Suihkun jäkeen naiset alkoivat suunnitella illanviettoa, olihan sentään kyseessä viimeinen ilta vähän aikaan näillä tietämillä, jolloin voisimme olla yhdessä. He lähettivät minut Alkoon, kuohuviiniä ja valkkaria oli tilauksessa. He olivat olleet niin otettuja ostoksistaan aamupäivällä, että oli unohtunut…
Jätin heidät hääräämään keittiöön ja poistuin kaupungille. Nautin lämpimästä kesäilmasta, kuljeskelin puistossa pitkäripaisen ulkopuolella ja mutustelin jotain jäätelöpuikkoa, kun huomioni kiinnittyi penkillä istuvaan mieheen. Pystyin jo kaukaa päättelemään että kyseessä oli ulkomaalainen, hän oli nimittäin musta kuin yö. Nuori mies ehkä 25 v, hiukan virttynyt puku päällä. Penkin vieressä oli kulunut matkalaukku, penkillä vielä olkalaukun tapainen. Maleksin hänen ohitseen matkalla lasikauppaan kun hän yhtäkkiä katsoi ylös ajatuksistaan ja puhutteli minua suhtkoht hyvällä englannilla. ”Anteeksi että häiritsen, mutta voisitteko auttaa minua?” Pysähdyin ja totesin että se riipuu siitä mistä on kyse.
Hän kertoi nopeasti pulmansa. Hän oli Angolalainen lääketieteen opiskelija ,Moskovan yliopistossa. Hän oli ollut jossain sympoosiossa kaupungissamme, ja virheellisen hotellivarauksen vuoksi joutunut ulos hotellista tänä aamuna. Juna Moskovaan lähtisi vasta huomenna, hänellä ei ollut rahaa kuin parikymppiä Suomen rahaa, loput olivat arvottomia ruplia. Mitä eteen?
Istuin hänen viereensä, hiukan epäillen. Kuinka voi tuollainen korsto, melkein kaksimetrinen, kädet kuin lapiot, olla lääkäri? Hän ymmärsi kysymykseni kun väitin että hän ei näyttänyt lääkäriltä, ja kaivoi avuliaasti esiin läjän papereita. Kyllä, John Ojukwu, tai jotain sinnepäin oli melkein valmis lääkäri, kirurgian opiskelija…
Juttelimme niitä näitä, kuinka eläminen Moskovassa sujui mustalta mieheltä – Tamarat eivät oikeen olleet kiinnostuneita – ja elinoloista siellä – ruoka ei ollut hääppöista tuorevihanneksiin tottuneelle…
Mielessäni alkoi kehkiytyä suunnitelma…
Sanoin Johnille että hän odottaisi puiston penkillä kunnes olin käynyt asioilla, sitten ehkä hänelle voisi löytyä yöpaikka ja mukavaa ohjelmaa. Hän lupasi innokkaasti odottaa minua ja rupesi oitis kasaamaan kamppeitaan.
Palasin kaupasta kantaen pientä muovista kassiani, hyräillen tyytyväisenä. John seisoi jo valmiina laukut kädessä. Hän oli pitkä, minua varmasti päätä pidempi.
Okei,sitten mennään. Johdatin hänet läpi puiston ja sitten muutamia kortteleita ylös mäkeä pappilaan. Hän katseli ympärilleen, ihaili huviloita ja suuria tontteja, kysyin häneltä josko hän tiesi missä olimme. Hän vastasi että hänellä ei ollut aavistustakaan, ei löytäsi tänne enää uudestaan sitten millään. Se sopi minun suunnitelmiini aivan loistavasti..
Soitin ovikelloa, työnsin Johnin kohteliaasti vähän sivuun, aukeavan oven taakse. Ruustinna aukaisi oven, hymyili ja alkoi sanoa jotain mutta keskeytin hänet: ”Minulla on sinulle pieni yllätys!” Vedin Johnin esiin oven takaa. Ruustinna otti pari askelta taaksepäin eteiseen, hänen polvensa pettivät vähän, oli varmaan yllättävää nähdä suuri musta korsto joka peitti koko oviaukon, vain valkoinen hymy naamassa näkyi mustuudesta. Ruustinna otti seinästä kiinni ja koitti rintaansa. ”Herranjestas kuinka pelästyin! Kuka, mitä…?”
