Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    ei enää minulle

    Anna minun raivota ja huutaa,
    sinut pois elämästäni.
    Minut pois kuolemastani.
    Nosta taakka pois harteiltani.
    Hukuta minut voimillasi.

    Vielä joskus,
    varjo peittää auringon.
    Elämämme tuomittu on.
    Silti kuljen tämän tuskan läpi.
    Mukana vain piinallinen kipu.

    Ehkä jo huomenna,
    kuu valaisee polkumme.
    Vihdoin pääsen lepoon kuolemasta.
    Ei enää tätä kaipuun tunnetta,
    ei koskaan enää "uutta" huomista.
    3141
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 3

    Vanhimmat

    ei kait runossa mitään vikaa mutta
    ajatus on väärä. suomalainen mies,
    rakasta, kärsi, kärsi, kärsi !!!
    näyttää että tässä kärsitään vaikka ei ois tarvettakaan!
    rakastakaa silloin kun sen aika on -
    kärsimään ehtii

    Äänestä

    • entäs nainen??..:)..
      Mikään suomalainen mies..
      mut ihan oikeessa olet,
      että kärsimystä vaikka ei tarvetta olekaan..

      Tä runo vaan taas on aika surullisella hetkellä tehty..siitä johtuen ei taida yhtäkään todellista onnellista lausetta löytyä.

      Äänestä

    • tito kirjoitti:

      entäs nainen??..:)..
      Mikään suomalainen mies..
      mut ihan oikeessa olet,
      että kärsimystä vaikka ei tarvetta olekaan..

      Tä runo vaan taas on aika surullisella hetkellä tehty..siitä johtuen ei taida yhtäkään todellista onnellista lausetta löytyä.

      ok, tässä sitä ollaan, valmiiksi
      asenteellisia :)

      sitä paitsi runot syntyvät johonkin
      tilanteeseen sopivina, ehkä on väärin
      yleistää niiden ajatuksia.

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    tito kirjoitti:

    Anna minun raivota ja huutaa,
    sinut pois elämästäni.
    Minut pois kuolemastani.
    Nosta taakka pois harteiltani.
    Hukuta minut voimillasi.

    Vielä joskus,
    varjo peittää auringon.
    Elämämme tuomittu on.
    Silti kuljen tämän tuskan läpi.
    Mukana vain piinallinen kipu.

    Ehkä jo huomenna,
    kuu valaisee polkumme.
    Vihdoin pääsen lepoon kuolemasta.
    Ei enää tätä kaipuun tunnetta,
    ei koskaan enää "uutta" huomista.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu