hei kaikki omistajat!oon kiinnostunut tästä rodusta.haluaisin kuulla omistajien mielipiteitä staffeista, hyvii ja huonoi.sopiiko se ekaksi koiraksi? mitä staffin kanssa voi harrastaa, jäljestystä?oisi kiva myös tavata joku hurmaava staffi yksilö!! kiitos!
staffordshirenbullterrierit
Eve
91162
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei henk. koht. kokemusta, mutta staffit tuskin parhaita ekaksi koiraksi.
kun kerta kokemusta ei ole...
No samalla tavalla kuin voisin sanoa, että ei kannata dobermannia hankkia ensimmäiseksi koiraksi.
TODELLA MIELENKIINTOISTA lukea näitä "ei mulla ole kokemusta, mutta luulisin..."-muksujen vastauksia. Ehkä olisi parempi jättää vastaamatta, jos ei ole kyseiseen asiaan mitään sanomista.
Mutta asiaan, urosta en välttämättä suosittelisi, mutta staffinarttu sopii varsin hyvin ensimmäiseksi koiraksi. Fyysisesti voimakkaana rotuna se luonnollisesti vaatii kunnollisen peruskoulutuksen, mutta koulutus ei ole ylivoimaista kokemattomallekaan, koska staffilla yleensä riittää intoa touhuta omistajansa kanssa.
Staffinpennuista on tällä hetkellä kova kysyntä, joten kannattaa varautua odottamaan pentua pitkänkin aikaa.
... vaikka olisikin ensimmäinen koirasi. Tärkeää on kuitenkin omata tarpeeksi tietoa "paketista" jonka hankit. Näin kykenet jo hyvin ennalta ehkäisemään mahdollisia ei toivottuja luonteen piirteitä.
Parhaimmillaan staffit ovat mitä ihanimpia koiria ja todella ihmisrakkaita.
:)
KAIKKI rodut ovat parhaimmillaan mitä ihanimpia koiria ja todella ihmisrakkaita
HEI, en omista staffia, mutta olen puhunut sellaisen omistajien kanssa ja olen huomannut että staffit ovat mainettaan suloisempia koiria.itsekin oon kiinnostunut. kaikki jotka mä oon tavannut on olleet kilttejä ja niiden luonteeseen kuuluukin isäntäväkeen syvä kiintyminen. ovat kooltaan helpommin käsiteltävissä kuin dobermannit mutta silti niitäkään ei ekaksi koiraksi suositella.
jos tosissasi perehdyt kyseisen lajin kasvatukseen niin uskon et asiat hoituu.
staffi on mainio koira,ei siedä oikein muita koiria hyvin kyllä, se kun on arhäkäs tappelemaan.
kannattaa ottaa johonkin kyseisen koiran yhdistykseen yhteyttä, nehän kyllä tietää. varmaan jollekin kasvattajalle voisit mennä vierailulle ihan tapaamaan näitä koiria.
Mielestäni staffi menee ekanakin koirana. Jos hankit sen hyvältä kasvattajalta hän osaa valikoida sinulle sopivan rauhallisemman pennun.
Ja sen lisäksi kun lähdet koulutuksiin, niin hyvin menee.
Siihen voit varautua että rauhallisinkaan staffi ei ole mikään sohvalla löhöäjä, eli lenkillä saat käydä ja tekemistä keksiä.Muuten pentu voi ohimennen popsia asunnosta huonekalut,seinät,vaatteet ym. pikku irtaimiston ;) Ja vanhempikin turhautuu, tuskin enää tuhoaa mitään muuta kuin omat lelunsa, mutta rupeaa rähjäämään ulkona.
Staffit sopivat tokoon (jos kaipaa haasteita) ja agilityssä nämä ovat parhaillaan.Jäljestys ei ehkä ole vahvimpia alueita, mutta harrastaahan voi ihan mitä vaan!
Oma staffini, joka oli pentueen villikko, ei pentunakaan hajottanut yhtään mitään.No pari kertaa postit popsi, mutta ei kenkiä ei mitään. Mulla olikin mahdollisuus olla sen kanssa tosi paljon ulkona ja metsässä tutkimassa luonnon ihmeitä. Toki yksin oloa harjoteltiin, mutta ei mitään 8 tuntia kerralla.
Aloitin kouluttamisenkin heti pennusta ja käytiin joka päivä seurustelemassa toisten (KILTTIEN!!!) koirien kanssa.
Näimpä meidän uros on edelleen tottelevainen, kiltti ja tulee toisten eläinten ja koirien kanssa hyvin toimeen. Ainoa haittapuoli on yliseksuaalisuus, mitä näillä ilmenee paljon yleensäkkin..Ja toisinaan kun haluaisi olla rauhassa niin staffi kyllä "pyörii jaloissa".
Mutta kun annat staffillesi tekemistä,kuria ja rakkautta saat toooosi paljon rakkautta takaisin :)Ja pitkä ikäisen ystävän.
Hei, kyllä staffi voi hyvin sopia ensimmäiseksi koiraksi - kaikki koirat vaativat aikaa ja koulutusta. Ystäväni sanovat staffivanhuksestani, että se on "puoliksi ihminen, puoliksi koira" ja luulee olevansa sataprosenttisesti ihminen.. Naapurit sanovat että "kuuluuhan sieltä välillä omituisia ääniä".. Staffi nimittäin "laulaa" ja vikisee ihan omalla tavallaan..
Oma koirani on pentuna syönyt jalkalistoja ja jopa kaakeliseinää nakertanut (varmaan kalkin puutteesta) - nykyään se tuhoaa vain sukkahousuja ja luita, sekä repii ulkona kepeistä kaarnat pois (lempipuuhaa). Usein kepit pitää kuljettaa sisälle asti, jolloin herravanhus luulee saavansa järsiä sen pedissään, mutta se joutuukin kakluuniin.. Kun joku tulee kylään, se yrittää johdatella kaikki keittiöön antamaan sille ruokaa jääkaapista. Samoin kun joku tulee sisään, koiralla pitää olla "jotain suussa" eli kuljettelee huomion saamiseksi kenkiä ympäri huushollia - ei tee niille mitään, kuskaa vaan (ja kuolaa).. :-)
Staffeilla on omituisia "harrastuksia" - erään lempipuuhaa oli kiivetä kallellaan olevan puun runkoa pitkin ylös ja kiepauttaa itsensä oksalta keikkumaan leuoistaan.. :-) Oman koirani "nuoruusvuosina" sama tehtiin niin, että koira tarttui leuoistaan keppiin ja minä "pyöritin karusellia"..
Olin neljävuotias ja veljeni 1 v. kun meille tuli kotiin staffi. Mitään ongelmia ei koskaan ollut, päinvastoin. Me lapset komensimme koiran olohuoneen pöydän viereen ja kiipesimme selkään jos halusimme jotain pöydältä. Sitä urosta voi lapset vetää korvista ja hännästä eikä se ollut moksiskaan moisesta.
Mutta, toisista uroksista koirani ei pidä, joten koirapuistot olemme kiertäneet kaukaa. Mikään vahtikoira se ei ole, tervetuloa vaan murtovarkaat meille.. täällä odottaa koira, joka ottaa kaikki vastaan ilolla :-)
Tässä vähän tarinaa.. Katso lisää www.staffordshirenbullterrieriyhdistys.fi. Soita ihmeessä yhdistykseen ja kysy mitä mieleen tulee. Kannattaa miettiä tarkkaan ennenkuin hankit mitään koiraa.