Selostin tilanteen, suorastaan näkyi kuinka rattaat pyörivät hänen ajatellessaan. Hän meni ohitsemme ovelle, kurkkasi ympäristöä ja veti sitten oven perässään kiinni. Kukaan ei ollut nähnyt kun me tulimme vai mitä, hän uteli. Katu oli ollut autio, vastasin, useimmat naapurit ovat maalla näin keskellä kesää…”Ajattelin että pitäisit pikku lahjastani”, hymyilin… Hän tirskahti vastaan, pyöritti posket punaisina silmiään, ja toivotti sitten vieraan tervetulleeksi. ”Anna! Tule, meillä on vieraita!” hän sitten huusi keittiöön päin, virnisti minuun päin ja johdatti Johnia salia kohti.
Anna kirmaisi saliin ja jäi seisomaan oviaukkoon suu auki. Hän seisoi siinä kauan, kunnes sai sanottua: ”Öööööh?” Ruustinna selosti hänelle nauraen tilanteen, Anna vilkaisi minua kulmiensa alta ja virnisti sitten, ”Pieni lahja ruustinnalle, vai?” ja kätteli sitten kohteliaasti vierasta. Ruustinna otti ohjakset käsiinsä , selosti että tottakai hän, John, voisi yöpyä täällä, hän pitäisi huolen että junaan ehdittäisiin sitten huomenna, vieraalla varmaan oli nälkä, maistusiko pieni iltapala..?
John kiitteli vuolaasti, sanoi olevansa nälkäinen, ei ollut syönyt mitään sitten aamiaisen. Hän oli valmis ruokailuun heti, kunhan vain saisi pestä kätensä ensin. Ruustinna opasti hänet kylpyhuoneeseen, palasi sitten päätään puistellen takaisin saliin.”Mitä sinä nyt olet keittänyt kokoon?” hän tokaisi sitten minulle. Enhän minä mitään, nauroin, vain matkailija pulassa. Ruustinna leyhyytteli kasvojaan kädellään ja mutisi jotain suurista mustista köriläistä…
Ruustinna ja Anna olivat jo kattaneet pöydän, Johnille laitettiin lautanen ja tuoli lisää pöydän ääreen. Kaadoin valkoviiniä laseihin ja toivotimme hyvää ruokahalua toisillemme. John oli tosiaan nälkäinen, mutta kohteliaana miehenä kertoi suupalojen välissä myös auliisti elämästään ja olosta Moskovassa sekä seikkailustaan kaupungissa nyt. Aika juoheva seuramies, puhelias ja kohtelias. Valkoviinipullot tyhjentyivät vauhdilla illan kuluessa. Naiset nauraa hekottelivat hänen jutuilleen, itse nojauduin vain taaksepäin tuolissani ja seurasin tapahtumien kehittymistä mielenkiinnolla. Kohteliaana herrasmiehenä pidin huolta että kaikkien lasit olivat täynnä koko ajan.
Jälkiruoan jälkeen ruustinna ehdotti että siirtyisimme saliin, oli luvassa kahvia ja konjakkia. Istuin nojatuoliin sohvan eteen, ruustinna ja Anna ohjasivat Johnin keskelleen istumaan. Nautiskelimme konjakkia, John kiitteli vuolaasti kestityksestä, vitsaili, ruustinna nojautui hänen puoleensa ja nauroi hersyvästi hänen jutuilleen, Anna säesti omalta puoleltaan. Myhäillen kävelin levysoittimen ääreen ja laitoin jotain hidasta tanssimusiikkia 50-luvulta pyörimään, himmensin vähän valoja ja poistuin kylpyhuoneeseen asiolle.
Takaisin tullessani oli ruustinna ottanut tilaisuudesta vvarin, tanssi tiukasti kietoutuneena Johnin kanssa lattialla, kuiskutteli jotain hänen korvaansa…Johnin käsi hyväili varovasti hänen takamustaan heidän huojuessaan keskellä lattiaa, ruustinnan kädet olivat ylhäällä mustassa niskassa, hyväilivat kuin ohimennen kiharia hiuksia...
Iskin silmää Annalle, hän tirskahti käsi suun edessä vastaukseksi, seurasi mitä tuleman piti. Jospa me menemme keittiöön vähän valmistelemaan iltapurtavaa, ehdotin hänelle. Ruustinna katsoi meitä Johnin olkapään yli ja puristautui lähemmäksi häntä suu hänen korvassaan kiinni.
