Olen 24v lukion ja ammatikoulun käynyt.
Hain viime yhteishaussa ammattikorkeaan ja
pääsinkin.
Ongelma on nyt siinä että vielä ainakin 4
vuoden opiskelu ei oikein tahdo innostaa, sillä
nykyisellä koulutuksella saan kyllä töitä joista
pidän ja palkkakin on sellainen että toimeen
tulee (nyt jää käteen n.8500, vuoden sisällä
luvassa tuntuva korotus).
Olen siis puun ja kuoren välissä, järki sanoo
että mene opiskelemaan mutta toisaalta
haluaisin välillä tienata ja hankkia muutakin
kuin näkkileipää ja makaroonia.
Jos opiskeluni kestäisi sen neljä vuotta kuten
minimissään pitäisi, pääsisin sen jälkeen
insinöörinä luultavasti hiukan paremmille
ansioille kuin nykyään, mutta toisaalta
neljässä vuodessa saattaisin yletä
nykyisessäkin työpaikassani jonkin verran. Ja
jos lähden opiskelemaan, neljän vuoden
päästä minulla ei ole muuta kuin polkupyörä
ja vanha telkkari ( säästöt menneet), neljän
työvuoden jälkeen omistaisin asunnon
kalustettuna, auton ja eläisin tasapainoista
elämää.
Entä mitä jos vaikka kaksi vuotta opiskeltuani
huomaan että kursseja on jäänyt
suorittamatta ja opiskelut meinaavat venyä 5-6
vuoteen. tunnen useita lukio aikaisia kavereita
jotka menivät kovalla tohinalla erilaisiin
korkeakouluihin ja yliopistoihin mutta
opiskelut vaan venyivät ja venyivät ja lopulta he
lopettivat koulun kesken ja ovat nyt
hanttihommissa pelkillä lukion papereilla..
En siis haluaisi palata koulun penkiltä häntä
koipien välissä anelemaan vanhaa
työpaikkaani takaisin...
Mitä siis ehdotatte? Jatko-opiskelu vai työ ja
elämä?
Ottaa päähän päätöksen tekemiseen on
kokonaiset 2 viikkoa..
Ainiin ja se opiskelu-paikka ei ollut
ensi-sijainen hakutoiveeni eli se ei siinä
mielessä välttämättä olisi oikotie
onneen..Vaikka ala kyllä kiinnostaa.
Hain viime yhteishaussa ammattikorkeaan ja
pääsinkin.
Ongelma on nyt siinä että vielä ainakin 4
vuoden opiskelu ei oikein tahdo innostaa, sillä
nykyisellä koulutuksella saan kyllä töitä joista
pidän ja palkkakin on sellainen että toimeen
tulee (nyt jää käteen n.8500, vuoden sisällä
luvassa tuntuva korotus).
Olen siis puun ja kuoren välissä, järki sanoo
että mene opiskelemaan mutta toisaalta
haluaisin välillä tienata ja hankkia muutakin
kuin näkkileipää ja makaroonia.
Jos opiskeluni kestäisi sen neljä vuotta kuten
minimissään pitäisi, pääsisin sen jälkeen
insinöörinä luultavasti hiukan paremmille
ansioille kuin nykyään, mutta toisaalta
neljässä vuodessa saattaisin yletä
nykyisessäkin työpaikassani jonkin verran. Ja
jos lähden opiskelemaan, neljän vuoden
päästä minulla ei ole muuta kuin polkupyörä
ja vanha telkkari ( säästöt menneet), neljän
työvuoden jälkeen omistaisin asunnon
kalustettuna, auton ja eläisin tasapainoista
elämää.
Entä mitä jos vaikka kaksi vuotta opiskeltuani
huomaan että kursseja on jäänyt
suorittamatta ja opiskelut meinaavat venyä 5-6
vuoteen. tunnen useita lukio aikaisia kavereita
jotka menivät kovalla tohinalla erilaisiin
korkeakouluihin ja yliopistoihin mutta
opiskelut vaan venyivät ja venyivät ja lopulta he
lopettivat koulun kesken ja ovat nyt
hanttihommissa pelkillä lukion papereilla..
