Hei!
Tämä tarina kertoo Sabrina-nimisestä nuoresta naisesta, joka kävi Tylypahkan noitien ja velhojen koulua 1900-luvun alkupuolella.
Sen voin tässä alussa kertoa, että tästä tarinasta tulee oikeastaan loppumaton. En aloita tätä tarinaa vielä, sillä haluan vielä miettiä juonta, ja kysyä teidän mielipidettänne.
Haluatteko, että kerron oman näkemykseni, millaista oli opiskella Tylypahkassa siihen aikaan? Vastailkaa tuohon alapuolelle. Saatan aloittaa jo viikonloppuna, lauantaina.
En välttämättä aloita lauantaina, on nimittäin kiire. Lauantaina on nimittäin syntymäpäiväni.
Joko lauantaina tai perjantaina.
~Gem~
Tämä tarina kertoo Sabrina-nimisestä nuoresta naisesta, joka kävi Tylypahkan noitien ja velhojen koulua 1900-luvun alkupuolella.
Sen voin tässä alussa kertoa, että tästä tarinasta tulee oikeastaan loppumaton. En aloita tätä tarinaa vielä, sillä haluan vielä miettiä juonta, ja kysyä teidän mielipidettänne.
Haluatteko, että kerron oman näkemykseni, millaista oli opiskella Tylypahkassa siihen aikaan? Vastailkaa tuohon alapuolelle. Saatan aloittaa jo viikonloppuna, lauantaina.
En välttämättä aloita lauantaina, on nimittäin kiire. Lauantaina on nimittäin syntymäpäiväni.
Joko lauantaina tai perjantaina.
~Gem~
Vastaukset 42
Vanhimmat
kirjoita ihmeessä
tarinasi ovat olleet hyvä ja nautinnollista luettavaa
Kiitti... *hymyilee*
Jotkut sanoo, että mä oon tarinoiden kirjoittamisessa hätähousu(olen samaa mieltä).
Mutta minkäs sille mahtaa, että on kirjoittamattomia tarinoita päässä. Tää oli niistä yksi.
odotan innolla! ja onnea jo näin etukäteen synttäreiden johdosta :)
Mä täytän 14.
Kirjota toki lisää juttuja=)Niitä on hauska lukea ja moni on varmasti samaa mieltä*taputtaa käsiään*
Ja onnea synttäreiden johdosta*antaa ison halin ja Ison paketin*
(siinä on uusia Harry Potter tavaroita ja kilokaupalla suklaa sammakoita)
Sä oot vaan viikon mua nuorepi, täytin 14 viime perjantaina!
Ja kirjota ihmeessä, tarinoita on aina kiva lukee. :)
Otsikko kertoo jo kaiken...
Siis:
ONNEA 14-VUOTIS PÄIVÄNÄ!
Ps. Taisi tulla vähän myöhään... ;)
Terve mieheen! Mä aloitan jo nyt, sillä mulla on sopivasti luppoaikaa.
Laituri 9 ja kolme neljännestä kuhisi oppilaita ja heidän vanhempiaan, jotka olivat tulleet saattamaan lapsiaan. Punainen, vanhanaikainen veturi sylki piipustaan harmaata savua. Veturin nokassa luki: Hogwarts Express, Tylypahkan pikajuna.
Yksi tyttö erosi joukosta. Tämä veti perässään samanlaista matka-arkkua kuin muut, mutta hänen ulkonäkönsä poikkesi muista. Hänen lantiolle ulottuvat hiuksensa olivat punaoranssit. Monet kääntyvät katsomaan tuota kummallisen näköistä ilmestystä ja alkoivat supisemaan keskenään.
Tämä kummallisen näköinen uusi oppilas oli nimeltään Sabrina Genova, yksitoistavuotias, kotoisin Walesista. Hänen vanhempansa eivät olleet saattamassa häntä, sillä he eivät kiireiltää ehdi. Molemmat olivat näyttelijöitä. Kuuluisia sellaisia. Mutta vain kotikaupungissaan. He näyttelivät paikallisteatterissa, ja meneillään oli uusi näytelmä, "Elä, älä kuole". He olivat päähenkilöpari.