Anna touhusi keittiössä posket punaisina, puhua pajatti niitä näitä, mutta oli selvää että häntä kiinnostivat olohuoneen tapahtumat paljon enemmän. Pidättelin häntä keittiössä muutaman hetken, mutta nähdessäni etä hänen ajatuksensa olivat aivan muualla, tokaisin hymyillen:”Ehkä pitäisi vähän kurkata kuinka siellä menee..”
Salamana olimme keittiön ovella ja kurkkasimme sisään saliin. Siellä näytti menevän oikein hyvin. John ja ruustinna olivat sohvalla, ainakin puolittain. Ruustinna selällään sohvalla hame korvissa,paita auki ja rintaliivit ylhäällä kaulassa, pitäen kiinni kaksin käsin sohvasta. John lojui hänen vieressään suuri musta käsi ruustinnan haarojen välissä. Meillä oli suora näkymä ruustinnan jalkojen väliin, näimme kuinka musta sormi pumppasi sisään ja ulos sileksiajellussa hävyssä, huohotus, ruustinnan puuskutus ja kostea litinä kuuluivat keittiön ovelle asti. Johnin vaaleanpunainen kieli nuoli ruustinnan rintoja, paksut huulet imivät kovia rusinoita. Ruustinnan lantio seurasi aaltoillen sormen liikkeitä.
Anna tarrasi minuun kiinni ja huohotti, sopotti korvaani kiihottuneesti, ”Herrajumala, ne naivat!” Vedin hänet eteeni , tartuin kiinni hänen rinnoistaan takaapäin ja puristin varovasti hänen pystyjä nännejään. Hän kiemurteli mielihyvästä edessäni ja paineli kädellään rytmikkäästi jalkojensa väliä. ” Se on irstaan näköistä!”
Salissa John nousi pystyyn, repi paitansa päältään, laski housunsa ja astui niistä ulos. Hänen kalunsa seisoi jyhkeänä ruustinnan silmien edessä. Tämä nosti kätensä suulleen ja vain tuijotti, se oli suuri ja musta, paksu kuin käsivarteni…Anna lakkasi hengittämästä, puuskutti sitten kuiskaten:” Ei voi olla…” Ruustinna ojensi epäröiden kätensä ja tarttui kaluun kiinni, puristellen sitä kuin tarkistaakseen että se oli tosiaan oikea. John tarttui päättäväisesti ruustinnan päähän ja veti sitä kalunsa puoleen, ruustinna aukaisi kuin ajatuksissaan suunsa kun tämä mahtikalu lähestyi hänen huuliaan. Hänen kielensä tuli ulos vastaan, lipitti ja nuoli, näytti siltä että hänen silmänsä melkein menivät kiihkosta kieroon hänen seuratessaan kalun vartta eteenpäin.
Anna nosti touhukkaasti mekkonsa ylös lanteille ja paineli autuaana sormiaan jalkojensa väliin rytmikkäästi, huohottaen kuin höyryveturi. Ruustinnan suu oli saanut johnin kalun liukkaaksi, se liukui nyt vähän matkaa sisään ja sitten taas ulos, ruustinna silmät tuntuivat pullistuvan päästä joka kerta kun hänen suunsa täyttyi ääriään myöten. Posket pullollaan hän nyökytti päätään innokkaasti, hieroi kalun vartta pitkän matkaa, imi välillä silmät kiinni.
John pukkasi ruustinnan selälleen sohvalle, tämä levitti jalkansa kaksin käsin, tarttui jyhkeään kaluun ja ohjasi sen häpynsä huulille. Silmät suurina, häpy äärimmilleen pingoittuneena, suu auki kuin äänettömään huutoon hän ohjasi ja työnsi sitä sisään. Sentti sentiltä se lipui sisään, hän heivasi jaloilaan kuin auttaakseen sen matkaa, tarrasi sitten Johnin lantioihin ja veti tätä itseään kohti. John aloitti tasaisen taonnan, suuri musta kalu lipui valkoisten,tärisevien reisien väliin ja ulos, ruustinna ulisi matalla ulinaa joka kiihtyi kiihtymistään, se si kuitenkaan pystynyt peittämään mäiskähtelevää ääntä joka kerta kun John takoi itseään häneen.
Annan jalat tärisivät, hän nojautui minua vasten ja hieroi häpyään raivoisaan tahtiin, hänen polvensa pettivät välillä ja hän melkein roikkui käsieni varassa. ”Minäkin tahdon saada tuota…” hän läähätti nytkähdellen.
