Luonnossa kaikki muuttuu.
Aine ja henki ovat jatkuvassa liikkeessä,
muutoksessa.
Avioliittolupaus on valhe, koska myös rakkaus
muuttuu.
Mitä vapaammaksi yhteiskunta muuttuu,sitä enemmän
avioeroja.
avioliitossa pitää ihmisiä vain, taloudelliset
syyt, ympäristön painostus tai pelko
yksinäisyydestä.
Aine ja henki ovat jatkuvassa liikkeessä,
muutoksessa.
Avioliittolupaus on valhe, koska myös rakkaus
muuttuu.
Mitä vapaammaksi yhteiskunta muuttuu,sitä enemmän
avioeroja.
avioliitossa pitää ihmisiä vain, taloudelliset
syyt, ympäristön painostus tai pelko
yksinäisyydestä.
Vastaukset 51
Vanhimmat
parisuhteen eteen ei tee töitä esim jos pitää
toista "itstään selvyytenä" ym se on kahen kauppa
avioliitto tai avoliitto miten vain rakkautta
pitää vaalia ja hoitaa pahoinakin aikoina ja
pitää joskus hyväksyä toisten virheet ja valmis
antaan anteeksikin MUTTA EI UNOHTAAN
sanoit että pitäis antaa anteeks, muttei unohtaa.
oon hämmästelly sanontaa "kyllä mä anteeks annan,
mutta UNOHDA EN KOSKAAN!" mielestäni se ei oo
anteeks antoa. ja siinä unohtuu yks tärkeimmistä
anteeks annon jujuista, se et jos antaa anteeks,
niin omaa energiaa ei enää kulu sen jutun takia.
jos taas ei anna anteeks, kantaa sitä asiaa aina
ja se katkeroittaa ja kuluttaa sitä ihmistä. siis
anteeks anto on tärkeetä itsensäkin takia.
oon ehdottoman samaa mieltä kun sanoit et
suhdetta pitää hoitaa, joka mielestäni tarkottaa
sitä et nollataan vanhoja puhumalla ja
kuuntelemalla ja sit viettämällä muutenki mukavaa
aikaa yhes niinku seurustellessaki. jos ei niitä
oo niin ymmärrän niitä jotka moittii avioliittoo
ja muutenkin sitoutumista.
Luonto on järjestänyt asiat meiltä mitään
kysymättä. Luonnon vastaus on avioliitto
jälkeläisten turvaamiseksi. kahleet kuuluvat
tähän elämään ja niiden vaaliminen on
tervettä.Pidetään huolta perheestä.
Henki tuskin on yksiavioinen. Minä ainakin
ihastun vähän väliä. Romanttisen rakkauden
osoittaminen vielä satavuotiaanakin tuntuu
mielestäni aika kaukaa haetulta sen sijaan
inhimillisen välittämisen osoittaminen ei ole
niin vaikeaa. Henki kyllä kaipaa aina pientä
vipinää. Elämä on ankaraa.
mikään evoluution vastaus oo, ku Jumalan
asettama "juttu". Ihmiset on eläimiä, sen takia
yksiavioisuus on niin vaikeaa.
Eihän avioliittoa tarvita jälkeläisten
tekemiseen, se ei ole millään tavalla luonnon
tarkoitus. Lapsia voi siittää ilman
avioliittoakin, a.l on kahden ihmisen välinen
vapaaehtoinen symbolinen sopimus, jolla on
tunteellinen, seremoniallinen ja joskus aikoinaan
ollut yhteiskunnallinen ja kirkollinen merkitys.
Meneehän muuten homotkin nykyään naimisiin...* ,
elin kahleet ovat vapaaehtoiset, päälle tai pois..
Ei se nyt aina niinkään ole. Itse menin naimisiin
viisikymppisenä ja muijani on todistetusti maho.
Talouskin on kunnossa. Päätettiin vaan mennä
naimisiin kun sentään toista kymmentä vuotta
ollaan muutenkin naitu.
Aina vaan pahenee nää syyt. Että on 20 vuotta
muutenkin naitu. Hurraa !
Se on niin kiva nälväillä.
Kun toinen liiton osapuoli muuttuu tai kasvaa
henkiseti liitto on mennyttä.
Olen kokeillut kolmesti, nyt luotan ystävyyteen
ja kumppanuuteen enempi kuin "viralliseen
valheeseen" , jota täytyy naama irvessä pitää
yllä , koska on kerran papin edessä niin
luvannut. Vaikka olisi miten paha olla.