Mutta takaisin Lontooseen. Sabrina puski tietään eteenpäin. Laituri oli ääriään myöten täynnä väkeä. Sabrinaa voisi luulla koppavaksi ja hemmotelluksi kakaraksi, mutta hän ei ollut. Hänen äitinsä oli joka hetki huolisssaan siitä, että hänen tyttärensä näytti viehättävältä. Sabrinaa ärsytti tuollainen käytös, mutta minkjä hän sille voi, että hänen vanhempansa olivat täynnä itseään?
- Anteeksi, Sabrina sanoi vanhalle naiselle, jonka melkein oli kaatanut kumoon.
Hän etsi katsellaan junan ovea. Vihdoin hän sai sellaisen näkökenttäänsä. Sabrina alkoi puskea tietään junan ovelle. Kun hän vihdoin pääsi ovesta sisään, hän alkoi katsella ympärilleen. Hänen edessään oli pitkääkin pidempi käytävä, jonka varressa oli monta lasiliukuovea. Useammasta kuului iloista puhetta. Ja viimein, Sabrina löysi tyhjän junaosaston. Tai niin hän ainakin luuli.
Heti liukuoven avattuaan Sabrina huomasi, että se ei ollutkaan tyhjä. Ikkunan vieressä istui samanikäinen tyttö, jolla oli kastanjanruskeat, samanpituiset hiukset, kuin Sabrinalla.
- Anteeksi, mutta mahtuuko tänne vielä? Sabrina kysyi tytöltä.
- Totta kai! Kaipasinkin jo seuraa, tyttö vastasi.
Sabrina survoi matka-arkkunsa niille tarkoitetulle hyllylle. - Anteeksi töykeyteni, en esitellyt itseäni. Minä olen Sabrina Genova.
- Cindy Orchidea. Pidän muuten hiuksistasi.
- Kiitos, äiti halusi minulle tällaiset.
- Minäkin tahtoisin tuollaiset, Cindy sanoi kaihoisasti ja tuijotti Sabrinan hiuksia.
- Oletko sinä ööh.. normaali? Siis että taikovatko vanhempasi? Cindy kysyi epäröiden.
- Eivät taio. Se tässä hauskaa onkin.
- Minulla on sama juttu, mutta vanhempani ovat ylpeitä.
- Äiti suorastaan kiljui riemusta, että olen jossain määrin parempi, kuin ystäväni, Sabrina huokaisi.
- Mitä he sanoivat, kun kuulivat? Cindy kysyi.
- Heille ei saa kertoa.
- Miksi?
- Koska muuten he kertovat koulussa kavereille, ja sitten he kertovat eteenpäin...
- Ahaa, nyt tajuan! Cindy sanoi hymyillen.
Kuului junan vihellys ja he tunsivat, kuinka se liikkui.
- Tästä alkaa uusi elämä, Sabrina huokaisi.
- Jep, mutta siitä tulee hauskaa. Minulla on sellainen kutina, Cindy sanoi.
He rupattelivat niitä näitä. Sabrina piti Cindysta. Hänellä oli samankaltainen luonne, ehkä siksi he puhuivat samoista asioista, olivat asioissa samaa mieltä ja he pitivät toisistaan.
Liukuoveen koputettiin. Sabrina nousi ja avasi sen ja kohtasi ystävällisen näköisen naisen.
- Haluatteko jotain kärrystä?
- Mitä sinulla on? Sabrina kysyi.
Noita astui pois kärryjen edestä ja Sabrina kohtasi mitä ihmeellisimmän näköisiä makeisia.
Cindykin tuli katsomaan ja onnistu sanomaan:
- Oho, onpas kummallisen näköisiä karkkeja.
- Aa, olette siis jästisyntyisiä?
- Jästimitä? Cindy katsoi naista kysyvästi.
- Jästisyntyinen tarkoittaa että vanhemmat eivät taio.
- Ahaa, mutta mitä nämä karkit ovat? Sabrina sanoi.
- No, nainen sanoi.- saatte maistaa itse.
- Hyvä on. Otamme neljä joka lajia. Mitä tuo juoma on? Sabrina sanoi.
- Kurpitsamehua. Erittäin hyvää! nainen sanoi mainostavaan tyyliin.
- Otetaan sitäkin pari pulloa.
- Se on sitten kymmenen kaljuunaa.