Johnin musta takapuoli nousi ja laski kuin mäntä ruustinnan reisien välissä, tämän kädet olivat levinneet sohvalle ja hän antautui naitavaksi. Valkoiset jalat koukussa nousivat ja laskivat tahtiin, kunnes hän jäykistyi polvet koukussa ja nytkyi edestaas suu velttona huutaen suoraa huutoa, levittäen jalkojaan leveälle. Orgasmi ravisteli koko hänen kehoaan, hän suorastaan räjähti Johnin alla.
John nousi hänen päältään suu naurussa, valkoiset hampaat välkkyen. Hän veti liisteisen kalunsa ulos ruustinnasta joka jäi puolitiedottomana makaamaan sohvalle. Työnsin Annaa eteenpäin, kuiskasin hänen korvaansa ”Nyt saat mitä haluat!” Hän kulki kohti sohvaa polvet hiukan loukkua lyöden, katse kiinni Johnin
Mahtikalussa joka huojui hänen reisiensä välissä kuin uutta maalia etsien. Anna käsi nousi kuin hänen huomaamattaan suun eteen, toinen ojentui ja tarrasi varoen kiinni mustasta varresta. Pienet valkoiset sormet jaksoivat tuskin sen ympäri.John tarttui Annan mekkoon kiinni, nosti sen hänen päänsä yli ja heitti sen mytyksi lattialle. Hän nosti Annan sohvalle, ruustinnan siirtyessä silmät vieläkin harittaen vähän sivuun. Anna nosti jalkansa ja aukaisi kostena valuvan häpynsä Johnin edessä, tuijotti silmät pyöreinä kuinka musta paalu huojui edestaas. John veti ruustinnan alas sohvalta ja painoi tämän päätä Annan avoimelle hävylle. Ruustinnan kieli lipoi ahnaasti turvonneitten häpyhuulien välissä, liukastaen niitä tulevaa hyökkäysta varten. Anna retkotti sohvasa selällään, veti jalkojaan nilkoista leveämmälle. John työnsi varovaisesti ruustinnan sivuun, tarttui kiinni kaluunsa ja ohjasi sen Annan hävylle. Silmät suurina, suu ammollaan äänettömään huutoon avautuneena Anna nosti lantioitaan ottaakseen vastaan mustan,kiiltävän parrun. Se tunkeutui sisään vain vähän, sitten tuntui tulevan liian ahdasta.
John tarttui päätäväisesti kiinni Annan polvista ja heivasi takapuolellaan, ja liukui sisään. Anna huusi, heitti päätään puolelta toiselle, silmät harittivat. John liukui ulos ja päätäväisesti sisään taas, Anna nosti lantiotaan himokkaasti huohottaen, asetti kätensä Johnin lantioille ja veti häntä puoleensa. Musta paalu painui nyt sisään liukuen kahvaa myöten. John nosti Annan ylös, syliinsä lantioista pitäen ja istuutui itse sohvalle. Hän junttasi Annaa ylös alas pitkin kaluaan, junttasi hänet voimalla alas ja nosti taas ylös melkein koko kalun mitan, kiihottaen samalla tahtia. Pian Anna hyppi ylös alas nopeasti, liukuen liisteistä kalua myöten.
Anna jäykistyi kesken liukunsa, nytkyi edestaas katkonaisesti huudahdellen ja valui hitaasti alas koko kalun mitan. Hän tuupertui mustaa rintakehää vasten ja jaäi siihen huohottaen makaamaan. John nosti hänet päättäväisesti yltään, veti ruustinnan Anna viereen sohvalle ja asettui kalu tanassa heidän kasvojensa ylle. Molemmat naiset kumartuivat ahnaasti nuolemaan ja imemään kiiltelevää mustaa paalua. Johnin jalat nytkivät, kalu hypähteli Annan suussa ja ruiskutti lastin hänen nieluunsa. Tämä veti kalun suustaan ja ohjasi sen ruustinnan huulille, suu auki otti tämä vastaan loput, sitä lensi hänen kasvoilleen ja hiuksilleen.
Astuessani sisään kantaen tarjottimella kuohuviiniä he makasivat kaikki huohottavana kasana sohvalla. Tarjoilin heille kullekin lasin ja skoolasin sitten. ”Toivottavasti lahja oli mieleinen?” Ruustinna ja Anna nauroivat tirskuen ja skoolasivat takaisin, halaten Johnia omistajan ottein.
