Nuorena tyttönä ei opiskelu kiinnostanut, työ ja raha veti puoleensa.
Töissä olen edelleen ja perhettäkin on siunaantunut.
Yrittänyt olen monenlaista opiskelua, mutta mikään ei ole ollut niin mieluista että olisin jaksanut loppuun asti.
Nyt on menossa Rastorin ammattiin valmistava kurssi ja tämä on jopa mielenkiintoista ja haastava opiskelumuoto.
Edelleenkään en saa kaikkea onnistumaan, monet asiat ovat aivan liian vaativia, mutta yritän ja yritän vaikka aikataulutkaan eivät pysy kuosissaan.
Tiedänhän minä sen, että vika on minussa.
Olisi vaan pitänyt pitää pintansa ja sanoa, että mamma lähtee nyt opiskelemaan - pärjätkää!
Vaan totuus on toista, ei äiti lastaan jätä iltaisin yksin kotiin kun isikään ei kotiin suvaitse tulla.
Miten muut aikuiset, työssä käyvät ja perheelliset saavat etätehtävät tehtyä?
Olenko ainoa jolla ei oikein onnistu tämäkään yritys?
Töissä olen edelleen ja perhettäkin on siunaantunut.
Yrittänyt olen monenlaista opiskelua, mutta mikään ei ole ollut niin mieluista että olisin jaksanut loppuun asti.
Nyt on menossa Rastorin ammattiin valmistava kurssi ja tämä on jopa mielenkiintoista ja haastava opiskelumuoto.
Edelleenkään en saa kaikkea onnistumaan, monet asiat ovat aivan liian vaativia, mutta yritän ja yritän vaikka aikataulutkaan eivät pysy kuosissaan.
Tiedänhän minä sen, että vika on minussa.
Olisi vaan pitänyt pitää pintansa ja sanoa, että mamma lähtee nyt opiskelemaan - pärjätkää!
Vaan totuus on toista, ei äiti lastaan jätä iltaisin yksin kotiin kun isikään ei kotiin suvaitse tulla.
Miten muut aikuiset, työssä käyvät ja perheelliset saavat etätehtävät tehtyä?
Olenko ainoa jolla ei oikein onnistu tämäkään yritys?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mä valmistuin vuosi sitten ammattikorkeasta toiseen ammattiini. Mulla olivat lapset kyllä jo kouluikäisiä, mutta oli silti opinnoissa yksinhuoltajana vääntämistä. Päivät kävin töissä, jotta lapset sai leivän pöytään. Lasten nukkumaanmenon jälkeen aloin tekemään etätehtäviä ja lukemaan tentteihin. Noiden kolmen vuoden aikana opin pärjäämään 3-4 tunnin yöunilla ja siitä ei oikein pääse eroon vieläkään. Nukun varmaan alle puolet siitä, mitä aikuiset keskimäärin. Ei mua väsytä, sillä elimistö sopeutui aika hyvin valvomiseen vielä keski-iässä. Mutta joskus..kuten nyt...tuntuu ihan tyhmältä olla tikkana pystyssä, vaikka suurin osa ihmisistä nukkuu tähän aikaan. Kellekään ei voi soittaa, ketään ei voi tavata eikä oikein mitään tehdäkään...ainakaan sellaista, mikä aiheuttais melua (esim. siivous). Joten tässäpä näpyttelen ja odotan, että menis vielä pari tuntia.