En siis haluaisi palata koulun penkiltä häntä
koipien välissä anelemaan vanhaa
työpaikkaani takaisin...
Mitä siis ehdotatte? Jatko-opiskelu vai työ ja
elämä?
Ottaa päähän päätöksen tekemiseen on
kokonaiset 2 viikkoa..
Ainiin ja se opiskelu-paikka ei ollut
ensi-sijainen hakutoiveeni eli se ei siinä
mielessä välttämättä olisi oikotie
onneen..Vaikka ala kyllä kiinnostaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mielestäni nykypäivänä on järkevämpää opiskella
paljon. Työpaikat ovat niin lyhytaikaisia tai
ajan hengen mukaisesti muokkautuvia. Jos
opiskeluala ei tunnu ihan parhaimmalta, voit alaa
toki vaihtaa ja varmasti saat opintoviikkoja
korvattua edellisen opiskelupaikkasi
suoritetuilla opinnoilla. Sitäpaitsi
opiskeluelämä on kivaa! Itse olen yliopistossa ja
ahkeralla työllä tuskin opinnot venyvät.
Itsestähän se on kiinni.
Kirjoituksesi perusteella olet jo päätöksesi
tehnyt! Eli mene siis töihin, varsinkin jos tiedät
että tuleva työsi tulee olemaan sellaista mitä
haluaisitkin tehdä. Ja jos työt eivät maistukkaan
voithan aina hakea ensi vuonna opiskelemaan
uudelleen, silloin saat myös pisteitä
työssäoloajastasi. Tsemppiä, opiskelu ei aina ole
kaikkia varten ja ainoa oikea ratkaisu! :)
En tosiaan ole vielä alintaa tehnyt, työelämä
vaan kiinnostaa itseäni enemmän, mutta toisaalta
siinä lisä-opiskelussakin on jotain kiinnostavaa.
Ehkä haluan voittaa jollain lailla itseni.
Sisimmissäni tiedän kuitenkin että se opiskelu
kannattaa, mutta kaikki muu sanoo sitä vastaan.
Jos työelämä tuntuu kiinnostavammalta niin mene
ihmeessä töihin . Ja kuten jo sanoin, voithan
hakea kouluun uudelleen ensi vuonna jos työelämä
ei ollutkaan juuri sitä mitä halusit. Silloin
olisit ehtinyt tienaamaankin hieman
opiskelurahojakin. Mutta jos koulu kiinosttaa
enemmän niin sitten sinne. Se on nyt aivan omasta
tahdosta kiinni.
Ei amk:ssa mitään 4 vuoden minimiä ole!
Nopeimmillaan se on suoritettu 2 vuodessa.
Onko tosian noin? Eli siellä voi siis ottaa
kursseja niin paljon kuinsielu sietää, kunhan saa
suoritettua vaan kaikki?
Noissa papereissa mitä sain juuri, jossa
kerrottiin kouluun pääsemisestä, oli maininta
että opiskelu kestää 4 vuotta, siitä tuli tuo
minimi kesto mieleeni.
Kyllä se onnistuu, mutta kannattaa mennä sitten
isoon AMK:hon, jolloin koulu pystyy järjestämään
paremmin kursseja, niin että saat ne sovitettua
lukujärjestykseesi.
ottaa opiskelupaikan vastaan ja ilmoittautua
ensimmäisen vuoden ajaksi poissaolevaksi?
Yksinkertaisesti ilmoittautua opiskelijaksi ja
olla kuitenkin käymättä tunneilla... Ja mennä ensi
vuonna uuden ryhmän kanssa opiskelemaan jos siltä
tuntuu...
pitäähän sitä jollakin elääkkin..