Jätin heidät hääräämään keittiöön ja poistuin kaupungille. Nautin lämpimästä kesäilmasta, kuljeskelin puistossa pitkäripaisen ulkopuolella ja mutustelin jotain jäätelöpuikkoa, kun huomioni kiinnittyi penkillä istuvaan mieheen. Pystyin jo kaukaa päättelemään että kyseessä oli ulkomaalainen, hän oli nimittäin musta kuin yö. Nuori mies ehkä 25 v, hiukan virttynyt puku päällä. Penkin vieressä oli kulunut matkalaukku, penkillä vielä olkalaukun tapainen. Maleksin hänen ohitseen matkalla lasikauppaan kun hän yhtäkkiä katsoi ylös ajatuksistaan ja puhutteli minua suhtkoht hyvällä englannilla. ”Anteeksi että häiritsen, mutta voisitteko auttaa minua?” Pysähdyin ja totesin että se riipuu siitä mistä on kyse.
Hän kertoi nopeasti pulmansa. Hän oli Angolalainen lääketieteen opiskelija ,Moskovan yliopistossa. Hän oli ollut jossain sympoosiossa kaupungissamme, ja virheellisen hotellivarauksen vuoksi joutunut ulos hotellista tänä aamuna. Juna Moskovaan lähtisi vasta huomenna, hänellä ei ollut rahaa kuin parikymppiä Suomen rahaa, loput olivat arvottomia ruplia. Mitä eteen?
Istuin hänen viereensä, hiukan epäillen. Kuinka voi tuollainen korsto, melkein kaksimetrinen, kädet kuin lapiot, olla lääkäri? Hän ymmärsi kysymykseni kun väitin että hän ei näyttänyt lääkäriltä, ja kaivoi avuliaasti esiin läjän papereita. Kyllä, John Ojukwu, tai jotain sinnepäin oli melkein valmis lääkäri, kirurgian opiskelija…
Juttelimme niitä näitä, kuinka eläminen Moskovassa sujui mustalta mieheltä – Tamarat eivät oikeen olleet kiinnostuneita – ja elinoloista siellä – ruoka ei ollut hääppöista tuorevihanneksiin tottuneelle…
Mielessäni alkoi kehkiytyä suunnitelma…
Sanoin Johnille että hän odottaisi puiston penkillä kunnes olin käynyt asioilla, sitten ehkä hänelle voisi löytyä yöpaikka ja mukavaa ohjelmaa. Hän lupasi innokkaasti odottaa minua ja rupesi oitis kasaamaan kamppeitaan.
Palasin kaupasta kantaen pientä muovista kassiani, hyräillen tyytyväisenä. John seisoi jo valmiina laukut kädessä. Hän oli pitkä, minua varmasti päätä pidempi.
Okei,sitten mennään. Johdatin hänet läpi puiston ja sitten muutamia kortteleita ylös mäkeä pappilaan. Hän katseli ympärilleen, ihaili huviloita ja suuria tontteja, kysyin häneltä josko hän tiesi missä olimme. Hän vastasi että hänellä ei ollut aavistustakaan, ei löytäsi tänne enää uudestaan sitten millään. Se sopi minun suunnitelmiini aivan loistavasti..
Soitin ovikelloa, työnsin Johnin kohteliaasti vähän sivuun, aukeavan oven taakse. Ruustinna aukaisi oven, hymyili ja alkoi sanoa jotain mutta keskeytin hänet: ”Minulla on sinulle pieni yllätys!” Vedin Johnin esiin oven takaa. Ruustinna otti pari askelta taaksepäin eteiseen, hänen polvensa pettivät vähän, oli varmaan yllättävää nähdä suuri musta korsto joka peitti koko oviaukon, vain valkoinen hymy naamassa näkyi mustuudesta. Ruustinna otti seinästä kiinni ja koitti rintaansa. ”Herranjestas kuinka pelästyin! Kuka, mitä…?”
Selostin tilanteen, suorastaan näkyi kuinka rattaat pyörivät hänen ajatellessaan. Hän meni ohitsemme ovelle, kurkkasi ympäristöä ja veti sitten oven perässään kiinni. Kukaan ei ollut nähnyt kun me tulimme vai mitä, hän uteli. Katu oli ollut autio, vastasin, useimmat naapurit ovat maalla näin keskellä kesää…”Ajattelin että pitäisit pikku lahjastani”, hymyilin… Hän tirskahti vastaan, pyöritti posket punaisina silmiään, ja toivotti sitten vieraan tervetulleeksi. ”Anna! Tule, meillä on vieraita!” hän sitten huusi keittiöön päin, virnisti minuun päin ja johdatti Johnia salia kohti.
