Koska pitäisi kertoa lapselle, että hänen luulevansa isä ei ole lapsen isä. Ja että minulla, hänen äidillään ei ole mitään tietoa lapsen oikeasta isästä.
Tuleeko helposti eturistiriitoja lasten välillä, kun selviää, ettei ole sama isä kaikilla?
Onko jollain kokemusta tällaisesta?
Minulla neljä suloista lasta, mies, jonka kanssa erosimme 1½v. sitten ja hän pitää jokaiseen lapseen tiiviisti yhteyttä, en vain tiedä, miten käy, kun lapsi saa tietää, ettei mies ole isänsä!
Lapset ovat:
tyttö 11
poika 7
poika 6
tyttö 3
Vanhimman isä siis ei ole muiden lasten isä.
Tuleeko helposti eturistiriitoja lasten välillä, kun selviää, ettei ole sama isä kaikilla?
Onko jollain kokemusta tällaisesta?
Minulla neljä suloista lasta, mies, jonka kanssa erosimme 1½v. sitten ja hän pitää jokaiseen lapseen tiiviisti yhteyttä, en vain tiedä, miten käy, kun lapsi saa tietää, ettei mies ole isänsä!
Lapset ovat:
tyttö 11
poika 7
poika 6
tyttö 3
Vanhimman isä siis ei ole muiden lasten isä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jos lapsi pitää miestä isänään, ja isä lasta lapsenaan, miksi ihmeessä pitäisi kertoa, ettei näin ole, ja varsinkaan sitä ettet tiedä kuka lapsen oikea isä on.
Jos tahdot kumminkin kertoa, ehkä on parempi kertoa sitten kun lapsi on vanhempi, vaikkapa aikuinen.. silloin hän ymmärtää, ja luultavsti näkee asian niin, että tämä "isä" on kuitenkin hänelle isä.
minusta on hienoa, että lapsella on isä, joka välittää jne, vaikkei olisikaan biologinen.
Tilanne on aika mutkikas. Lapsella ei siis ole yhtään aavistusta, että hänellä saattaisi olla eri isä kuin muilla jos ymmärsin oikein. Ehkä kannattaa jättää kertomatta? Kun et kuitenkaan voisi järjestää lapsen ja biologisen isän tapaamista kun et kyseistä herraa edes tiedä. Aikuisena kertominen taas voisi suututtaa lapsen. Ei ole ehkä kivaa kuulla noin 18 vuoden jälkeen, ettei se oma isä olekaan biologinen isä. Lapselle saattaisi tulla tunne, että hänelle on vaan valehdeltu. Miksi aiheuttaa turhaa mielipahaa/hämmennystä lapselle. Ole vaan onnellinen siitä, että lapsillasi on isä ja että olet löytänyt miehen, joka on hyväksynyt ei-biologisen lapsen samanarvoiseksi "omien" lastensa rinnalle.
P.S Muistuttaako vanhin lapsesi ja miehesi toisiaan? Tuli vaan mieleen eräs tapaus, jossa lukiossa ollut oppilas tajusi biologian risteytystehtäviä laskiessaan, ettei hän voi olla isänsä biologinen lapsi.
No miettikää kuitenkin asiaa. Kertoako vai ei? Riippuu varmaan lapsen persoonasta aika paljon miten suhtautuu uutiseen.
kanuunamamma olet mielestäni erittäin fiksu nainen (olen lukenut kirjoituksiasi tällä palstalla), mutta,...
minut on adoptoitu ja tiedän mitä merkitsee ja miten paljon helpompaa on ymmärtää omaa itseään kun tietää myös biologiset juurensa.
vaikka sillä "verellä" ei olekaan mitään merkitystä asioiden suhteen, niin totuus on aina totuus. lapsi pitää isänään aina sitä, jonka kokee isäkseen ja se, kuka lapsen on siittänyt ei merkitse lapsellekaan mitään. rehellisyys on silti äärimmäisen tärkeä. ehkä ei tarvitse kertoa, että lapsen isä on joku toinen, sillä ei yksi hedelmöittynyt siittiö tee miehestä isää, mutta tässä tilanteessa lapsen äidin tulisi mielestäni joka taoauksessa kertoa lapselle totuus (siinä iässä kun lapsi ymmrtää, eli ehkä noin 3-5 vuoden iässä) ja selittää aisaa lisää pikkuhiljaa iän karttuessa. isä on se, kuka lapsen kasvattaa ja on OIKEA isä olemalla elämässä läsnä, mutta oman itsesnsä ymmärtämisen kannalta nuo asiat on hyvin tärkeä tietää. lapsen parasta ajatelle,...luonnollisesti.