- Hyvä on.. mitkä näistä on kaljuunoita? Sabrina sanoi näyttäen kädellään olevia isoja kolikoita.
- Nuo kultaiset ovat kaljuunoita, hopeiset ovat sirppejä ja pronssiset sulmuja.
- Ahaa. Tässä, Sabrina sanoi.
- Kiitos, hauskaa kouluvuotta!
- Kiitos! Sabrina ja Cindy sanoivat yhtä aikaa.
Kantamuksineen he menivät takaisin vaunuosastoonsa ja vetäen oven perässään kiinni.
Lisää tulee, jos haluatte!
~Gemma~
Jatka ihmeessä..Tuo kuulostaa tosi mahtavalta novellilta*katsoo ihmeissään*
Jatka toki jään innolla ootta maan jatkoa
*jää tuijottamaan tietokoneen ruutua pizzan ja kokiksen kanssa*
(hihi;) pitsan ja kokiksen)*nauraa*
Mä oon tainnu parantaa entisestä...?
Mä oon tainnu parantaa entisestä...?
Tuli kaks kertaa...
Jatkoa...
- Suklaasammakko? Mitähän se mahtaa olla? Cindy ihmetteli katsoen suklaasammakopakettia.
- Avaa ihmeessä ja katso! Olen uteliaisuudesta sokea! Sabrina vastasi kiihkeästi.
- Okei, Cindy sanoi ja repi narut pois. - Iik! hän kirkaisi ja tiputti paketin maahan.
- Se.. se... elää!
- Elää? Sabrina kummeksui. - Eihän se... oho!
Hän hämmästyi, kun paketista loikkasi suklaasammakko - elävänä.
- Oletteko te ekaluokkalaisia? kuului ovelta.
Cindy ja Sabrina vilkaisivat ovelle. Siellä seisoi vaaleahiuksinen tyttö, joka katsoi heitä ystävällisesti.
- Tuota.. kyllä, Sabrina vastasi hiukan epävarmasti.
- Minä olen myös ensiluokkalainen! Mukavaa saada samanikäistä seuraa. Tai jos haluatte, että minä liityn seuraanne, tyttö sanoi.
- Tule vain, Sabrina ja Cindy sanoivat yhtä aikaa.
- Oletko jästisyntyinen? Cindy kysyi.
- En ole. Ai niin! Minä olen muuten Liliana Cecily.
- Sabrina Genova.
- Cindy Orchidea.
Tytöt kättelivät vuorotellen.
- Mahtuuko matka-arkkuni myös tänne?
- Totta kai, Sabrina vastasi hymyillen.
He raahasivat kolmisin Lilianan matka-arkun vaunuosastoon ja kippasivat tavarahyllylle.
- Ohhoh, Liliana sanoi, kun suklaasammakko hyppäsi hänen päälaelleen.
- Tuo suklaasammakko on kaiketi tullut hulluksi, Cindy sanoi hiukan huolestuneena.
Liliana puhkesi iloiseen ja miellyttävään nauruun. - Ei se ole yhtään hullumpi kuin muutkaan suklaasammakot.
Hän katsoi Cindyn ja Sabrinan hämmentyneitä kasvoja. - Tarkoitan sitä, että niiden on tarkoituskin olla tuollaisia.
- Aijaa, minä kun luulin, että se on suklaalla kuorrutettu OIKEA samakko, Cindy sanoi kasvot punaisina hehkuen.
Liliana hymyili iloisesti, mutta samalla rauhoittelevaan sävyyn.
- Ei hätää. Ottakaa se vain käteenne ja syökää pois.
Sabrina ja Cindy ottivat rohkaistuneina uudet paketit ja avasivat ne.
He osasivat varautua sammakkojen hyppäukseen ja ottivat ne heti käteensä.
- Vau! Tämäpä on hyvää! Sabrina sanoi posket innosta hehkuen.
- Totta tosiaan. Ota sinäkin, Liliana. Se yksi lähti hoipparoimaan pitkin junaa. Päätyy varmaan jonkun onnellisen suuhun.
- Mielelläni, kiitos, Liliana sanoi hymyillen.
Tottuneesti hän otti suklaasammakon käteensä, ennen kuin se ehti liikkuakaan.
- Kauanko junamatka kestää? Cindy kysäisi.
