Asuntolat

positiivisia. oppii elämään vieraiden ihmisten
kanssa ja asumalla heidän kanssa oppii tutustumaan
ja tietämään toisen tavat. oppii ottamaan huomioon
toiset. välillä se on tosi rasittavaa, kun esim.
haluu aikaa yksinololle ja itselle, sitten joku on
siinä vieressä häsäämässä eikä mistään löydy
hiljaista paikkaa. paitsi jos lähtee kävelylle
metsään! kesän aikana on jopa tullut ikävä sitä
paikkaa. ja sitä yhteiseloa. on ainakin ihmisiä
joitten kanssa voi mennä jutteleen vaikka keskellä
yötä. kivaa on ollu, vaikka välillä napit
vastakkain..!*]

Joo. Oikeestaan se on ihan ok. riippuu todella
paljon siitä millasia kämppiksiä saa já montako
asuu samassa asunnossa. Turhauttavaa on se kun
kämppikset ei siivoa eikä tiskaa j ajoudut itse
tekemään kaiken tämän. Meillä oli myös aika
rauhaton asuntola huumeita, hakkaamisia, hulluja
bileitä, poliisit kävi kerran jos toisenkin.
Mutta esim. bileet on ihan jees, mutta sitten jos
kämppikses kutsuu joka päivä hullut porukat ja ne
kuuntelee musaa täysillä ja huutaa, niin siinä on
jo kyllä kestämistä. Toisaalta asuntola elämä on
myös pitkiä ihania tyttöjen iltoja, yö myöhään
juoruamista, sopivaa bailausta, se että ystävät
asuu ihan lähellä. Asuntola elämä ei sovi
ihmiselle joka ei ole sopeutuvainen, ja
sosiaalinen. Jos ei ole kiinnostunut ympärillään
olevista ihmisistä jää helopsti syrjään ja
kiusaamiseltakaan ei varmasti säästy. Täytyy olla
myös ihminen joka osaa sanoa kovemminkin. Muuten
sun ruoat syödään, sun tavaroita lainataan ilman
lupaa jne... Eli jos otat oikean asenteen,
pärjäät varmasti. Asuntola elämä on aluksi ehkä
hankalaa, kaikki hakevat omaa paikkaansa
yhteisössä, sitä ei kannata pelästyä vaan jo
parin viikon päästä elämä rullaa jo kivasti.