Onko kenelläkään vaihdevuosioireista kärsivillä kuolema ,ei kuolemanpelko vaan kuolema yleensä mielessä.Kaikkihan täältä kerra lähtee se on varmaa.
Itselläni pyörii aina mielessä puolosoni ja itseni kuolema kiusaksi asti.Kuuluuko kyseiseen ikään.vai olenko muuten hullu?
Itselläni pyörii aina mielessä puolosoni ja itseni kuolema kiusaksi asti.Kuuluuko kyseiseen ikään.vai olenko muuten hullu?
Vastaukset 4
Vanhimmat
VOI KUN TIETÄISIT?
Minulla ainakin elämä, niin ikävää, että en olisi voinut kuvitella, että alle 50 senä alkaa monien sanoma PARAS ELÄMÄ, toivottavasti monilla niin onkin! Kyllä minulla mielessä vaikka mitä, vaikken haluaisi ajatella, niin aina tulee vaan mieleen.Yritetään valoisalla mielellä kevättä kohti!!
Joo...sama täällä. Sellainen omituinen fiilis on. Äitini 84 ja valittaa joka päivä "remppoja". Mieheni isä saman ikäinen ja rähnäinen myös. Ei sitä muuta voi ajatella kuin kuolema, ja pelkää minkälainen loppu vanhuksille tulee. Sit seuraava tapaus on itse. Pelkään kanssa että miehelle tulee jotain että jää yksin. Lapset aikuisia ja perheellisiä mut ei sitä koskaan pääse äidin roolista. Kyllä sitä huolestuu jos heillä ei mene hyvin. Että olemme kyllä mieheni kanssa keskustelleet miten omituinen aika tämä elämässä on. Täytyy vissiin vaan ajatella positiivisesti ja työntää ikävät asiat sivuun mutta se on helpommin sanottu kuin tehty.
Mukaava kevään odotusta kuitenkin!!
Totta kait kuolemaakin ajattelee ja se käy mielessä kuta vanhemmaksi tulee. Ja ehkä tässä iässä muut kiireet osaa jo sysätä syrjään ja rauhoittuu pohtimaan elämän tarkoitusta. Ja vaihdevuosioireisiin kuuluu kyllä sellainen helposti liikuttuneeksi ja haikeaksi tuleva mieliala.
Mutta ei tietenkään ole normaalia, jos tällainen pyörii kaiken aikaa mielessä. Se saattaa kieliä masennuksesta tai voimakkaasta hormonitasapainon laskusta.
Hormonikorvaushoito auttaa näihin mielenliikutuksiinkin, jos ne johtuvat vaihdevuosista. Äskettäin luin jostain naistenlehdestä, että jos ei halua tai ei voi käyttää hormonikorvaushoitoa, mutta tarvitsisi lääkitystä esim. mielentasapainon takia, kannattaa hakea lääkäriltä mielialalääkkettä. Kirjoituksessa korostettiin, että on olemassa sellaisia uusia mielialalääkkeitä, joihin ei kehity riippuvuutta, mutta niillä saa vastaavan vaikutuksen kuin korvaushoidolla.
Tottakai ihminen tässä iässä kuolemaa ajattelee.
Itselläni se nyt tietysti on jo senkin takia mielessä, että mies juuri tuossa kuoli. Sairasti todella kauan ja pari vuotta meni niin, että vain odotimme milloin noutaja tulisi. Kyllä siinä ehti jutella asiat melko perusteellisesti.
Söin mielialalääkkeitä lähes vuoden. Nämä nykyiset ovat ihan hyviä - auttoivat todella.
Eikä lopettaminen ole lainkaan vaikeaa, ihan itsekseni vain ryhdyin vähentämään annosta kunnes jätin ne kokonaan pois. Pääsin pahimman yli, kun todella sitä tarvitsin. Olin miehen kuoleman jälkeen täysin maassa, hyvä että en mennyt itse samantein perässä. Itku kurkussa joka aamu menin töihin ja mitään en meinannut saada tehtyä. Kuolema houkutti siinä tilanteessa kovin paljon.
Nyt on elämä taas mallillaan. Koen oloni hyväksi ja jaksan jo ajatella positiivisesti tulevaisuuteen.