lapsena paras kuitenkin kertoa. useimmat lapset ymmärtävät jo lapsena paljon enemmän, mitä vanhemmat uskovatkaan. vaikka yhdennäköisyys ei olisi mikään sellainen tekijä, niin jostain muusta lapsi saattaa ajatella, ettei ole ollenkaan samankalyainen, kuin vanhempansa.
loppu taas kohdalleen. upea nainen olet kanuunamamma, mutta tässä asiassa olen eri mieltä.
minulle kerrottiin adoptiostani ollessani 3-vuotias ja lukion biologian risteytystehtävät olivat silkkaa mahdottomuutta. se oli minulle tavallaan hyvin nöyryytävä kokemus, vaikka ne itseasiassa olisivat täsmänneet. sanavalmiina tyttönä vaan tokaisin lujaa opettajan ja ja koko luokan kuullen (koska olen ollut 3-vuotiaasta asti tasustastani tietoinen ja hyväksynyt sen, että biologiset vanhemmat ja OIKEAT vanhemmat eivät ole sama asia), että miksi pitää näitä tehtäviä väkisin vääntää, kun ei ole biologisten vanhempien silmien ja hiusten, eikä edes ihonväristä hajuakaan,... opettaja (ensi kertaa koulussa joku) otti asian puheeksi ja tuli ilmeisesti ensi kertaa itsekin pohtineeksi, että aina jossain kohdassa poikkeaa ja että nyut teemmekin harjoitukset toisin. tämä ei halunnut saatta meitä oppilaitaan eriarvoiseen asemaan (luokasta "paljastui" tuolloin pari joilla ei ollut isästään tietoa) ja siksi lopetimme nuo omakohtaiset risteytystehtävät ja jätimme ne vain vapaaehtoisiksi.
pitää olla avoin siitä asti kun lapsi ymmärtää. pikkuhiljaa asiaa lisää iän myötä!
kun kertoo asiat lapsena ja varhain, lapsi oppii ottaamaan ne LUONNOLLISINAS. myöhemmin tulee vain pettymystä, vihaa ja katkeruutta. silti rehellisyys paras. ei missään nimessä vasta aikuisena.
miettittyäni asiaa tarkemmin, olenkin samaa mieltä kuin muutkin kirjoittajat.
Parempi kuitenkin kertoa, ja mitä pikimmin.
Minä kai hämäännyin tuosta, että isä pitää kuitenkin lasta omanaan, ja ruusunpunaiset lasit estivät minua huomaamasta muita asioita..
On hienoa että mies, vaikka erottuaan, ei ole "hylkinyt" tätä lasta, näinkin olisi voinut käydä, jos ero kovin riitainen.
toivon että lapsi näkee asian positiivisesti
(vaikka varmasti jonkinmoinen kriisi tiedon johdosta tulee..)
nyt en kerkiä enempiä kirjoitella..aamupalaa ja töihin lähtö edessä...
niin kyse on nyt 11v tytöstä.
Sinun olisi pitänyt kertoa se jo aikoja sitten.
Myöhemmin voi tulla ties mitä verenluovutus-
ja elinsiirtojuttuja, periytyviä sairauksia, niiden seurantaa ja tutkintaa jne.,
joten ilmi asia tulee lapsellesi aivan varmasti jossakin vaiheessa.
Saisin sekarin, jos minulle olisi aikuisena
kerrottu, ettei isä olekaan isä!
Luottamus olisi mennyt niin isään kuin
äitiinkin ja he sentään ovat lapsen lähes
ainoat turvaa antavat aikuiset.
Minun mielestäni sinun pitää kertoa pikimmiten.