"Itsesä pettäminen, ettei pettäisi muita , on
silti pettämistä " (Neale Donald Walsch-
Keskusteluita Jumalan Kanssa)
Kerrankin joku ottaa asiaan uuden kannan. Itse
olen monesti ollut todistamassa kahden ihmisen
vihkimisnäytöstä, jossa pääasiana on ollut
sosiaalisen normin toteuttaminen,
seurapiiritapahtuma tai taloudellinen
järkiratkaisu. Syvää rakkautta tuo tilaisuus
harvoin kuvaa.
Avioliittoseremonia, niinkuin lähes kaikki
(kirkolliset) seremoniat ovat peräisin
nykykulttuuria edeltäviltä ajoilta, jolloin
asennemaailma, maailmankatsomus yms. ovat olleet
täysin toisenlaiset. Kun katsoo avioerojen
määrää, tuskinpa avioitujat suuremmin
odottavatkaan ikuista rakkautta ja liittoa. Kansa
noudattaa vain kirkon kiteytynyttä ja
kivettynyttä muotoa, pikemmin kuin ajatusta.
Asioitten suhteuttaminen nykytilanteeseen on
muutenkin vähän karkuteillä joka asiassa. Minua
ihmetyttää myös se, kuinka tuhansia vuosia vanhaa
tekstiä, niinkuin Raamattukin on, voidaan vielä
tulkita sanasta sanaan. Myös Raamattu on
aikakautensa kulttuurin tuotos, millaisena se
heijastaa oman aikansa arvoja ja asenteita.
Maailma kuitenkin muuttuu, jolloin Lähi-Idän
muinaisten korkeakulttuurien normisto ei
kuitenkaan enää vastaa 2000-luvun Pohjois-
Eurooppaa. En kuitenkaan kiistä sitä, ettei
Raamatussa olisi myös hyviä elämänohjeita, mutta
jos ei ole aikaisemmin tullut ajatelleeksi, että
tappaminen on pahasta, lienee jo kaiken
vaikutuksen ulkopuolella.
vaahtoat ilmeisesti asian vierestä.
..on katsos niin tyhmä, että sille pitää erikseen
sanoa, että "älä tapa".
HIEMAN TILASTOFAKTAA FEMINISMIN ÄÄRIMMÄISEN
PROPAGANDAN SAIRAISTA TULOKSISTA , OMAN MAANSA
MIEHIÄ JA POIKALAPSIA KOHTAAN :
Suhteessa solmittuihin liittoihin eroja tehtiin
jo 1999 vuonna lähes 60% - siis v.1999 solmittiin
avioliittoja 24 923 ja eroja oli 14 030 . Luku
kasvaa jatkuvasti , kiitos rappiofeminismin.
Vastaavat luvut olivat 1980 luvulla , liittoja 28
828 ja eroja siitä 9 464. Eli noin 35 %. Ja aikaa
vain 20 vuotta historiassa.
Avioeron alkuun laittajista ja ajajista on jo nyt
4 / 5 naisia. Myös tämä kasvaa , jos enää
mahdollista.
Jos nyt tästä 60% eroja otamme tämän otoksen 4/5
naisten ajamia - lähentelee luku aika tarkkaan
puolta kaikista Suomen miehistä, jota tätä menoa
ajan mittaan , naisten ajama ja hakema ero
koskettaa. Siis jo nyt. Ja miettikääpä lapsia
sekä yleistä vaikutusta koko yhteiskuntaan.
Puhumattakaan kun otetaan miehet jotka eivät
pääse lainkaan suhteeseen , ei ainakaan
avioliittoon asti huolita rappiofeminismin
aikakaudella (40% talouksista yhden ihmisen
talouksia ja tämäkin kasvaa jatkuvasti ) - niin
EI , EI ; TAJUATTEKO MISSÄ MENNÄÄN. PYSÄHTYKÄÄ
NYT MIETTIMÄÄN JA LUKEKAA VAIKKA UUDESTAAN
NÄMÄKIN FAKTAT.
Onko siis ihme että miehet tekevät 4* kertaa
enemmän itsemurhia ? Ja kuolevat 8 vuotta
nuorempana ennen aikojaan ?
