En millään pääse samalle aaltopituudelle näitten
tämän palstan (35 ) ihmisten kanssa vaikka olen
jo 36. Jotenkin musta tuntuu, että ajatukseni
ovat ihan muissa asioissa.
tämän palstan (35 ) ihmisten kanssa vaikka olen
jo 36. Jotenkin musta tuntuu, että ajatukseni
ovat ihan muissa asioissa.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Mäkin oon varmaan pieni ujo marssilainen.
mikä se marssilainen on?
Sellainen just , kun on niinkuin toiselta
planeetalta.
mutta on muistettava, että normaali määräytyy
aina enemmistön mukaan, joten normaali ei
välttämättä ole "terve" :)
... NYKYAJAN IHMISELLÄ EI OLE ENÄÄ
FYYSISTÄ IKÄÄ. ON VAIN HENKINEN IKÄ. 35
ON VARMAAN VAIN OTSIKKO SIVUILLE.
vaan niitä muita asioita. Voit yllättyä: nuorempi tai
vanhempi – löytöjä voi tehdä.:-)
En tarkoittanut olla ikärasisti vaan ihmettelin
miksen itse ymmärrä näitä juttuja vaikka iän
puolesta olisin muka sopiva.
Missä asioissa sun ajatukset on? Ehkä meillä on
yhteinen ajatusmaailma.
muussakin kuin seksissä ja rahassa :)
Mäkin haluaisin elää vähän hitaammassa
maailmassa. Sellaisessa, josta saa edes
jonkinlaisen otteen. Ei tällasta suoraan
tehtaalta ja pakettiin meininkiä.
että siihen voi edes vähän itse vaikuttaa. Se
tosin riippuu paljon omista arvoista.
Siks kai mä oon niin ulkona ollut. Silti voi
olla hyviä ystäviä, vaikka oliskin marssilainen.
Sivustakatsojan virka on tuttu. Oispa täällä
enemmän meikäläisiä.
meitä on paljon. Emme vain tiedä toisistamme.
Mitäpä jos alottasit keskustelun jostain sinua
kiinnostavasta asiasta. Sillähän se selviää,
löytyykö samoista asioista kiinnostuneita.
Kiitos Leila :)
Mistä sinä haluat jutella? Olen 39-vuotias mies.
Pura sydäntäsi.
jutella siitä minkä näen tai mikä mieleen
juolahtaa, ts. tahdon jakaa jonkun kanssa
asioita.
Kerran joku sanoi minulle samat sanat: no mistä
tahdot jutella, juttele. Ehdin sanoa ensimmäisen
lauseen ja vastapuoli puhui varttitunnin suu
vaahdossa minun oletettuani mielipidettäni vastaan
Aloitussivulla on tuollainen kohta. Olisi kiva
kuulla sinua, tällaisessa keskustelussa kukaan ei
sinua tule keskeyttämään!
Kommentteja tulee, mutta niihin voi aina
vastakommentoida.
En oikein ymmärrä miksi aloittaisin keskustelun
ja mistä aiheesta. Olen huomannut, etteivät
kaikki ihmiset osaa lukea sitä mitä on
kirjoitettu vaan "tulkitsevat" ja
tekevät "johtopäätöksiä".
Siinä kohtaa menee pahasti metsään. Ehdottomasti
parempi olisi kysyä, jollei ymmärrä kuin OLETTAA.
Tietenkään suurin osa ei tulkitse ja lue rivien
välistä, mutta osa tekee sen ja se on rasittavaa.
Minä en ainakaan jaksa alkaa oikoa toisen vääriä
käsityksiä tai puolustelemaan omaa
mielipidettäni. En koe siihen mitään tarvetta.
Leila, kysynpä tässä oman kirjoitetun sanani
neuvon mukaan: Mitä oikeastaan tarkoitat
viestilläsi?
Tarkoitan, että aina voi yrittää suoraan
vaikuttaa asioihin.
Jos sinua esim. kiinnostaa aikuisopiskelu tai
luontoretkeily tai jokin tietty kasvatusteema, se
olisi hyvää vaihtelua tähän seksipainotteiseen
keskusteluun.
Esimerkiksi. Mutta en tunne sinua. Vastasin vain
siihen väärään aikaan syntymiseen, sillä itse en
usko ihan siihenkään. Meitäkin on varmaan aika
erilaisia keskustelijoita täällä.
Olet oikeassa. Kiitos sinulle kun sait minut
näkemään, etten sittenkään niin kovin yksin ole.
täällä, olen seikkaillut tuolla seksi -
parisuhde - leikit palstoilla, tuntuu siltä että
keskustelijoiden ikä on lähempänä 15v. Aloitappa
keskustelu aiheesta mikä SINUA kiinnostaa,
saadaan aikaan järkevä ja kiinnostava sessio.
kumppanuus, toveruus, rakkaus, onnellisuus,
yhdessä ja erikseen eläminen, uskollisuus,
rehellisyys, toinen toisensa kunnioittaminen,
omillaan toimeen tuleminen, se, että on joku
jolle kertoa miltä tuntuu, joku jonka kanssa voi
olla joskus ihan hiljaa, olla vaan ja silti
tuntea olevansa turvassa ja hyväksytty omana
itsenään.
tuossa olet aivan oikeassa,että erittäin harva
uskaltaa avautua puhumaan tuollaisista asioista
nykyään. Mutta mä ainakin tunnen niitten kuuluvan
ihmisten perustarpeisiin. En vain tiedä, miksei
se ei enää onnistu kuin harvojen ihmisten kanssa.