- Yleensä koko päivän. Olemme varmaan perillä joskus kahdeksan aikaan, Liliana vastasi suu täynnä suklaata.
- Oho, Sabrina sanoi toisen kerran lyhyen ajan sisään. - Kylläpä on pitkä reissu.
- Koulu sijaitsee jossain pohjoisessa, Liliana kertoi.
- Eipä ainakaan ole ärsyttäviä vanhempia, Sabrina sanoi tyytyväisenä.
Lilianan pää painui.
- Mikä on? Cindy kysyi huolestuneena.
- Minulla ei ole vanhempia, Liliana sanoi surullisena.
- Oi! Anteeksi, Liliana! Ei ollut tarkoitus...
- Et voinut tietää, Liliana keskeytti. - Et voinut tietää...
- Olen pahoillani, Cindy sanoi kauhistuneena.
- Miten...? Sabrina aloitti, mutta Lilian keskeytti taas.
- He olivat huispaajia, Liliana vastasi, ja jatkoi nähtyään kahden ystävänsä mitäänymmärtämättömän katseen:
- Saatte tietää siitä sitten koulussa.
- Ahaa, mutta jatka, Sabrina sanoi silmät täynnä myötätuntoa.
- Sattui onnettomuus, Liliana kertoi. - He olivat pelaamassa huispausta, kun yhtäkkiä salama iski stadionin katsomoon. Se roihahti liekkeihin.. Isä ja äiti ryntäsivät palavaan stadioninosaan estelyistä huolimatta. Kumpikaan ei enää palannut takaisin...
Sabrinan silmät täyttyivät kyynelistä. Ne tulvivat myötätuntoa. Hän saattoi sielunsa silmin nähdä, kuinka salama iskee stadioniin, kaksi henkilöä ryntää liekkejä kohti, ihmisten surulliset kasvot heidän saatuaan tietää...
- Olen.. olen pahoillani, Liliana...
- Tiedän sen. Asun nykyään kummitätini perheen kanssa, joista ei ole mitään iloa. Ei ole kaltaistani seuraa...
- Ota kurnopistajuomaa, se auttaa, Sabrina sanoi.
Liliana nauroi ensimmöisen kerran viiteen minuuttiin. - Se on KURPITSA juoma, höntti!
- Tiedän sen. Ajattelin vain kohottaa tunnelmaa. Se on ihan lattiatasossa.
Cindykin purkahti nauruun ja otti hänkin pullon.
Kolmikko herkutteli jakaen kaiken, minkä vain saattoi jakaa.
Jatkuuko?
~Gemma~
Hyvä Novelli!!! Kannattaa ilman muuta jatkaa.... Odotan innolla jatkoa! Myöhästyneet synttäri onnittelut!! Paljonkos täytit?
Täytän 14
Jatkku ... Jatkuu
Jatkuu...
- Joko kohta olemme perillä? Cindy väsyneenä maatessaan junaosaston sinisellä samettisella sohvalla. Juna kolisteli hiljaa taustalla.
- Ei enää kauaa, Liliana vastasi ja haukotteli. - Hoaah! Nämä reissut eivät aina ole hirveän mukavia.
- Totta totisesti. Niskani on jäykkä kuin viulun kieli. Näissä junaosastoissa voisi olla myös tyynyt, Sabrina sanoi ja irvisti kivusta.
- Ehkä, mutta sitten et saisi nukuttua yöllä, Cindy sanoi virnistellen. - Nukahtaisit siihen.
- Olen ollut niin erossa taikamaailmasta, että en edes tiedä, että millaiset sängyt siellä on, Liliana sanoi turhautuneena.
- Luultavasti vain patjat lattialla, Sabrina sanoi kasvot peruslukemilla.
- Älä sano noin! Selkäni ei oikein pidä patjalla makaamisesta! Cindy sanoi kauhistuneena.
Taijalla vahvistettu ääni kaikui junan pimeällä käytävällä.
- Saavumme Tylypahkaan kymmenen minuutin kuluttua. Pukekaa koulupuvut päälle ja jättäkää matkatavarat junaan. Teidän ei tarvitse huolehtia niistä.
Cindy alkoi kaivaa matka-arkkuaan. - Missä se minun pukuni on?
- Sitä sanotaan kaavuksi, Liliana korjasi kaivaen esiin oman kaapunsa, mustaa samettia.