Rukoilen ; herätkää Suomen miehet turtuneesta
elämänunestanne ja ruvetkaa taistelemaan
poikalasten ja veljienne , nykyisyyden ja
tulevaisuuden puolesta. Tämäkö meille kuuluu,
ketä tämän maan hyvinvoinnin selkänahastamme
revimme . Tätäkö veteraanitkin halusivat
kuollessaan 40 asteen pakkasessa juoksuhaudoissa
veljiänsä jättämättä ,tulevat lasten kuvat
viimeisinä motivaattoreina silmissään ? Meillä on
oma vastuu , veljet , omassa ajassamme
kannettavana ja uhka on maan
sisällä ,valitettavasti. Hirvittävä totuus ,
mutta karkuruus ei auta. Uhreja on jo nyt
hirvittävät määrät.
Ymmärrän viestisi,mutta,niin se mutta.
Oma liittoni on lopuillaan,yhteiset 26 vuotta
eivät "painaneet" vaa'assa mitään kun mies
aloitti suhteen tuttavamme ex-vaimon kanssa.
Varoitin jatkamasta suhdetta,mutta ei.
Ei minulle jäänyt valinnanvaraa,hain eroa.Koko
liittoni ajan en ole syrjähyppyjä tehnyt ja
mieleeni onkin tullut että miehillä täytyy olla
50-villitys jossain vaiheessa.
Periaatteenani olen aina pitänyt rehellisyyttä ja
että asioista voisi keskustella ja parisuhteeseen
kuuluu ettei vieraissa käydä.Ehkä olen ollut
liian vanhan-aikainen ja naiivi.Uskonut juuri
siihen että eletään yhdessä koko elinikä.
En usko feminismiin,tiedän olevani nainen,vahva
luonteeltani ja sosiaalisesti käyttäytyvä yksilö
jota omankaan miehen ei ole tarvinnut
hävetä.Kasvattanut lapset ja pitänyt huolta
kodista kuitenkin työelämässä mukana ollen.
Yhden kerran olisin antanut anteeksi,toinen on jo
tullut tavaksi ja se loukkaus jota koin ei ole
minua kohtaan oikein.Miksi siis jäisin katsomaan
vanhenevan miehen oikkuilua,pätemisentarvetta.
Ei minulla ole siihen mitään hyvää syytä jäädä.
Vielä minulla on aikaa löytää hyvä ystävä tai
kumppani...olenhan normaali nainen.
Parisuhde on muutakin kuin sitä tavallista arkea.
Kaikki eivät vaan osaa elää vaan puuskuttavat
hirmuista vauhtia eteenpäin...moni asema jää
näkemättä,moni asia vain vilahtaa ohi.
Toivon tulevalle ex-miehelleni paljon onnea ja
menestystä.Varsinkin sillä seksuaalisuuden
puolella...koittaa se arki sielläkin ja uutuuden
viehätys vaihtuu kamalan pian liian arkiseksi.
Monella miehellä on siis pätemisentarve -
kasvakaa aikuisiksi ja pitäkää ne jalat
maanpinnalla.
Niin montaa kuin on ihmisiä niin montaa on
mieltäkin.
.
Mahtavaa poikalapset! ruvetkaa tekin homoiksi!
on sairasta homopropagandaa ja hengenvaarallista
maamme kasvaville nuorille.
Ei se oo niin helppoo.
toivottavasti saat joskus kunnon opetuksen tosta
mitä sanot ja teet... tuut tietämään totuuden.
Mielestäni on todella surullista, että
ajattelette avioliitosta tällä tavalla, ja jos
tämä ajatusmaailma on yleisesti vallalla, niin en
minäkään ihmettele suuria avioero-määriä.
Tietenkin, jokaisella ihmisellä on omat
mielipiteensä asiasta, ja ne ovat varmaankin
tässä tapauksessa muokkautuneet omien kokemusten
mukaan(eli esim. omat epäonnistuneet parisuhteet,
vanhempien suhteet jne vaikuttavat).
Itse olen kuitenkin syvästi rakastunut ja
suunnittelemme häitä ensi kesäksi! Eikä syynä
avioliittoon ole taloudellinen eikä sosiaalinen
painostus, päinvastoin esim. vanhempien taholta
minua painostetaan odottamaan vielä muutama
vuosi.:( Uskon avioliittoon, jonka perustana on
rakkaus ja luottamus toiseen sekä myötä - että
vastamäessä. Sulhaseni ja minä uskomme, että
avioliitto on pyhä ja aiomme sitä myös vaalia.