Elämän pinnallisuus, ikuinen kiire etsiä jotain
statusta. Ei enää uskalleta puhua asioista tai ei
enää osata pysähtyä ajattelemaan elämän sisintä
olemusta.. vaikkei se niistä ratkeakaan saadaan
mielipiteitä, rakentavia kannaottoja aikaiseksi.
Elä ainakaan mene massan mukaan. Mä en kyllä
osaa. Siksi tunnen itseni niin usein
yksinäiseksi. Mutta mä ainakin tiedän, että on
olemassa joitain mun ikäsiäni(39), joitten kanssa
pystyy vaihtamaan ajatuksia, syviäkin, jolloin
kummatkin saadat tyydytystä puhuessaan asioista
oikeilla nimillä, häpeilemättä. En osaa muuta
kuin sanoa, ettet ole yksin ongelmasi keskellä.
Ja pysy sellaisena kuin olet, meitä on harvassa,
mutta olemassa.
Melkein kaikki ihmiset ajattelevat syvällisiä,
jos heidät siihen ohjaa. Toiset voisivat kutsua
sitä manipuloinniksi, mutta sillä sanalla on
hieman negatiivinen kaiku, joten puhukaamme
ohjaamisesta.
Melkein kaikki ihmiset (riippuen tietysti äo:stä)
kykenevät keskustelemaan syvällisä, JOS he ovat
edes jotenkin kosketuksissa omaan tunne-
elämäänsä.
Hyvää jatkoa sinulle ja kiitos viestistäsi! :)
että tulen keskusteluun vasta nyt, mutta työt on
välillä painanu päälle. Syvällisten
ajattelemisesta tuli mieleen, että nyky-
yhteiskunnalle ja nykyihmiselle ei käsittääkseni
ole enää "ominaista" ajatella omaa tai saatikka
muiden elämää kovin syvällisesti. Elämisen
prioriteetit ovat täysin ohjautuneet pelkän
uran / työn hoivaamiseen ja edistämiseen. Itse
olen hieman pelästynyt omia ajatuksiani välillä,
kun huomaan alitajuntaisesti asettavani oman
työni KAIKEN muun edelle. Tuo on ajan mittaan
johtanut siihen että harkitsee omia
tarkoitusperiään ja hyvinvointiaan hieman
tarkemmin, hyvinvoinnilla tarkoitan mainitsemiasi
parisuhteeseen liittyviä pointteja. Onko
itselläsi ollut nk. priorisointi ongelmia, vai
onko tuo pelkästään meidän hölmöjen miesten
ongelma??
Olen yksinäinen naisihminen, joten sitähän
helposti luulisi, ettei ongelmia ole, vai mitä?
Silti niitä on. Sosiaalisen kentän kapeus on
kurjaa. Sellaisiin kyläpaikkoihin missä on
pariskuntia, ei kutsuta. Nyt vasta ymmärrän miksi
tässä maassa on niin paljon yksinäisyyteensä
nääntyviä ihmisiä.
Olen huomannut, että jopa työpaikalla yksinelävä
nainen kuuluu eri kastiin. Pariskunnat tapaavat
työajan ulkopuolella toisiaan, mutta minulla ei
ole niihin tapaamisiin mitään asiaa. Ainakaan
niin kauan kuin ei ole miestä.
Sosiaaliset paineet eivät saa olla syy
parisuhteen solmimiseen vaan aito välittäminen ja
toinen toisensa kunnioittaminen. Rakkaus, tekisi
mieli sanoa, mutta rakkaushan leimataan nyky-
yhteiskunnassa joksikin hömppäjutuksi. Paitsi ns.
eros-tyyppinen rakkaus, jota esim. mainonta ja
markkinointi pontevasti tuo esiin.
Lähimmäisenrakkautta osoittava ihminen leimataan
hölmöksi ja yritetään käyttää hänen ns.
herkkäuskoisuuttaan hyväksi. Mutta, yhä vielä,
aion sitä osoittaa. Tietyissä rajoissa tosin. Ja
vain siten, etten "uhraa" itseäni. Sekin on jo
kokeiltu. Sillä tavallahan sitä rajat oppii.