Anna kirmaisi saliin ja jäi seisomaan oviaukkoon suu auki. Hän seisoi siinä kauan, kunnes sai sanottua: ”Öööööh?” Ruustinna selosti hänelle nauraen tilanteen, Anna vilkaisi minua kulmiensa alta ja virnisti sitten, ”Pieni lahja ruustinnalle, vai?” ja kätteli sitten kohteliaasti vierasta. Ruustinna otti ohjakset käsiinsä , selosti että tottakai hän, John, voisi yöpyä täällä, hän pitäisi huolen että junaan ehdittäisiin sitten huomenna, vieraalla varmaan oli nälkä, maistusiko pieni iltapala..?
John kiitteli vuolaasti, sanoi olevansa nälkäinen, ei ollut syönyt mitään sitten aamiaisen. Hän oli valmis ruokailuun heti, kunhan vain saisi pestä kätensä ensin. Ruustinna opasti hänet kylpyhuoneeseen, palasi sitten päätään puistellen takaisin saliin.”Mitä sinä nyt olet keittänyt kokoon?” hän tokaisi sitten minulle. Enhän minä mitään, nauroin, vain matkailija pulassa. Ruustinna leyhyytteli kasvojaan kädellään ja mutisi jotain suurista mustista köriläistä…
Ruustinna ja Anna olivat jo kattaneet pöydän, Johnille laitettiin lautanen ja tuoli lisää pöydän ääreen. Kaadoin valkoviiniä laseihin ja toivotimme hyvää ruokahalua toisillemme. John oli tosiaan nälkäinen, mutta kohteliaana miehenä kertoi suupalojen välissä myös auliisti elämästään ja olosta Moskovassa sekä seikkailustaan kaupungissa nyt. Aika juoheva seuramies, puhelias ja kohtelias. Valkoviinipullot tyhjentyivät vauhdilla illan kuluessa. Naiset nauraa hekottelivat hänen jutuilleen, itse nojauduin vain taaksepäin tuolissani ja seurasin tapahtumien kehittymistä mielenkiinnolla. Kohteliaana herrasmiehenä pidin huolta että kaikkien lasit olivat täynnä koko ajan.
Jälkiruoan jälkeen ruustinna ehdotti että siirtyisimme saliin, oli luvassa kahvia ja konjakkia. Istuin nojatuoliin sohvan eteen, ruustinna ja Anna ohjasivat Johnin keskelleen istumaan. Nautiskelimme konjakkia, John kiitteli vuolaasti kestityksestä, vitsaili, ruustinna nojautui hänen puoleensa ja nauroi hersyvästi hänen jutuilleen, Anna säesti omalta puoleltaan. Myhäillen kävelin levysoittimen ääreen ja laitoin jotain hidasta tanssimusiikkia 50-luvulta pyörimään, himmensin vähän valoja ja poistuin kylpyhuoneeseen asiolle.
Takaisin tullessani oli ruustinna ottanut tilaisuudesta vvarin, tanssi tiukasti kietoutuneena Johnin kanssa lattialla, kuiskutteli jotain hänen korvaansa…Johnin käsi hyväili varovasti hänen takamustaan heidän huojuessaan keskellä lattiaa, ruustinnan kädet olivat ylhäällä mustassa niskassa, hyväilivat kuin ohimennen kiharia hiuksia...
Iskin silmää Annalle, hän tirskahti käsi suun edessä vastaukseksi, seurasi mitä tuleman piti. Jospa me menemme keittiöön vähän valmistelemaan iltapurtavaa, ehdotin hänelle. Ruustinna katsoi meitä Johnin olkapään yli ja puristautui lähemmäksi häntä suu hänen korvassaan kiinni.
Anna touhusi keittiössä posket punaisina, puhua pajatti niitä näitä, mutta oli selvää että häntä kiinnostivat olohuoneen tapahtumat paljon enemmän. Pidättelin häntä keittiössä muutaman hetken, mutta nähdessäni etä hänen ajatuksensa olivat aivan muualla, tokaisin hymyillen:”Ehkä pitäisi vähän kurkata kuinka siellä menee..”
