Selviydyin peruskoulusta mielestäni hyvin
arvosanoin (lukuaineiden ka 8.7). Yläasteen
jälkeen oli vuorossa lukioon siirtyminen. Se ei
vaikuttanut kovin houkuttelevalta, mutta koska
tulevaisuudensuunnitelmat eivät olleet vielä
selvillä, se oli ainoa vaihtoehto.
Lukio lähti käyntiin ihan hyvin. Sopeuduin uuteen
kouluun nopeasti ja ensimmäinen koeviikko meni
paremmin kuin odotin. Heti toisen jakson alussa
huomasin, että kaikki menee päin helvettiä.
Aikaiset aamuherätykset ja 8-tuntiset koulupäivät
ovat yhtä piinaa läksyistä sun muista kotitöistä
puhumattakaan. En pysty enää edes keskittymään
tunneilla kunnolla, koska päässä pyörii samaan
aikaa miljoona muuta asiaa. Suurin osa asioista
menee täysin ohi. En edes uskalla ajatella parin
viikon päästä alkavaa koeviikkoa.
Kysymys kuuluukin; MINKÄ HELVETIN TAKIA SEN PITÄÄ
OLLA NIIN VAIKEAA?!?
Pari päivää sitten kerroin vanhemmilleni
ongelmistani. Uhkasin lopettavani lukion, koska
en tajua mistään mitään. Ainoa kommentti jonka
sain heistä irti, oli se, että maailma ei elätä
laiskoja. Se sai minut miettimään.
Sanotaan, että peruskoulun jälkeen se opiskelu
vasta alkaa. Tajusin sen asia kunnolla vasta kun
rupesin miettimään tulevaisuutta.
Jos saan joskus suoritettua lukion loppuun, niin
edessä on jokin ammattiin valmistava koulu.
Haluamalleen alalle ei välttämättä ole kovinkaan
helppo päästä. Oletetaan kuitenkin, että pääsisin
sinne minne haluan. Koska kotipaikkakunnallani ei
ole jatkokoulutusmahdollisuuksia, minun täytyy
muuttaa pois kotoa. Seuraava ongelma on asunto.
Asunnon, ja varsinkin halvan sellaisen löytäminen
ei todellakaan tule olemaan helppoa. Jos
kuitenkin satun löytämään kohtuuhintaisen kämpän,
niin seuraava ongelma on luultavasti raha jne...
Ja jos sattuu niin hyvin, että raha-asiatkin
järjestyvät ja jaksan ponnistella siihen asti,
että valmistun ammattiin, niin saan luultavasti
automaattisesti loistavan työpaikan
(kuukausipalkka vähint. 20 000 mk
työsuhdeasunto ja -auto...), - tai
todennäköisemmin minua odottaa tulevaisuus
kortsitossa "usean" muun ihmisen kanssa.
KYLLÄPÄ TULEVAISUUS KUULOSTAA HUOKUTTELEVALTA!
(toivottavasti joku jaksoi lukea tämän kokonaan)
Tämän jutun pointti on se, että miksi ihmisen
pitää kärsiä niin paljon menestyäksen? Jos joku
osaa vastata kysymykseen, niin olisin halukas
kuulemaan vastauksen.
arvosanoin (lukuaineiden ka 8.7). Yläasteen
jälkeen oli vuorossa lukioon siirtyminen. Se ei
vaikuttanut kovin houkuttelevalta, mutta koska
tulevaisuudensuunnitelmat eivät olleet vielä
selvillä, se oli ainoa vaihtoehto.
Lukio lähti käyntiin ihan hyvin. Sopeuduin uuteen
kouluun nopeasti ja ensimmäinen koeviikko meni
paremmin kuin odotin. Heti toisen jakson alussa
huomasin, että kaikki menee päin helvettiä.