Tämä ei tainnut liittyä yhtään mihinkään. Tulipa
vain mieleeni sanoa nämä asiat. Se on naisen
oikeus: sanoa mitä mieleen juolahtaa
(vitsi,vitsi)
hieman oudolta, että pariskunnat eivät kutsuisi
kuin pariskuntia. Meillä tilanne on lähes
päinvastainen, yleensä kyläilijämme ovat
sinkkuja, olemme vakituisesti yhteydessä vain
pariin harvaan pariskuntaan. Sinkkujen seurassa
puhennaiheet ja toiminta on yleensä paljon
rentouttavampaa, puheenaiheet liikkuvat hieman
rennommilla alueilla, en tarkoita että vakavissa
keskusteluissa olisi jotain vikaa, vaan täytyy
joskus saada ajatukset kanavoitua myös muihin
kuin perhe, talous etc. asioihin.
Siinä olet oikeassa, että rakkaus leimataan
todellakin "hömpäksi", kukaan ei nykytrendien
vallitessa edes kaverilleen uskalla sanoa
rakastavansa puolisoaan, I don´t get that.Taitaa
olla niin että nykyään vallitsee yleinen
selkärangattomuus olla oma itsensä ja näyttää se
avoimesti.
Kuulun edelliseen viitaten kanssasi aika
harvinaiseen ja ilmeisesti sukupuuttoon kuolevaan
ihmisrotuun.
Pidä omat periaatteesi kunniassa, äläkä anna
toisten käyttää itseäsi hyväksi liikaa, sekin on
hyvin tuttu ilmiö.
En usko, että olemme sukupuuttoon kuoleva laji.
Ihmiset, jotka nyt elävät pintaliitäjän
trendikästä elämää, huomaavat jossain vaiheessa
kaipaavansa jotain muutakin. Niin käy aina.
Ihmiseen on sisäänrakennettuna jokin outo kaipuu.
Olen nähnyt kuinka jotkut yrittävät täyttää sen
tyhjyyden ostamisella, bailaamisella, matkoilla
jne. Tällä en tarkoita, että kaikki shoppailijat,
bailaajat ja matkustelijat olisivat samalla
tavalla "vajaita", ehei, vaan varmasti suurin osa
heistä on ihan terveesti tekemässä niitä asiota
koska nauttivat elämästään. Mutta jos sisällä on
kaipuu, siihen ei auta mikään sijaistoiminto.
Silloin on aika pysähtyä ja miettiä omia
elämänarvojaan uudelleen. Rehellisesti.
Teen itse säännöllisesti niin.
joilla on hiukankaan "älliä" päässä, edes joskus
hiukan vaivaavan päätään sillä mikä todella on
tärkeää. En minäkään "trendi-ihmisiä" vajaina
pidä, en vain ymmärrä sitä miten jotkut voivat
painaa päivästä toiseen pysähtymätta ajattelemaan
missä oikein mennään ja miksi.
Olen kyllä itsekin elänyt kyseisen elämänvaiheen
läpi, tosin siitä on jo kymmenen vuotta, ja
muistelen kauhulla tuota muutaman vuoden
kestänyttä menoa, tosin aikakauden lopulla löysin
nykyisen vaimoni, joten ei niin pahaa ettei
jotain hyvääkin.
Rehellisyydestä senverran, että se vaatii
ihmiseltä, joka ei paljon pysähdy ajattelemaan,
paljon selkärankaa mennä itseensä. Mutta taito se
on tuokin ja hyvä sellainen.
Itseensä meneminen on tosin vain alku. Hyvä alku,
mutta pelkkä alku silti. Tarvitaan paljon
muutakin kuin oivaltaminen ennen kuin asiat tai
minä itse todella muutun. :)
Siitähän tämä elämä lähtee rullaamaan, kun
tunnistat omat arvosi verrattuna muiden arvoihin.
Askel oikeaan suuntaan on jo se kun tunnistat,
ettet siedä/ymmärrä/käsitä täällä olevia juttuja.
Meillä kaikilla on eri arvot, omani olen löytänyt
ja tunnistanut erehtymisen ja hakemisen kautta.
Itsekään en ymmärrä kaikkien näiden juttujen
tarkoitusta. Ikähän on vain numero, älysi
määrittelee paremminkin sen oikean "palstan".
Kirjoitit tuon ekan viestin todella sopivan
lyhyesti, siinä on kaikki mitä halusit sanoa.
Jo se viittaa korkeaan älykkyyteen.
siis se älykkyys. Sitä on niin montaa eri lajia,
ihan kuten lahjakkuuttakin. Minun älykkyyteni ei
ole kovin käytännöllistä, mutta onnekseni olen
todennut, että voin jonkin verran kehittää esim.
matemaattista älyäni. Tosin jossain tulee
kuitenkin raja vastaan. Ehkä sosiaalista älyäkin
voi kehittää. Tuntuu vain, että minulla se
taantuu kaiken aikaa. Vai muuttuvatko kaikki muut
vain?
Olen just samaa mieltä kanssasi,aikakausi on
väärä.
Tapasin pari päivää sitten naisen, joka tuntee ja
kokee samoin kuin minä. Me ajattelemme jotenkin
nyky-yhteiskunnan mittapuitten mukaan väärin.
Arvomme ovat vanhanaikaiset, moraalimme liian
korkea. Tämän naisen yksi lause jäi soimaan
korviini: en koskaan tule löytämään itselleni
kumppania. Uskon itse omalta kohdaltani samoin.