- Miksi meillä on samanlaiset puvut? Sabrina kysyi ihmetellen ja katsoi heidän kaikkien pukuja.
- Koulupuvuthan ovat aina samanlaiset, Liliana sanoi.
He vaihtoivat kaapuihin hiljaisuuden leijuessa heidän ympärillään. Se vallitsi myös heidän odottaessa junan saapumista asemalle ja asemalaiturilla.
- Minne meidän pitää mennä? Sabrina kysyi ihmetellen. Kuin vastauksena kysymykseen, ilman halkaisi ääni:
- Ensiluokkalaiset tänne! Tulkaa minun luokseni! Pimeydessä heilui lamppu, jota piteli joku mies. Tyttökolmikko seurasi sitä. He kohtasivat suoratukkaisen, karvahattuisen miehen.
- Minä olen Jeff Coctail. Olen Tylypahkan riistanvartija. Seuratkaa minua.
Hän lähti kävelemään pientä polkua. Häntä seurasi joukko ekaluokkalaisia, joista osa ei tiennyt, mitä oikein teki siellä.
Polku kääntyi vielä viimeisen kerran. Kuului paljon "ooh"-äännähdyksiä, kuin kuorosta.
- Vau! Cindy kuiskasi.
- Enemmän! Sabrina huokaisi. - Enemmän kuin vau!
- Minäkin olen yllättynyt, Liliana sanoi kunnioittavasti.
Heidän edessään kohosi linna. Suurin linna, minkä kukaan heistä on nähnyt. Linnassa oli kymmeniä korkeita torneja ja tuhansia ikkunoita, joista jokaisesta hohti valo.
- Tulkaa tänne rantaan! Voitte muuten kutsua minua Cociksi. Niin kaikki minua sanovat, karvahattumies sanoi.
Rannassa oli monta kymmentä venettä.
- Kivutkaan veneeseen. Korkeintaan kolme yhteen, Coci sanoi.
Kengät kopsuivat, kun oppilaita kapusi veneeseen.
- Missä meille on vene? Liliana kysyi.
- Täällä on vielä yksi! Minulle on oma, Coci sanoi.
Tytöt kiipesivät veneeseen. Coci hihkaisi:
- Menoksi!
Veneet lähtivät lipumaan tasaista vauhtia kohti linnaa.
Jatkuuko vai eikö jatku?
~Gemma~
Olen edelleenkin sitä mieltä, että kannattaa jatkaa... Odotan innolla uusia osia!!!
Jatkuu
- En ole ikinä nähnyt mitään noin suurta, Cindy henkäisi.
- Mitäs luulet, että minä olen? Edes teatteri ei ole noin suuri, vaikka se suuri onkin, Sabrina vastasi katsellen linnaa.
- Minä kyllä tiesin, että se on iso, mutta ei NOIN iso! Liliana sanoi silmät pyöreinä.
Venelaivue lipui kallioon hakatusta reiästä sen uumeniin. Hetken aikaa oli pimeää, ainoa valo tuli Cocin lyhdystä. Noin minuutin kuluttua edestä näkyi valoa.
- Olemme kohta perillä! Coci ilmoitti.
Etunenässä olleet veneet tömähtivät johonkin. Sen jälkeen kuului nousevien ihmisten ääniä ja ähkäisyjä. Cindyn, Lilianan ja Sabrinankin jalat alkoivat puutua kyykyssä olemisesta. Vene kun ei ollut hirveän kookas. Siihen mahtu juuri ja juuri kolme ihmistä istumaan.
Kun kolmikko pääsi pois veneestä, he näkivät edessään naisen, joka oli pukeutunut laventelinsiniseen kaapuun. Hänellä oli puoliselkään ulottuvat, suklaanruskeat ja kiharat hiukset. Hänellä oli iloinen hymy kasvoillaan ja hänen siniset silmänsä loistivat iloisesti.
- Tervetuloa Tylypahkaan! Minun nimeni on Sandra Messina ja olen muodonmuutosten opettaja sekä koulun vararehtori.
- Hauska nähdä noin iso joukko uusia oppilaita. Coci, menisitkö Suureen Saliin ilmoittamaan rehtori Nikopolille, että olemme kohta valmiit aloittamaan seremonian?
