kertokaas tytöt ja pojat..

no mä tosin oon nyt vasta 14w mut kerron silti..
mun jätkäkamu on sit 16w... :)
Eli siis no ei me olla nyt seurusteltu ku vasta 2 viikkoa.. :D:D
No mut oon nyt oikeen kunnolla tun tuntenut sen hiukan yli vuoden ja sen vuoden ajan oon myös ollu ihan täysin ihastunut häneen..
Me tavattiin koulussa ja sit se meidän tekstailu ja soittelu alko ja nyt vasta vihdoinkin olemme yhdessä..

tavattiin netissä, vaihdettiin numeroita. tekstailtiin pari kuukautta, tavattiin kesällä kaks kertaa, sen jälkeen soiteltiin ja oltiin mukamas niin rakastuneita.. meillä oli siis 2½ vuotta ikäeroa, se 18 ja mä 15... meni poikki, lähinnä pitkän välimatkan takia, pysyttiin kuitenki väleissä. no, nyt n. kuukaus sitte ruvettiin taas tekstailee ja huomattiin olevamme taas yhessä.. mut en kuitenkaan enää "rakastanu" sitä sillä tavalla.. vaikka ehdotteliki jo kihlasormusten hankkimista (!!!). tänään "jätin" sen, koska en tosiaan tuntenu sitä kohtaan sen suurempia, enkä halunnu satuttaa sitä valehtelemalla.. vastasi siihen kylmästi että se on moro. nyt oon helpottunu etten jatkanu sen kanssa koska koko ajan oli epäilys että ei se muuta halunnu ku vaan sänkyyn. ja niin tais ollaki. eli nyt olen taas yksinäni, luultavasti aika kauan... tietenki, olihan se mun oma syy mut en pysty vaan seurustella ihmisen kanssa johon mulla ei oo tunteita, parempi olla sitte yksin. kai... että tällasta...

ja yhtä LONELY olen kuin sinäkin.

Tavattiin "vahingossa" netissä. :) Mailattiin, tekstattiin ja soiteltiin 4 kuukautta. Nähtiin ensimmäisen kerran minun kotikaupungissa maaliskuussa 2003. Siitä alkoi meijän yhteisen elämän taival... Aluksi vaan pelleiltiin ja naureskeltiin ajatukselle; "Pitäiskö mennä kihloihin." 3 kuukautta tapaamisesta tuli kuitenkin sitten kihlat kuvioihin. =) Kohta ollaan siis oltu jo vuosi yhdessä ja kovasti olemme kämppää hakemassa. Perheen perustamisesta olemme myös puhuneet...jos vaan koulun nyt saisin ensin suoritettua, mutta keväällähän sekin sit jo loppuu!
Nopeasti me edettiin asioissa, mutta ei siinä mitään, eihän sitä koskaan tiedä milloin on liian myöhäistä, joten parempi toimia kuin katua!

Hyvää ja aurinkoista elämää kaikille!! :D

Vuosi ja reilut kaksi kuukautta sitten marraskuussa 2002 tapasin eka kertaa mun nykysen rakkaani. Mä olin sattuneesta syystä ottanut siihen yhteyttä treffipalstan kautta ja sit me treffattiin, ihastuttiin, mentiin yhteen, rakastuttiin... Ja rakastetaan vieläkin, vaikka moinesti sitä rakkautta on koeteltu ja monesti on tuntunut että ei tuo ihminen ole se mitä etsii. Ollaan erottu jo 5 kertaa, mutta aina sitä yhteen vain päädytään ja huomataan ettei ilman toista voi elää. Nyt suunnitelmissa on, että viimeistään vuoden päästä, kun kultani intistä pääsee (tosin ei se vielä sinne ole edes mennyt :)), muutetaan yhteen ja aletaan elää ihan omaa elämää. Siis jos suunnitelmet nyt menee niinkuin pitää. Rakkaus ja tunteet on niin suuria oikkuja, ei niistä koskaan tiedä. Mutta tällä hetkellä tuntuu että se toinen on kaikki mitä tarvitsee. Se on ilma jota sä hengität ja jota ilman et pysy hengissä.

Mä haluan sanoa teille hyvät ihmiset, että nauttikaa niistä onnen hetkistä mitä teillä nyt on. Koskaan ei tiedä mitä huomenna tapahtuu. Ja jos teillä on siinä vieressä se ihminen, ketä sä rakastat todella sydämestäs, niin hemmetti vieköön pitäkää niistä kiinni! Jos se vain mitenkään on mahdollista...

Niin, ja ihmisiä kuitenkin kiinnostaa kuinka vanha olen, olen -87 ja kundini on -84...

hmmm. satuma meidät yhteen toi kävelin kaupasta kotiin eräänä iltana painava kauppa kassi kädessäni ja yx poikuli tuli ja kysyi voisiko hän autaa... noh hän lupautui kantamaan kassini pari korttelia koti ovelle asti ja pyysin hänet kahville ja siitä se romanssi alko aika outoa mut kuieski ite oon 16 ja poika ystäväni 21... hmmmm