta minua RASITTAA suuresti tämä defaulttiajattelu, jossa joku on aukottomasti aina toista parempi jossain. Ei se aina niin mene, se siitä.
Tunteita on, vahvana miehelläkin. En tiedä, ovatko kaikki miehet mielestäsi corollanvirittäjiä. Minusta eivät. Itse en ole. Älkää niputtako minua sukupuoliveljieni kanssa samaan kategoriaan, hennot ammattikouluviikseni eivät väpätä kesätuulessa, minulla on rujo parta.
Naisten voimavarat eivät ole loputtomat, vain taipuisammat kuin miehen. Mies menee rikki tietyn paineen alla, nainen venyy, muuttuu. Vain erilasta. Ei parempaa.
Vittu että osaa ottaa taas päähän.
No niin. Jatketaanpa pelejä.
No mutta, juurihan tuossa ylemmässä kirjoituksessasi toivoit että olisi selkeät sukupuoliroolit? Korjaa toki jos olen väärässä.
Mielipiteeni rakentuu puhtaasti kokemukseen. Tuntemiini miehiin verrattuna olen todella empaattinen, tuntemani naiset ovat empaattisempia kuin tuntemani miehet.
Ehkä klise mutta silti totta. En kuitenkaan kiellä etteikö poikkeuksiakin olisi.
Klise vahvistaa itseään kliseisessä ympäristössä. On ihmisiä jotka pelkäävät olla erilaisia ja vahvistavat omia kliseisiä piirteitään vaikka ne eivät "olisi heistä itsestään".
Oma toimintaympäristöni muodostuu taide- ja media-alan ihmisistä. Ainakin tuossa seurassa kuvailemasi "empaattinen nainen vs. looginen mies" -kuvio heittää pahasti häränpersettä.
Ihminen on yksilö sukupuoleen katsomatta. Minusta onkin mielenkiintoista miten näissä keskusteluissa nimenomaan naiset pyrkivät (ainakin sinä ja Chandi) ylläpitämään joitain todella kliseisiä sukupuolirooleja.
Se saattaa johtua siitä että "on eksynyt väärään seuraan" ja mielikuva ihmisistä sosiaalisina olentoina muotoutuu tuollaisen henkilökohtaisen filtterin läpi. Tai... on herkullista ruokkia mielikuvaa itsestä feministisenä naisena ja empaattisena tunneälyolentona näkemällä miehet kännyköistä ja autoista höpöttävinä imbesilleinä.
Voit olla oikeassa mitä ympäristöön tulee. Minä työskentelen hyvin miesvaltaisella ja konservatiivisella alalla, myönnän että tämä saattaa tietyiltäosin vaikuttaa käsitykseeni ympäröivästä maailmasta.
Onko sitten niin, että miehet ovat "pehmompia" (suokaa anteeksi sanamuoto) kuin mitä antavat ymmärtää?
Konservatiivit ovat konservatiivejä sukupuoleen katsomatta. Konservatiivin maailmankuvaan kuuluu tukeutua valheelliseen turvallisuuden tunteeseen jota pönkitetään kliseisillä sukupuolirooleilla.
Tule pois sieltä, heti!
Sinä ajatteleva nainen: hyi häpeä saamattomuuttasi! Elämällä on sinulle niin paljon enemmän annettavaa kuin nuo kravatteihinsa tukehtuvat pölkyt. ;-D
>>Onko sitten niin, että miehet ovat "pehmompia" (suokaa anteeksi sanamuoto) kuin mitä antavat ymmärtää?>>
Varmasti niinkin. Monet esittävät sosiaalisissa tilanteissa kovempia kuin ovatkaan päteäkseen esimerkiksi pomonsa tai työkavereittensa silmissä. Jotkut sitten haluavat päteä myös kotona, ja siitähän se helvetti alkaa...
Yksinäiset sudet ovat yleensä "pehmompia", koska heillä ei ole tarvetta sosiaaliseen nuoleskeluun vaan heillä on varaa antaa piutpaut typeryksille. Ongelmana naisen kannalta onkin löytää mies, joka on aidosti itsenäinen ja omaa hyvän itsetunnon, koska vaarana on myös törmätä alistettuun ja nöyryytettyyn epäsosiaaliseen hyypiöön, joka etsii vain uhria purkaakseen patoutuneita traumojaan... Ei oo helppoa.