Salamana olimme keittiön ovella ja kurkkasimme sisään saliin. Siellä näytti menevän oikein hyvin. John ja ruustinna olivat sohvalla, ainakin puolittain. Ruustinna selällään sohvalla hame korvissa,paita auki ja rintaliivit ylhäällä kaulassa, pitäen kiinni kaksin käsin sohvasta. John lojui hänen vieressään suuri musta käsi ruustinnan haarojen välissä. Meillä oli suora näkymä ruustinnan jalkojen väliin, näimme kuinka musta sormi pumppasi sisään ja ulos sileksiajellussa hävyssä, huohotus, ruustinnan puuskutus ja kostea litinä kuuluivat keittiön ovelle asti. Johnin vaaleanpunainen kieli nuoli ruustinnan rintoja, paksut huulet imivät kovia rusinoita. Ruustinnan lantio seurasi aaltoillen sormen liikkeitä.
Anna tarrasi minuun kiinni ja huohotti, sopotti korvaani kiihottuneesti, ”Herrajumala, ne naivat!” Vedin hänet eteeni , tartuin kiinni hänen rinnoistaan takaapäin ja puristin varovasti hänen pystyjä nännejään. Hän kiemurteli mielihyvästä edessäni ja paineli kädellään rytmikkäästi jalkojensa väliä. ” Se on irstaan näköistä!”
Salissa John nousi pystyyn, repi paitansa päältään, laski housunsa ja astui niistä ulos. Hänen kalunsa seisoi jyhkeänä ruustinnan silmien edessä. Tämä nosti kätensä suulleen ja vain tuijotti, se oli suuri ja musta, paksu kuin käsivarteni…Anna lakkasi hengittämästä, puuskutti sitten kuiskaten:” Ei voi olla…” Ruustinna ojensi epäröiden kätensä ja tarttui kaluun kiinni, puristellen sitä kuin tarkistaakseen että se oli tosiaan oikea. John tarttui päättäväisesti ruustinnan päähän ja veti sitä kalunsa puoleen, ruustinna aukaisi kuin ajatuksissaan suunsa kun tämä mahtikalu lähestyi hänen huuliaan. Hänen kielensä tuli ulos vastaan, lipitti ja nuoli, näytti siltä että hänen silmänsä melkein menivät kiihkosta kieroon hänen seuratessaan kalun vartta eteenpäin.
Anna nosti touhukkaasti mekkonsa ylös lanteille ja paineli autuaana sormiaan jalkojensa väliin rytmikkäästi, huohottaen kuin höyryveturi. Ruustinnan suu oli saanut johnin kalun liukkaaksi, se liukui nyt vähän matkaa sisään ja sitten taas ulos, ruustinna silmät tuntuivat pullistuvan päästä joka kerta kun hänen suunsa täyttyi ääriään myöten. Posket pullollaan hän nyökytti päätään innokkaasti, hieroi kalun vartta pitkän matkaa, imi välillä silmät kiinni.
John pukkasi ruustinnan selälleen sohvalle, tämä levitti jalkansa kaksin käsin, tarttui jyhkeään kaluun ja ohjasi sen häpynsä huulille. Silmät suurina, häpy äärimmilleen pingoittuneena, suu auki kuin äänettömään huutoon hän ohjasi ja työnsi sitä sisään. Sentti sentiltä se lipui sisään, hän heivasi jaloilaan kuin auttaakseen sen matkaa, tarrasi sitten Johnin lantioihin ja veti tätä itseään kohti. John aloitti tasaisen taonnan, suuri musta kalu lipui valkoisten,tärisevien reisien väliin ja ulos, ruustinna ulisi matalla ulinaa joka kiihtyi kiihtymistään, se si kuitenkaan pystynyt peittämään mäiskähtelevää ääntä joka kerta kun John takoi itseään häneen.
Annan jalat tärisivät, hän nojautui minua vasten ja hieroi häpyään raivoisaan tahtiin, hänen polvensa pettivät välillä ja hän melkein roikkui käsieni varassa. ”Minäkin tahdon saada tuota…” hän läähätti nytkähdellen.
Johnin musta takapuoli nousi ja laski kuin mäntä ruustinnan reisien välissä, tämän kädet olivat levinneet sohvalle ja hän antautui naitavaksi. Valkoiset jalat koukussa nousivat ja laskivat tahtiin, kunnes hän jäykistyi polvet koukussa ja nytkyi edestaas suu velttona huutaen suoraa huutoa, levittäen jalkojaan leveälle. Orgasmi ravisteli koko hänen kehoaan, hän suorastaan räjähti Johnin alla.