Kerro, missä tilanteessa olit silloin aikanaan
ja miksi olet asian salannut.
Rehellisyys voi pelastaa monta tuskaista,
tulevaa asiaa. :)
aivan samalla kannalla
Jälkiviisaus kai paras viisaus,vaan nuorempana tuo asia ois ollu todella paljon yksinkertaisempi.Nyt esimurkkuikäisenä saatte varmasti työstää asiaa runsain mitoin.Mun miehellä ent.liitosta tyttö joka ei biologisesti oma,isäks sanoo kuitenkin.Tyttö erossa sai tietää vasta-hän oli tuolloin ekaluokalla,ja ihan näin päällisin puolin tuntuu käsittäneen asian.
Mutta ehdottomasti oon totuuden kannalla ja perustelut kannattaa tehdä jo itselleen selväksi ja kertoa ne myös tytölle.
Jatkoja teille kaikille!!
Oletpa vaikean pulman edessä. Tyttö juuri tulossa murrosikään ja siinä suhteessa eräässä elämänsä risteyskohdassa. Samaan sysssyyn , jos saa kuulla omasta biologisesta taustastaan, niin tilanne voi mennä hänen kanssaan hyvinkin ongelmalliseksi.
Mikäli mitään terveydellisiä tarpeita esim. perinnöllisisten sairauksien ja verensiirtojen takia ei ilmene niin jättäisin kertomisen tyttösi aikuisiälle. Tosin pikapikatarve voi tulla esim. onnettomuuden yhteydessä. Voih ja ikävämpi olisi, jos sinä sattuisit yllättäen kuolemaan ja tämä asia jäisi kokonaan selvittämättä. Sen voisit varmistaa jotenkin.
Toivon kovasti, että lapsen suhde "nykyisäänsä" ei kärsisi kertomuksesta, vaan kiintymys olisi niin vahva, että lapsi ei kokisi itseään "isättömäksi", vaikka biologiset juuret ovat hukassa. Juuret ovat ainakin itsellini sen verran tärkeät, että jos niitä ei olisi niin todella ontto olo tulisi.
Mutta ihminen sopeutuu monenlaisiin asioihin. Luulen kuitenkin, että aikansa menee, kun tuon kaiken sulattaa. Luopumis-, suru- tai miksi-sitä-nyt-tässä-tapauksessa nimittää -työ pitää tehdä, jotta kertomisen jälkeen saa asiat päässään oikeaan järjestykseen.
Mikäli muuta ei ilmene, niin siirtäisin siis kertomista. Runsaasti voimia toivon sinulle näiden asioiden kanssa kamppailessasi.
Olisit ollut huoraamatta.
Olisit ollut huutelematta, ruma olet sekä sisältä että ulkoa. Pistäppä jätepussi päähän kun seuraavalla kerralla poikkeat ulos. Kuitenkin olet joku keskenkasvunen kersa joka provosoi täällä muita riitaan kanssaan ;) Melkein onnistuit... Olen niin pahalla tuulella jo valmiiksi, ettei tarvitse tällaisia tänne kirjoitella........
tietääkö niiden kolmen nuoremman lapsen isä että hän ei ole vanhimman lapsesi isä?
Kylläpä teitä horoja riittää joka palstalle.
oikea kahden H:n Horo. Eli Horo Horo. Että terveisiä itsellesi vaan. Hahahahahahahaha.
täällä niitä kylän poikia on???????
Ovat jo teksteistä päätellen vierailleet apajilla.
Mutta en pidä siitä, että minua tai ketään muutakaan naista haukutaan ja nimitellään horoksi/huoraksi, ilman että siihen on mitään aihetta.
Voin nyt ehkä vähän valottaa tilannetta. Olin 16-vuotias, kun tytön synnytin. Ekat kännit kaverin kotibileissä, ei mitään muistikuvaa illan tapahtumista, kuukautiset myöhässä, ei siinä niin voinut käydä. Liian myöhään uskaltauduin lääkäriin ja abortti oli liian myöhäinen. Joten tässä teille kunnon huora, jos te sellaista muka kaipaatte!
Miettisitte ensin, mitä suustanne päästätte/päätästänne kirjoitatte!