- Tota kai, professori Messina, Coci vastasi ja asteli pois suurista kaksoisovista.
- No niin. Minä kerron teille, miten tulee menetellä Salissa. Kävelemme jonossa Saliin ja teemme rivin tupapöytien eteen. Siellä teidät lajitellaan tupiinne. Ymmärsittekö? hän kiersi katseellaan mustaa kaapumerta.
- Hienoa. Järjestäkää itsenne jonoon, niin voimme lähteä liikkeelle, professori Messina sanoi.
Kuului vain kaapujen kahinaa, kun oppilaat järjestäytyivän niin kuin opettaja oli sanonut. Kun he olivat hänen mielestään hyvässä järjestyksessä, hän lähti kävelemään kohti pariovia.
Ne aukseivat hänen edessään, ja Sabrina joutui nostamaan käden silmilleen, ettei se suuri valon määrä oli häikäissyt hänen silmiään. Ilmassa leijui kymmeniä, ellei satoja kynttilöitä. Salissa oli neljä hyvin pitkää pöytää, joidenka ääressä istui satoja oppilaita, kaikki eri ikäluokkaa. He kääntyivät katsomaan sisään astelevia uusia oppilaita uteliaasti.
Hetken päästä, kun uudet oppilaat olivat menneet riviin, professori Messia piti kädessään vanhaa, nukkaista ja likaista velhonhattua. Hän pyysi heitä kääntymään hattuun päin.
- Tämä, on Lajitteluhattu. Huudan teidän nimiänne yksi kerrallaan ha pistän sen teidän päähänne. Se kertoo, mihin tupaan kuulutte. Kun se on huutanut sen tuvan nimen, mihin se on päättänyt pistää teidät, menkään sen tuvan pöytään.
- Maria Andy!
Mustatukkainen tyttö astu esiin ja pani hatun päähänsä.
- Puuskupuh! hattu huusi. Toinen oikealta oleva pöytä puhkesi hurraamaan. Maria juoksi siihen pöytään ja istuutui.
- Henry Badminton!
- Rohkelikko! oikealla oleva pöytä puhkesi taputtamaan.
- Nina Baly!
- Luihuinen! vasemmalla oleva pöytä puhkesi taputtamaan.
- Liliana Cecily!
Liliana asetteli hatun päähänsä kädet täristen.
- Rohkelikko!
Liliana käveli autuaana Rohkelikon pöytään.
- Sabrina Genova!
Siis: Jatkuuko?
~Gemma~
Ehken kuulosta kaikkein rohkaisevimmalta, mutta onnittelut, että päätit sittenkin jatkaa.
*kuulostaa ihan äikän opelta*
Jatka samaan malliin!
Käyppä muuten vilkaisemassa Jästiä ja Siriusta, he odottelevat sinua.
Ööööhhhhhh.....???????
äikän ope?
I kelaa...
I kelaa again...
I give you this moniste...
Totako sä tarkotit? :)
äikän opee meillä sitten on?
Aivan, vain se yksi.
Mutta nyt pidät lärvisi kiinni niistä toilailuista, unohditko, että annoin äikän opelle tän sivun osotteen!
Tralalaa! Mä en oo tehnyt mitään, se oli toi!
:)
Mutta se unohti sen!
Ai etkö?
Kuka kuolaa sen perään? Sä!
:)
Nyt jatkuu..
Sabrina käveli tärisevin jaloin korokkeelle. Hattu tutkaili häntä silmillään. Vai oli sillä silmät? Sabrina laittoi hatun päähänsä.
- Hmm... vai tälläinen tapaus, hattu mutisi hänen korvaansa. - Olet lahjakas, sen huomaa heti. Olet myös rohkea, et halua olla pupupöksy. Siispä tupasi olkoon Rohkelikko!
Rohkelikkojen tupapöytä puhkesi myrskyäviin taputuksiin. Iloisena Sabrina otti hatun päästään, heitti sen professori Messinalle ja lähti juoksemaan pöytäänsä.
- Ihanaa, Sabrina! Päästiin samaan tupaan! Mitenköhän Cindyn käy? Liliana pulputti.
- Toivon, että hän pääsee Rohkelikkoon.
Professori Messina luetteli edelleen nimiä.
- Michael Hanson!
