Pakomatka

Voitte sitten kuvitella itsenne päähenkilön paikalle... lukekaa ja arvostelkaa.



Istuin tien reunalla. Autoja huristi ohi vähän väliä, mutta ruuhka-aika oli onneksi takanapäin. Pidin hetken taukoa kävelemisestä, oli niin kuuma vieläkin, vaikka päivän kuumin hetki olikin paahtanut ihmisiä jo tunteja sitten. En ollut ottanut mitään mukaan, vain itseni, ja tietysti vaatteeni joihin olin pukeutunut. Halusin kävellä läheiselle huoltsikalle ja ostaa jotain. Eihän minulla rahaa ollut, mutta voisin lainata sitä. Tunsin paljon ihmisiä tässä kaupungissa, koska olin asunut täällä niin kauan. Koko elämäni. Isäni ja äitini olivat eronneet jo paria kuukautta ennen minun syntymääni. Isä oli kai ollut hullu juoppo jo syntyessään, mutta iän myötä hän vain oli pahentunut. Miksi ihmeessä äiti olikaan mennyt naimisiin sen miehen kanssa... Vastausta en voinut tietää, mutta oletin, että äiti oli kaivannut seikkailuja. Mutta minä en, siksi olinkin vastustanut isän luokse menemistä kesäksi. Äiti sanoi, että isä oli parantanut tapansa. Ja olihan se totta, että se "vanha aasi, joka käyttää rahansa aina juomiseen" oli muuttunut. Hän oli nimittäin voittanut lotossa aika ison summan rahaa muutama vuosi sitten. Raha muuttaa aina ihmisiä. Hän oli nykyään siirtynyt juomaan viiniä, eikä asunut enää ränsistyneessä vanhassa talossa, vaan isossa valkoisessa talossa. Hänellä oli jopa puutarha. Se ei kyllä vakuuttanut minua, isä oli edelleen se sama hullu... Hän ei ollut väkivaltainen, ainakaan vielä, mutta hän oli hullu. Se oli selvää. En oikein tiennyt miksi, eikä tiennyt äitäkään. Mutta en minä kyllä edes halunnut tietää. Minulla vain oli tunne, että saisin tietää sen tämän kesän aikana, vaikken haluaisikaan...
2187
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Eli tässä muutama pieni parannusehdotus jatkoa ajatellen :)

Mielestäni tekstistäsi on hyvin vaikea sanoa yhtään mitään, kun sitä on noin vähän. Tämä entenkin, kun kyseessä on -olettaisin- kertomus, eikä toivottavasti tuon pituinen "novelli". Suosittelisin, että kirjoittaisit ensiksi tarinaa hiukan pidemmälle, jotta sitä olisi helpompi lukea kokonaisuutena. Jatkotarinoita on melko hankala seurata.

Kappalejako olisi myös hyvä muistaa.

Yritä välttää saman asian sanomista monta kertaa useassa lauseessa: "En oikein tiennyt miksi, eikä tiennyt äitäkään. Mutta en minä kyllä edes halunnut tietää. Minulla vain oli tunne, että saisin tietää sen tämän kesän aikana, vaikken haluaisikaan..."

Aihe on mielenkiintoinen, ja kirjoita ihmeessä lisää. Kyllä tästä vielä hyvä kertomus kehkeytyy, uskoisin :)

Äänestä
  • Mä kans tykkäsin näistä sun kirjoituksista. Tää ei ollu ihan sitä mitä ensimmäiset novellit oli. (kirjoitinkin sen jo tonne, missä pyysit kommentoimaan) Mutta hyvä kuitenkin. Keksi jatkoo joskus tälle, mä haluan jo kuulla miten lopussa kävi... =)

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


miranda89 kirjoitti:

Voitte sitten kuvitella itsenne päähenkilön paikalle... lukekaa ja arvostelkaa.



Istuin tien reunalla. Autoja huristi ohi vähän väliä, mutta ruuhka-aika oli onneksi takanapäin. Pidin hetken taukoa kävelemisestä, oli niin kuuma vieläkin, vaikka päivän kuumin hetki olikin paahtanut ihmisiä jo tunteja sitten. En ollut ottanut mitään mukaan, vain itseni, ja tietysti vaatteeni joihin olin pukeutunut. Halusin kävellä läheiselle huoltsikalle ja ostaa jotain. Eihän minulla rahaa ollut, mutta voisin lainata sitä. Tunsin paljon ihmisiä tässä kaupungissa, koska olin asunut täällä niin kauan. Koko elämäni. Isäni ja äitini olivat eronneet jo paria kuukautta ennen minun syntymääni. Isä oli kai ollut hullu juoppo jo syntyessään, mutta iän myötä hän vain oli pahentunut. Miksi ihmeessä äiti olikaan mennyt naimisiin sen miehen kanssa... Vastausta en voinut tietää, mutta oletin, että äiti oli kaivannut seikkailuja. Mutta minä en, siksi olinkin vastustanut isän luokse menemistä kesäksi. Äiti sanoi, että isä oli parantanut tapansa. Ja olihan se totta, että se "vanha aasi, joka käyttää rahansa aina juomiseen" oli muuttunut. Hän oli nimittäin voittanut lotossa aika ison summan rahaa muutama vuosi sitten. Raha muuttaa aina ihmisiä. Hän oli nykyään siirtynyt juomaan viiniä, eikä asunut enää ränsistyneessä vanhassa talossa, vaan isossa valkoisessa talossa. Hänellä oli jopa puutarha. Se ei kyllä vakuuttanut minua, isä oli edelleen se sama hullu... Hän ei ollut väkivaltainen, ainakaan vielä, mutta hän oli hullu. Se oli selvää. En oikein tiennyt miksi, eikä tiennyt äitäkään. Mutta en minä kyllä edes halunnut tietää. Minulla vain oli tunne, että saisin tietää sen tämän kesän aikana, vaikken haluaisikaan...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu