Olemme eronneet.Meillä on yhteishuoltajuus. Minulla on uusi työpaikka ja asunto kaukana,500km päässä nykyisestä asuinpaikastamme.
Miten pitää toimia,ettei etävanhempi tuhoa lähtöä tapaamisoikeuteen vedoten??
Tällä paikkakunnalla ei koulutustani vastaavaa työtä ole tarjolla. Kiitos etukäteen.
Miten pitää toimia,ettei etävanhempi tuhoa lähtöä tapaamisoikeuteen vedoten??
Tällä paikkakunnalla ei koulutustani vastaavaa työtä ole tarjolla. Kiitos etukäteen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kun otat yhteyttä asiaa tunteviin ihmisiin. :)
http://www.yksinjayhteishuoltajat.net/yhdistykset.html
Voiko etävanhempi siis estää lasten muuton, vaikka yhteishuoltajuus onkin???? Muuttohan on kuitenkin suomen rajojen sisällä ja siten tapaamiset ovat aivan mahdollisia.
Itse muutin lasteni isästä alkuun n. 300 km:n päähän, sitten välimatka minun muuton myötä kasvoi n. 500 kilometriin.
Minulla oli yksinhuoltajuus.
tapaamiset järkättiin niin, että minä matkasin lapsineni omalla kustannuksellani tuolle ex-paikkakunnalle ja vietin siellä viikonlopun. Jos lapset olivat pidempään, palasin hakemaan heidät junalla.
Myöhemmin kun minullakin oli auto käytettävissä, tapasimme suunnilleen puolessa välissä. Ajomatkat oli pitkiä ja lasten isä sitten kieltäytyi tähän vedoten tapaamasta lapsia. Lapset menivät sitten isovanhemmilleen, mutta minä jouduin ajamaan pidemmän matkan, noin 100-150 km yli sen puolivälin. Isovanhemmat eivät suosutneet tulemaan niin kauas.
kun muutin 500 km:n päähän, tapaamiset harvenivat koulun lomien aikana tapahtuvaksi, kesällä neljästä viikosta viikkoon - tuo viikko sen jälkeen, kun edellisenä kesänä tuli liian paljon jälkipyykkiä kotona lasten kanssa tuosta 4 viikon tapaamiskesästä.. talvella sitten pääsiänen, talviloma ja syysloma olivat tapaamisaikoja.
Eli mahdotonta se ei ole järjestää, jos vaan tahtoa riittää myös sillä etävanhemmalla. Ja puhelin on keksity ja posti kulkee, että kyllä isä voi pitää yhtyettä lapsiinsa jos vaan haluaa!!
Yhteishuoltajuustapauksissa todella toinen vanhempi voi kieltää lasten muuton. Ikävää, mutta totta. Toisaalta voi olla tapauksia, joissa tuo kielto mahdollisuus voi olla myös lasten parhaaksi. Sitä lainsäätäjä on varmaan tarkoittanut tehdessään tätä lakia.
Toivottavaa olisi, että yhteishuoltajat pääsivät neuvottelemalla tulokseen. Kuten muuttanut kertoi myös tapaamiset järjestyvät mikäli tahtoa ja halua on tarpeeksi.
Tiedän tapauksen, jossa ei ollut kysymys yhteishuoltajuudesta, koska se ei siihen aikaan ollut tavallista. Äiti muutti lapsien kanssa yli 500 km:n päähän. Isä maksoi lapsien luonaan käynnin lentokoneella kerran kuussa ja lomien aikaan. Lapset olivat alle kouluikäisiä ja heille piti maksaa lisäksi lentokoneeseen saattaja. Vuoden päästä äidille ei riittänyt edes tämä irtiotto vaan muutti lasten kanssa vuodeksi Amerikkaan.
Onneksi kaikki tämä ei jättänyt jälkiä lapsi-isäsuhteeseen. Ikävää siinä on kuitenkin podettu puolin ja toisin. Nyt jo aikuistuneet lapset ovat isäänsä yhteydessä mukavasti.
Lähivanhempi voi tarvittaessa muuttaa paikkakuntaa eikä etällä ole siihen estämistä
tietysti pitää turvata lasten tapaamiset jatkossakin.
Nykyään suositaan tapaa että vanhemmat maksavat puoliksi kulut tapaamisesta.
Ulkomaille muutto on sitten jo eri juttu.. kait...
Meillä tuli lasten isä perässä, kun muutettiin minun alkuperäiseen kotikaupunkiini. Jossain mielessä olisi ollut parempi lasten kannalta, kun hän olisi asunut tuolla 80 km:n päässä. Alkuun olisi lapsilla ollut hänen luonaan käydessään hyvät mahdollisuudet tavata omia entisen paikkakunnan kavereitaan.
Nyt on tyttö suurimmaksi osaksi vieraantunut entisistä piireistä ja löytänyt kaveripiirinsä täältä. Poika on taas autolla liikkuva nuorimies kuten kaverinsa. Entiset kaverit ovat meillä usein yövieraina ja uusien kanssa tapailevat soittoharratuksen parissa.
Jonkunlainen harmi on myös kapsille isänsä julkisuuden hakuisuus, koska miellä on harvinainen sukunimi. Sen takia, koska isänsä eräässä lehtijutussa mainosti mensalaisuuttaan, niin tyttö joutui koulussa parin pojan silmätikuksi joksikin aikaa. Siitä peruina hän tuntee eräänä lempinimenään isänsä etunimen. Nyt jälkikäteen aika sööttiä ;), itsekin osaa suhtautua huumorilla. Silti lapsien suuri toive olisi, että ei lehtijuttuja enää oman paikkakunnan lehdessä.
Toisaalta laissa ei ole perusteita estää kenenkään muuttoa toiselle paikkakunnalle, mikäli se tapahtuu perhesyiden tai työpaikan vuoksi. Yhteishuoltajuudessa olevan toisen osapuolen kanssa kannattaa neuvotella esim. uusista tapaamisajankohdista; jos usein tapaaminen on hankalaa, voiko lapsi olla pidempiä jaksoja kerrallaan toisen vanhemman luona ja vastaavasti hieman harvemmin. Voiko toinen huoltaja osallistua kuluihin jotka aiheutuvat lapsen vierailusta. Mikä on kullekin sitten kohtuullista...
Ja ennen kaikkea mikä on parhaaksi lapselle. Aikuisten tulisi vain pystyä sopimaan näistä asioista keskenään.