- Korpinkynsi!
- Michelle Hanson!
- Korpinkynsi!
- Nelly Ianman!
- Puuskupuh!
- Renny Jason!
- Luihuinen!
- Wilma Key
- Rohkelikko!
Rohkelikot taputtivat Wilmalle, joka istuutui Sabrinan viereen.
- Tämä on ihana paikka, entä sinun mielestäsi? Wilma kysyi Sabrinalta.
- Jep, mukava paikka, Sabrina vastasi hymyillen.
Hattu lajitteli vielä Puuskupuhiin Henry Landin ja Melissa Minticen, kunnes tuli Cindyn vuoro.
Hän pisti hatun päähänsä jännittyneenä. Hän sai istua vähän aikaa, ettö Hattu oli saanut päätettyä, mihin tupaan hän kuului.
- Rohkelikko! Hattu kajautti vihdoinkin.
Cindy juoksi iloisena pöytään.
- Ihanaa! hän sai sanottua.
- Mahtavaa! Liliana ja Sabrina hehkuttivat.
Hattu lajitteli loput oppilaat(Carly Papertree- Korpinkynsi, Mike Rain-Luihuinen, Jenna Santa-Puuskupuh, Jan Winnie-Korpinkynsi).
Hetken päästä Salin päässä olevan poikittaisen pöydän keskellä oleva vanha mies nousi seisomaan.
- Päivää kaikille! Jos ette jo arvanneet, olen Tylypahkan rehtori, Dietro Nikopol. Älkää ihmetelkö nimeäni, vanhempani olivat venäläisiä. Mutta asiaan. Minulla on muutama ilmoitusaisa. Vahtimestari Ravenna haluaisi -
Hänen puheensa keskeytyi kun...
Jatkuuko?
~Gemma~
No totta kai jatkuu....Mä haluun päästä lukemaan lisää*odottaa hullun kiilto silmissään*
Ja kiitti ku laitoit muutamia Korpinkynteen*hyppii ilosta ja halaa Gemmaa*
Nyt tuskin maltan jäädä odottamaan sun jatkoa*odottaa*
Jatkuu...
Hänen puheensa keskeytyi, kun opettajainpöydän toisessa päädyssä istuva miesopettajaopettaja rämähti alas tuolilta.
- Hik! Hyvää, hik, kermakaljaa! Hik! Saisiko lisää? Hik! hän huusi sieltä.
Professori Nikopol tutkaili häntä hetken. Lopulta hän sanoi:
- Ei nyt, professori Kaukusta. Juhlien jälkeen.
- Okei, hik!
- Kännissäkö hän on? Cindy kysyi.
- Jep, ja hän on juonut aikas monta pulloa. Kermakalja ei ole hirveän vahvaa, Liliana vastasi.
Sabrina pyöritteli lihapullaansa lautasellaan. Onko Tylypahka sittenkään hyvä paikka opiskella?
Myöhemmin Rohkelikon leiskuvan punaisessa oleskeluhuoneessa hän tuijotteli mitään näkemättä takkatuleen. Liliana ja Cindy pelasivat velhoshakkia. Cindy kiljahti joka kerta, kun hänen nappuloistaan kukistettiin.
- Minä menen nukkumaan, Sabrina sanoi kavereilleen.
- Okei, Liliana sanoi.
Hän katseli, Sabrina kiipesi portaita ylös.
Liliana vilkaisi kelloaan. Seitsemän. Seitsemän?! Miksi Sabrina meni näin aikaisin nukkumaan?
Sabrina aukaisi makuusalinsa oven. Häntä ei nukuttanut, mutta hän halusi olla hetken aikaa yksin ja ajatella asioita.
Hän vaihtoi tyhjässä makuusalissa pyjamaansa ja laittoi aamutakin päälle. Sabrina istahti pylvässängylleen ja otti lempikirjansa käteen. Se oli aina piristänyt häntä. Hän päätti lukea sen taas, jotta saisi pahan olonsa pois.
surkeeta ku kukaan ei oo parempi kirjottaja ku sä!
älkää ymmärtäkö vääri.sä oot niin ******* hyvä kirjottaa! d:) -<
Kiitos kehuista, ne piristää aina paljon. :)
Mutta mä en VOI olla parempi kirjottaan ku kukaan muu... Kuten esimerkiksi Veronica. Nää on mun ekoja novelleja, ja kukaan ei kehity heti...