Toivotan kaikille rakastuneille ihmisille uskoa
avioliittoon, sillä sen saa toimimaan siinä missä
parisuhteen yleensäkin, jos molemmat sitä
vaalivat.
Minäkin ihmettelen näiden juttuja. Ovat varmaan
valinneet väärän kumppanin tai sitten eivät halua
rakentaa yhteistä elämää. Kyllä se niin on että
tänä päivänäkin vakka kantensa valitsee ja se
kyllä kestää jos haluaa.
Parhainta onnea ja siunausta tälle "yritykselle.
Elämä on meillä kaikilla vain yksi. Siksi sitä
kannattaa rakenta kynsin ja hampain. Elämä ei ole
ruusuilla tanssimista vaan sitä pitä elää
tosissaan. Iloineen ja suruineen silloin se on
elämisen arvoista. Kaikki se kestää jne... Olen
sen taatusti kokenut jo 30 vuotta.
enpä olis paremmin osannu sanoa. TÄYSIN samaa
mieltä!!
oliskohan niin, että monet ei edes tiedä, mitä
oikea rakkaus on??? sitten kun kuvitellaan että
ollaan ihan oikeasti ja kauhean hurjan
rakastuneita, niin mennä pamautetaan naimisiin ja
yhtäkkiä huomataan, että se toinen on ärsyttävä
ja tylsä etc.
kaikkihan me ollaan joskus ärsyttäviä, mutta
rakkautta on se, että hyväksyy toisen omana
itsenään ja nimen omaan OMANA ITSENÄÄN, ja että
hyväksyy itsensä.
yhdessä olo ei ole koko ajan hauskaa, eihän
ihmisellä ole yksinäänkään aina hauskaa; se ei
ole itsetarkoitus. mutta voi olla onnellinen
siitä huolimatta. jos on erimielisyyksiä toisen
kanssa -niitä tulee väistämättä joskus- niin ei
se tarkoita sitä, että maailma heti synkkenee ja
ihminen tulee onnettomaksi, vaan rakkautta on se,
että osataan puhua asioista ja selvittää ne
tavalla tai toisella. se on sitä paitsi ihana
tunne, kun saa sovittua riidan. sitä tavallaan
taas löytää toisen uudestaan.
aiheesta riittäis juttua moneks tunniks, mut tämä
tällä kertaa.
RAKASTAKAA TOISIANNE!! =)
nää avioliitto-vastaiset ihmiset on jotain
eläämäänsä kyllästyneitä ja toisten onnesta
kateellisia.. sääli. ehkä ihmiset etsii sitä
täydellistä prinssiä ja prinsessaa, mutta haloo!!
ei sellasta ole! kaikissa on jotain "vikaa", ei
kukaan ole täydellinen. mutta "virheidenkin"
kanssa voi elää, toista voi rakastaa niistä
huolimatta. *vai ootkos ite niin täydellinen?*
minä olen rakastunut. ja me menemme kultani
kanssa naimisiin. ei taloudellisista syistä. ei
satuhäiden vuoksi. ei kenenkään painostuksesta.
vaan omasta halusta, rakkaudesta. vuosia ollaan
jo yhdessä taaplattu ja aina ei ole helppoa
ollut. mutta vaikeudet on kasvattanut meitä
molempia. ei elämä ole koskaan vain ruusuilla
tanssimista. hollywoodin meno kauniine ja komeine
ihmisineen, dollareiden haju nenässä ei kuulu
arkeen täällä kylmässä pohjolassa=) olen
realistinen, vaikka olenkin helkkarin rakastunut.
onnea kaikille rakastuneille niin myötä kuin
vastamäkeenkin!!!
Rohkea, jopa julma väite, mutta pureudutaanpa.
"Luonnossa kaikki muuttuu.
Aine ja henki ovat jatkuvassa liikkeessä,
muutoksessa."
Pohjimmiltaan ihmisen persoonallisuus ei muutu.
Hän tietää olevansa hän itse, ja hän tiedostaa
olevansa yksi tietty yksilö yhteisössä, tiettyine
ominaispiirteineen ja taipumuksineen. Nämä
tekijät ohjaavat hänen elämäänsä ja ajatteluansa.
Ihminen myös tietää, missä vaiheessa elämäänsä
hän on.
"Avioliittolupaus on valhe, koska myös rakkaus
muuttuu. Mitä vapaammaksi yhteiskunta
muuttuu,sitä enemmän avioeroja.
avioliitossa pitää ihmisiä vain, taloudelliset
syyt, ympäristön painostus tai pelko
yksinäisyydestä."