Itse kierrän konservatiivit kaukaa. Sekä miehet että naiset. Molemmat kylvävät paskaa ympärilleen ja pönkittävät jämähtäneitä kuvioita ja kovia arvoja.
Konservatiivinaiselle on tyypillistä olla jatkuvasti huolissaan jonninjoutavista asioista. Pikkujouluissa tapaamme hänet shampanjalasi kourassa piikkareissaan ja pikkumustissaan selittämässä pienessä nousuhumalassa lapsensa viulutunneista. Bemarinsa hän käy huollattamassa itse lähimmässä merkkihuollossa, koska "huoltamon Kake on ihana".
Miehensä konservatiivinainen on plokannut suoraan kauppiksen päättäjäisistä. Mies ei ole tosin koskaan kotona, kun firmalla on aina "messut Frankfurtissa". Oikeasti mies heiluu ihan muualla...
Että sellaista.
Juu, tänäänkin olen menossa työpaikkahaastatteluun. Nyt pitäis vaan panna parastaan eikä hölmöillä siellä. En ole saamaton, ei vain ole ollut mielenkiintoisia töitä liiemmälti tarjolla. Mitäpä sitä sellaisia puoliksi kiinnostavia duuneja hakemaan....
Pitäkää mulle peukkuja jotten kangistu itsekin, ja vedä tukkaa nutturalle ja harmaata jakkupukua päälle!
:-)
No mutta, juurihan minä ylemmässä kirjoituksessani toivoin että olisi selkeät sukupuoliroolit?
Korjaan toki. Olet väärässä.
Sukupuoliroolit (onko persoonallisuus joku ihmeen roolipeli?) on hieman eri asia, kuin se, että kategorioidaan ihmisen kyvykkys sen perusteella onko hän mies, nainen, vai imbessiili.
Jälkimmäinen tarkoittaa pullamössöksi rusikoituja uusavuttomia.
Kommenttini koski tätä asiaa. Ei miehen / naisen paremmuutta / huonommuutta. Loppuun kaluttu juttu.
Mielipiteeni rakentuu puhtaasti kokemukseen. Tuntemiini naisiin verrattuna olen todella empaattinen, tuntemani naiset ovat empaattisempia kuin kylmä betonilattia tai painot jalassa järveen upotettu ruumis.
Älähän laita sanoja suuhuni. Yritä ymmärtää suuremmalla objektiivilla, vaikka oma feministinen erinomaisuutesi aiheuttaakin hieman valosaastetta.
Kyynistä? Totta vitussa. Mutta siis vain empiiristä kokemusta. Kai poikkeuksiakin löytyy.
Ärsyttikö?
Ei ärsyttänyt, vaikka yritys hyvä olikin. Aina kun mennään "olet erinomainen feministi" ja "valosaaste"- linjoille, kaikelta muulta, ehkä hyvältäkin näkemykseltä, putoaa pohja.
Ympäristössä, jossa toimin, ovat miehet vähemmän empaattisia kuin naiset. Miehet, joiden kanssa olen keskustellut syvällisiä, eivät ainakaan myönnä asettuvansa toisen asemaan kovin usein. Tarkoitan tällä sitä, että esim. itse monesti mietin miltä minusta tuntuisi jos joku tekisi minulle noin tai sanoisi näin, ja siihen perustuen muokkaan omaa käytöstäni.
Yritän siis elää elämääni aiheuttamatta mielipahaa toisille ja uskon, että kyky tuntea empatiaa auttaa tässä asiassa.
Myönnetään, nyt puhutaan samaa kieltä. Olen vaan tullut allergiseksi ihmisille, joiden todistelujen ainoa tarkoitus on pönkittää omaa egoaan. Siksi voimakas reaktio, olkoonkin että tämä koira haukkui tällä (kin?) kertaa väärää puuta. Vilpitön anteeksipyyntöni sinulle. Toivottavasti muiden olot huomioonottavia naisihmisiä kävelee tällä pallolla enemmänkin.
Minäkin haluan esittää vilpittömän anteeksipyyntöni jos sinua kitkerillä suoliejun hajuisilla kommenteillani loukkasin!
Varmasti kävelee! :-)
Miellyttämisen halua vai rakkautta? Mielistelyäkö kenties...