No niin missäs se jatko viipyy?Mä en malta odottaa et se jatkuu...*virnistää*
Täydellistä!
Ole hyvä ja jatka... :) :)
Niin, ja hyvää syntymäpäivää!
Älä unohda, että sä voit aina yrittää enemmän ja teknillinen puoli on paras jättää omaan arvoonsa.
Kuvailu on yksi avain sana kirjoittaessa.
Kuten varmaan tiedät, kuvailemalla saat lukijan näkemääm paikan edessään ja tuntemaan saman mitä sinä tunnet.
T: Tiedät kyllä kuka
On vähän Mary-Sue-mainen... Siis nimiä, hiuksia ja luonnetta myöten.
Muutenki muistuttaa lähinää jonkun prinsessatarinaa...
Sä oot kätevästi käyttänyt Rowlingin omia kohtauksia ja muokannu niistä
omia. Mä en tiedä onko se hyvä vai huono...
Pelkkää paskaa. J.K. Rowling kuolis ja sen jälkeen kääntyis haudassaaan, jos näkis tällasia amatöörikyhäelmiä. Pls, jätä kirjoittaminen niille, jotka sitä osaavat (tällä en tarkoita itseäni).
Tarinassa ei oo mitään hauskaa. Eikä oikein tapahtumia. Eikä missään nimessä mitään makua nimien suhteen. Orcideahah ja Liliath ja mitä vielä. Cindy on barbin nimi. Surkee nimivalinta.
Vielä sen verran, että päähenkilön suunnittelu on sulta vielä pahasti kesken. Mistään henkilöstä ei saa tarpeeksi persoonallista pelkästään sillä, että vaikka olis punaoranssit jättipitkät hiukset.
Kumarran ja vaikenen
Jos paskaa haluut, niin mulla on täällä kotona semmonen kakkakone.
Sen takia ei oo vielä tapahtumia, koska ollaan vasta tultu Tylypahkaan. Olisiko junan pitänyt suistuu kiskoilta ja kaikkien kuolla, paitsi kolmikon?
Kiitos, mutta ei kiitos.
Hyvää päivänjatkoa! :)
Voi pyhä ihme=/Miksei kukaan tullu Korpinkynteen=/
*hyppii tasajalkaa paikoillaan*
Pliis...Laita ees joku Korpinkynteen*katsoo suloisesti*
No,mut onneks sentään sanoit Luihuisen,se oli hyvä voi ,lol^_^
Korpinkynsi on paras....Ja luihuinen sit..Jos mä olisin tylypahkassa niin mä olisin varmaan Luihuisessa*virnistää pahantahtoisesti*
Tai en sitteenkään olisin varmaan Rohkelikossa*leikkii supersankaria*
Ei kyl mä taian kuulua Puuskupuhiin*on aivan tyynen rauhallinen*
Ei,mut mä kuulun kyl Korpinkynteen*näyttää viisaalta(tai ainakin yrittää*-* *wink*
Minnekkäs te kuulusitte omasta mielestänne?
Kyllä sinne Korpinkynteenkin menee joku. :)
Nythän ollaan vasta G-kirjaimessa. ;)
ku toi Rowling sai sitä actionii kaikkien kirjojen ekoihin sanoihinki. Eli: jätä duuni sille joka sen osaa.
ja tossa oli vasta yks epäkohta sun kirjoittmisessa. oonko muissa kohdissa sitten oikeassa?
*virnistää tyytyväisesti*
Hienoa koska joku tulee Korpinkynteen..
Millon se jatko tulee?
*etsii mielipuolisesti jatkoa*
En tiedä, kerkeenkö kirjottamaan viikonloppuna.
Seuraavissa osissa tulee jo jotain toimintaa. :)
Mahtavaa!!!
Jatka toki. :)
tääl on ollu aika paljon tälläsii 'teininovelleja', joista olen suurimman osan luultavasti lukenut. nyt tässä kaikille niille kirjoittajille:
L O P E T T A K A A ! ! ! !
tän kohal on pakko sanoo: paskaa.
Joten älä jatka. lue sen sijaan vaikka joku hyvä 'nove' tuolta novelliosastolta..
teinix.