Rakkaus ei kuitenkaan katoa. Rakkauden kohde
saattaa muuttua, jos ihminen antaa itsensä
katkeroitua & kantaa kaunaa toiselle. Rakkauden
luonne voi muuttua, mutta se ei poista sitä.
Ihmisiä pitää avioliitossa rakkaus, läheisyys,
turvallisuus ja yhteys. Avioliitossa ihmisten
tulisi olla "yhtä". Nykyinen maailmankatsomus
puolestaan korostaa individualistisuutta ja
itsenäisyyttä, ja niinpä ristiriitoja "oman"
ja "yhteisen" elämän välille syntyy.
Nykyinen yhteiskunta ei suinkaan ole muuttumassa
vapaammaksi - se vain vaikuttaa siltä.
Yhteiskunta on muuttumassa sellaiseksi, jossa
kukaan ei enää välitä toisesta, ja
lähimmäisenrakkaus on lähinnä kuriositeetti. Oma
selviytyminen on pääasia, koska kukaan muu ei
tunnu välittävän. Avioliitto antaa varmuuden
siitä, että ainakin yksi välittää, ja TAHTOO
rakastaa loppuun asti.
Avioliitto vaatii uhrauksia. Nykyään siihenkään
ei enää olla valmiita. Avioliitto ei todellakaan
ole valmis paketti, joka puretaan pakkauksestaan
hääpäivänä.
Ihminen on sosiaalisen ympäristönsä orja. Väität
että pohjimmiltaan ihminen ei muutu, vaan
ainoastaan peilaa maailmaa omien kokemuksiensa
kautta ja niiden kokemuksien pohjalta elää
elämäänsä.
Mutta, mistäs yksilö nämä omat asenteensa imisi
muualta kuin ympäristöstään? Eikä ympäristön
vaikutus lopu jossain tietyssä iässä vaan se
jatkuu läpi elämän. Eli ihminen muuttuu
jatkuvasti! Tämä muuttuminen saattaa olla myös
tietoista, mutta harvemmin, sillä se vaatii
valtavasti voimavaroja koko ajan miettiä omia
tekosiaan.
Sanot myös että rakkaus ei lopu, se vain muuttuu.
Mitä jos rakkaus kääntyy välinpitämättömyydeksi
tai jopa vihaksi? Onko se silti rakkautta vai
onko silloin "todellista" rakkautta ollutkaan?
Vastauksia taitaa olla yhtä monta kuin
selittäjiäkin.
Itse kuitenkin koen, että jos jotain aitoa on
joskus ollut, se ei katoa kokonaan koskaan.
Yhteiskunnan muuttumisesta vapaammaksi olet
mielestäni aivan asian ytimessä. Ihmiskunta on
kääntymässä itseään vastaan. Ennen ovat olleet
kansakunnat vastakkain, nykyisessä trendissä
yksilöt muodostavat omia "kansakuntiaan", joissa
on vain yksi jäsen, mutta silti ne pyrkivät
henkiseen itsenäisyyteen ja omavaraisuuteen.
asiaa
>Ihminen on sosiaalisen ympäristönsä orja.
>Väität
>että pohjimmiltaan ihminen ei muutu, vaan
>ainoastaan peilaa maailmaa omien kokemuksiensa
>kautta ja niiden kokemuksien pohjalta elää
>elämäänsä.
>Mutta, mistäs yksilö nämä omat asenteensa imisi
>muualta kuin ympäristöstään? Eikä ympäristön
>vaikutus lopu jossain tietyssä iässä vaan se
>jatkuu läpi elämän. Eli ihminen muuttuu
>jatkuvasti! Tämä muuttuminen saattaa olla myös
>tietoista, mutta harvemmin, sillä se vaatii
>valtavasti voimavaroja koko ajan miettiä omia
>tekosiaan."
Totta, ympäristöllä on merkittävin vaikutus
ihmisen luonteeseen. Tietyt asiat ovat kuitenkin
synnynnäisiä. Oma tietoisuus ei muutu, ja eri
ihmiset herkistyvät synnynnäisesti eri asioille
ympäristön ärsykkeistä riippumatta. Ympäristön
vaikutus ei myöskään ole kaikilla sama.