John nousi hänen päältään suu naurussa, valkoiset hampaat välkkyen. Hän veti liisteisen kalunsa ulos ruustinnasta joka jäi puolitiedottomana makaamaan sohvalle. Työnsin Annaa eteenpäin, kuiskasin hänen korvaansa ”Nyt saat mitä haluat!” Hän kulki kohti sohvaa polvet hiukan loukkua lyöden, katse kiinni Johnin
Mahtikalussa joka huojui hänen reisiensä välissä kuin uutta maalia etsien. Anna käsi nousi kuin hänen huomaamattaan suun eteen, toinen ojentui ja tarrasi varoen kiinni mustasta varresta. Pienet valkoiset sormet jaksoivat tuskin sen ympäri.John tarttui Annan mekkoon kiinni, nosti sen hänen päänsä yli ja heitti sen mytyksi lattialle. Hän nosti Annan sohvalle, ruustinnan siirtyessä silmät vieläkin harittaen vähän sivuun. Anna nosti jalkansa ja aukaisi kostena valuvan häpynsä Johnin edessä, tuijotti silmät pyöreinä kuinka musta paalu huojui edestaas. John veti ruustinnan alas sohvalta ja painoi tämän päätä Annan avoimelle hävylle. Ruustinnan kieli lipoi ahnaasti turvonneitten häpyhuulien välissä, liukastaen niitä tulevaa hyökkäysta varten. Anna retkotti sohvasa selällään, veti jalkojaan nilkoista leveämmälle. John työnsi varovaisesti ruustinnan sivuun, tarttui kiinni kaluunsa ja ohjasi sen Annan hävylle. Silmät suurina, suu ammollaan äänettömään huutoon avautuneena Anna nosti lantioitaan ottaakseen vastaan mustan,kiiltävän parrun. Se tunkeutui sisään vain vähän, sitten tuntui tulevan liian ahdasta.
John tarttui päätäväisesti kiinni Annan polvista ja heivasi takapuolellaan, ja liukui sisään. Anna huusi, heitti päätään puolelta toiselle, silmät harittivat. John liukui ulos ja päätäväisesti sisään taas, Anna nosti lantiotaan himokkaasti huohottaen, asetti kätensä Johnin lantioille ja veti häntä puoleensa. Musta paalu painui nyt sisään liukuen kahvaa myöten. John nosti Annan ylös, syliinsä lantioista pitäen ja istuutui itse sohvalle. Hän junttasi Annaa ylös alas pitkin kaluaan, junttasi hänet voimalla alas ja nosti taas ylös melkein koko kalun mitan, kiihottaen samalla tahtia. Pian Anna hyppi ylös alas nopeasti, liukuen liisteistä kalua myöten.
Anna jäykistyi kesken liukunsa, nytkyi edestaas katkonaisesti huudahdellen ja valui hitaasti alas koko kalun mitan. Hän tuupertui mustaa rintakehää vasten ja jaäi siihen huohottaen makaamaan. John nosti hänet päättäväisesti yltään, veti ruustinnan Anna viereen sohvalle ja asettui kalu tanassa heidän kasvojensa ylle. Molemmat naiset kumartuivat ahnaasti nuolemaan ja imemään kiiltelevää mustaa paalua. Johnin jalat nytkivät, kalu hypähteli Annan suussa ja ruiskutti lastin hänen nieluunsa. Tämä veti kalun suustaan ja ohjasi sen ruustinnan huulille, suu auki otti tämä vastaan loput, sitä lensi hänen kasvoilleen ja hiuksilleen.
Astuessani sisään kantaen tarjottimella kuohuviiniä he makasivat kaikki huohottavana kasana sohvalla. Tarjoilin heille kullekin lasin ja skoolasin sitten. ”Toivottavasti lahja oli mieleinen?” Ruustinna ja Anna nauroivat tirskuen ja skoolasivat takaisin, halaten Johnia omistajan ottein.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oot tosi hyvä kirjoittaja... Toivottavasti jatkoa
seuraa.
..jatkoa seuraa kunhan keritään!:-)
Ja jatkossa vois olla vähän kimppakivaa lisää...
esim. Ruustinna ja Anna kahden miehen käsitelyssä...
vaikka sellaista menisivät jonnekin baariin jossa oli jonkin verran miehiä ja .............
Musta mies isomuna, valkoinen mies pienimuna.
Juoskaa hölmöt Mombasaan.