Ihminen ei kuitenkaan koskaan muutu toiseksi
ihmiseksi, sielu on aina sama. Tämä on yksi
niistä asioista, joka pitää ihmiset yhdessä
vaikka he muuten muuttuvat.
Totta on myös se, että ihminen rakastuu
helpoimmin silloin, kun hänen elämästään puuttuu
jotain.
Tämä ei kuitenkaan ollut asian ydin, vaan...
>Sanot myös että rakkaus ei lopu, se vain
>muuttuu.
>Mitä jos rakkaus kääntyy välinpitämättömyydeksi
>tai jopa vihaksi? Onko se silti rakkautta vai
>onko silloin "todellista" rakkautta ollutkaan?
>Vastauksia taitaa olla yhtä monta kuin
>selittäjiäkin.
Itse olen sitä mieltä, että ihminen voi syyttää
vain itseään, jos antaa rakkauden kääntyä
vihaksi. Mitä toinen voi muka tehdä, että häntä
pitäisi ryhtyä vihaamaan? Pikemminkin pitäisi
antaa virheet anteeksi.
Viha voi myös olla puolustuskeino: jos toinen
rakastaa ja välittää, ja itse huomaa olevansa
kykenemätön ottamaan tätä rakkautta vastaan, voi
helposti syntyä "viha" toista kohtaan, koska tämä
vain rakastaa. Tämä viha kylläkin kohdistuu
itseen.
Rakkaus kuitenkin vaikuttaa pohjalla edelleen.
Viha voi olla "lapsen vihaa vanhempaansa kohtaan".
Välinpitämättömyys on hankalampi asia.
>Itse kuitenkin koen, että jos jotain aitoa on
>joskus ollut, se ei katoa kokonaan koskaan.
Ei katoa, ja varmasti sitä toista ihmistä on
jollain tasolla rakastanut, jos yhteen kerran
ollaan päädytty.
Nimim.uskoton on tyyppi esimerkki nykynaisen
näkemyksestä. Rappiofeminismi , naisten lehdet ,
media jne on aivopesseet heidät tähän.
SEKAISIN!
Homo Sapiens rodun urokset ovat olleet
aina "moniavioisia" eli toteuttaneet
suvunjatkamistarvettaan useisiin naaraisiin. Myös
alkujaan tämä suvunjatkaminen on aina tapahtunut
raiskaamalla, eli naaras ei ole koskaan antanut
suostumustaan tähän. Tämä siis ennen kuin kirkko
tai muut vastaavat tahot ovat alkaneet antaa
elämänohjeita. Avioliittolupaus on siis
luonnotonta homo sapiens eläimelle.
...eikös naaraatkin pyri parittelemaan useamman
uroksen kans, jotta suvunjatkeen geeniperimä
olisi mahdollisimman hyvä.
mitään muutahan lajinkehitykseen uskova nykymies
ei homo sapiensin kehityskulun piirteistä
haluakaan valita. unohda moraali ja ala elää kuin
luolamies. katsotaan mihin päädyt nyky-
yhteiskunnassa.
mietipä sitä
avioliitto on yksi maanpäällisen elämän ihanimpia
asioita, jos on hyvä ja sopiva puoliso.Monet
kinat syntyvät lähinnä ihmisen itsekkyydestä,
terve nöyryys ja toisen huomioon ottaminen ovat
kalliita rakennusaineksia onnelliseen liittoon.
Olemme onnellinen aviopari.
niin onki!!!!!luonnotonta siis.aivan perseestä ei
koskaan kannata mennä naimisiin. sitte kuitenki
eroo ku sänky hommat ei suju ja sydämiä
särkyy!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
sitäpaitsi miehet on sikoja!!!!!!!!!!
Justiinsa juu, naimisiin menossa ei järjen
hiventä!!!! Kaverit seurustelee onnellisena monet
vuodet ja sitten änkeevät naimisiin ja HUPS
erotaan tuossa tuokiossa, ei kuulkaas hyvältä
näytä moisen seurailu!!!! Mut eipä sekään, että
ne ketkä ei eroa pitää sitten senkin edestä
toista suhdetta.....!!!! Sitä on täällä niin
paljon, että kokemuksen syvällä rintaäänellä voin
todeta, ettei naimisiin kannata mennä jos meno
vaan tollasta--ei ainakaan tän paikkakunnan
miehien kans!!!!
Noi sun mainitsemat syyt avioliittoon on aika
pitkälle totta. Varmasti suurin "syy" avioliittoon
on monilla juuri ympäristön paine(esimerkki jne.),
vaikka itse sitä ei aina tajuaisikaan.
Vaan mitäpä sitten? Jos avioliitolla saavuttaa
tyydytyksen jollekin em. ongelmalle, siitä vaan.
Ei se silti tarkoita, etteikö pelissä ole myös
rakkautta. Ja mitä muka on se, jos joku sanoo
perustavansa suhteen VAIN rakkaudelle. Siis mitä
se pelkkä rakkaus sitten on? Mun mielestä se on
osittain myös noidenkin tarpeiden täyttymystä.
Jos jollain avioliittoon on syynä PELKÄSTÄÄN joku
mainitsemistasi, ollaan väärillä jäljillä. Mutta
en usko, että sellaisella syyllä perustettuja
liittoja on montaa. Avioliitto on joillekin pelkkä
hyvän suhteen "lisä", jolla taataan tiettyä turvaa
yms. sinunkin mainitsemiasi asioita. Toisille se
on tärkeämpi omistautumisen ja rakkauden osoitus.
Se merkitsee katsos eri ihmisille eri asioita.
Avioliitosta otetaan selvästi ihan liikaa
paineita. Jokaisella pariskunnalla on omanlaisensa
liitto. Voihan onnellinen olla ilmankin, mutta ei
silti tarvitse avioliittoa mollata, jotta itse
tuntisi tekevänsä oikein...olikohan vähän ilkeää
:)
Avioliittolupaus annetaan rakastetulle,
ei yhteiskunnalle.
On aivan sama mitä pihalla tapahtuu;
Nämä kaksi ovat sydämenvastuussa
vain toisilleen.
Se että ihmisen moraali murenee, on jokaisen
korvien välissä - ei se suhteesta johdu!
Minä olen sitä mieltä että luvata voi
paljonkin, mutta vain hetken kerrallaan.
Kuka meistä huomisestaan tietää, maailmahan voi
mennä nurin niskoin tai joltakulta tutulta
katketa pää. Elämä on nyt! Kosketus, hetki,
rakastetun ihon tuoksu.
Allright, Julie and Romeo...!
Jos itselläsi tekee mieli tai menee huonosti,
niin ei tarkoita että muilla tekisi tai että
heilläkin menisi huonosti...!
Nykyään on sentään valinnan vapaus
On hyvä että nykyään avioliitosta on
muodostumassa yksi vaihtoehto monien joukossa.
Ajatelkaa vaikka 50-luvulla - avioliitto oli
ainoa ratkaisu. Vanhan piian leima oli pahinta.
Muistan vielä kun isotätinikin varoittelivat että
on mentävä "ajoissa" naimisiin ettei jää vanhaksi
piiaksi. Ja tästä ei ole kuin 20 vuotta aikaa.
On mukavaa että voin rauhassa elellä elämääni,
seurustella, kokea erillaisia rakkausuhteita,
kunnes jonainpäivänä tuntuu ehkä siltä että tässä
se nyt olisi. Mies, jonka kanssa haluan jakaa
elämäni. Sitoutua, ja pyhittää se sitoutuminen
vaikka avioliitolla.
Avioliitto tulisi olla kahden ihmisen keskinäinen
sopimus, eikä siihen tulisi liiaksi liittää
yhteiskuntaa, valtiota tai muuta instituutiota
mukaan. Kysehän on loppujen lopuksi kahden
aikuisen ihmisen välisestä rakkaussuhteesta.
Pakkopaita avioliitto ei saisi olla, pikemminkin
hauska matka, johon sisältyy muös tietty määrä
vastuuta ja toisesta ja/tai lapsista
huolehtimista. Ja voihan sen elämän elää
täysipainoisesti ilmankin sitä "elämän kumppania"
Zemppiä kaikille jotka uskovat vielä rakkauteen!
Päivänsäde
Luonnossa kaikki muuttuu.
Aine ja henki ovat jatkuvassa liikkeessä,
muutoksessa.
Rappiofeminismi on valhetta, koska myös esim.
tekniikka , työt ja kulttuuri muuttuu.
Mitä sairaammaksi yhteiskunta muuttuu,sitä
enemmän avioeroja ja feminismi propagandaa.
Feminismin aivopesussa pitää ihmisiä vain heikko
luonto , taloudellinen ahneus , feministien
painostus tai pelko yksinäisyydestä.
Totta on se, että mitä vapaammaksi yhteiskunta
muuttuu, sitä enemmän on avioeroja. Muuten en
allekirjoita sanomaasi.
Minä olen ollut naimisissa jo kauan ja
mainitsemasi syyt eivät päde liittoomme. olisin
rikkaampi ilman tuhlailevaa miestäni,
ympäristössä ei kukaan painosta ja yksinäisyys ei
pelota. Mutta rakkaus pitää yhdessä, olen
sisäistänyt avioliittolupaukseni jo sen
antaessani. Se ei ollut vain sanahelinää papin
edessä vaan harkittu lupaus joka on pitänyt myötä
ja vastoinkäymisissä. Suosittelen avioliittoa!
Avioliittoon mennään tai päästään liian
helposti.olisi paljon parempi elää ensin muutama
vuosi avoliitossa ja katsoa kuinka kestävä suhde
todellisuudessa on.Ongelmallinen on tietenkin tuo
lasten saanti jota myös pitäisi sitten
siirtää?.Kaikki kuitenkin on aina juuri ihmisistä
itsestään kiinni kuinka valmiita ollaan ottamaan
tuo suuri vastuu.Järkeä pitäisi olla kuitenkin
paljon ettei lapset joudu kärsimään liian
kevytmielisistä vanhemmista.Nykyisin
mm.televisiosta tulee jatkuvasti aivopesuun
verrattavia sarjoja joissa päätarkoitus on koko
ajan nussiminen ja huoraaminen,se akitoi ainakin
pinnallisemmat ihmiset tekemään samoin.Mallia
siis otetaan myös sieltä.
Seuraillessa tätäkin provosta lähtenyttä
keskustelua, alkaa tuntua että avioliitto on
melkoinen farssi ja itseaiheutettu vankilatuomio.
Siinäpä sitten näivetyt ja käytät
kekseliäisyyttäsi minkä muilta velvoitteilta
jaksta, että miten kaikki pysyis kasassa. Hirvee
elinkautinen se vaan näyttää olevan, jossa
pyristelee luonnoltaan alunperin vapaat yksilöt
yhteen liisteröityinä miten parhaiten kykenee.
Eli ei siis kykene vaan kuivuu kasaan.
Onks tossa mitään järkee?
...helppoahan se olisikin, jos ihmiset olisivat
täydellisiä. Näin ei ikävä kyllä kuitenkaan ole.
Ainahan toisessa joku seikka rassaa, kun ei
mokoma ole täydellinen kumppani. Sama tietysti
pätee itseen.
Itseäänhän siinä pettää, kun päätetään purkaa
liitto. Ei tarvitse myöntää virheitään tai
epäonnistumistaan. Toisen vikahan se ero aina on.
Ja sittenhän siitä hulttiosta vihdoin pääsee
eroon - ei tarvitse enää yrittää.
Avioliitto on kestävin ja merkittävin liitto,
joka voidaan solmia kahden ihmisen välille. On
järkyttävää, kuinka harva ihminen enää kykenee
hoitamaan oman ja yhteisen osansa tuossa
liitossa. Se on kuitenkin viimeinen ja ylin aste -
siitä ylemmäs ei enää päästä. Avioliittoa tulee
kunnioittaa - ei se ole "renkaanpotkijoille"
tarkoitettukaan.
Saa ja voihan sitä toki yksinkin näivettyä ja
kuihtua - ei siihen toista tarvita.
Jos tunnet, että itselläsi kävi näin, niin
tarkoittaako se, että kaikilla muillakin on
käynyt?
Siksi tämän alkutextin laittaja kuvastaa vallan
osuvasti nykynaisemme
moraalia : "Avioliittolupaus on valhe .....
avioliitossa pitää ihmisiä vain, taloudelliset
syyt, ympäristön painostus tai pelko
yksinäisyydestä."
VOI LAPSIA NAISTEMME TAKIA.
FEMINISMI RULES
SATAN RUELS
Haperoa!
Olet kirjoitellut paljon.
Ihan mielenkiinnosta: Onko sinulla naista?
Kirjoittaja ei ole nähtävästi koskaan törmännyt
tosirakkauteen. Eipä silti pidä vetää
insinöörimielipidettä vertailemalla ihmistä ja
yhteiskuntaa. Jos ihminen ei vapautensa takia voi
rakastua ja elää rakkaansa kanssa uskollisesti ja
rehellisesti--> on se Hänen vikansa, Ei luonnon!