Aikaiset aamuherätykset ja 8-tuntiset koulupäivät
ovat yhtä piinaa läksyistä sun muista kotitöistä
puhumattakaan. En pysty enää edes keskittymään
tunneilla kunnolla, koska päässä pyörii samaan
aikaa miljoona muuta asiaa. Suurin osa asioista
menee täysin ohi. En edes uskalla ajatella parin
viikon päästä alkavaa koeviikkoa.
Kysymys kuuluukin; MINKÄ HELVETIN TAKIA SEN PITÄÄ
OLLA NIIN VAIKEAA?!?
Pari päivää sitten kerroin vanhemmilleni
ongelmistani. Uhkasin lopettavani lukion, koska
en tajua mistään mitään. Ainoa kommentti jonka
sain heistä irti, oli se, että maailma ei elätä
laiskoja. Se sai minut miettimään.
Sanotaan, että peruskoulun jälkeen se opiskelu
vasta alkaa. Tajusin sen asia kunnolla vasta kun
rupesin miettimään tulevaisuutta.
Jos saan joskus suoritettua lukion loppuun, niin
edessä on jokin ammattiin valmistava koulu.
Haluamalleen alalle ei välttämättä ole kovinkaan
helppo päästä. Oletetaan kuitenkin, että pääsisin
sinne minne haluan. Koska kotipaikkakunnallani ei
ole jatkokoulutusmahdollisuuksia, minun täytyy
muuttaa pois kotoa. Seuraava ongelma on asunto.
Asunnon, ja varsinkin halvan sellaisen löytäminen
ei todellakaan tule olemaan helppoa. Jos
kuitenkin satun löytämään kohtuuhintaisen kämpän,
niin seuraava ongelma on luultavasti raha jne...
Ja jos sattuu niin hyvin, että raha-asiatkin
järjestyvät ja jaksan ponnistella siihen asti,
että valmistun ammattiin, niin saan luultavasti
automaattisesti loistavan työpaikan
(kuukausipalkka vähint. 20 000 mk
työsuhdeasunto ja -auto...), - tai
todennäköisemmin minua odottaa tulevaisuus
kortsitossa "usean" muun ihmisen kanssa.
KYLLÄPÄ TULEVAISUUS KUULOSTAA HUOKUTTELEVALTA!
(toivottavasti joku jaksoi lukea tämän kokonaan)
Tämän jutun pointti on se, että miksi ihmisen
pitää kärsiä niin paljon menestyäksen? Jos joku
osaa vastata kysymykseen, niin olisin halukas
kuulemaan vastauksen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Lukio muuttui luokattomaksi kesken omien
opiskelujeni...Siinä oli sekaisin opettajat ja
oppilaat.Silti siitä kiirastulesta selvittiin
kimpassa luokkakavereiden kanssa. Meillä oli
kaikenmaailman lukuiltoja,ja kun oli tsempattu
yhdessä, voitiin lähteä johonkin iltaa istumaan.
Ota askel kerrallaan,ei kukaan tajua kaikkea
heti.Ja hoida itseäs muutenkin hyvin,kunnon
yöunet ja terveellinen ravinto on tosi jees kun
"painaa pitkää päivää".Yksi hyvä neuvo:älä jätä
rästihommia!Siitä se helvetti valloilleen pääsee
kun miljoona tekemätöntä juttua painaa päälle!!
Ja ne kirjoitukset tosiaankin hyökkää yhtäkkiä
eteen,ei auta pikaluku. Tein itse niin että tein
jonkun aikaa läksyjä,kävin ulkona kävelemässä(tai
kioskilla tms.),ja takaisin läksyjen pariin. Eli
pieniä taukoja kuhunkin hommaan ettei ala nuppi
tutisemaan. Sain lukiosta magnan paprut,vaikka
kirjoitukset omasta mielestä aivan päin peetä.
Nyt olen itse lähihoitaja ja lähdössä vielä
jatkokoulutukseen...
Tsemppiä sulle,kyllä se siitä!!
MEne kymppiluokalle jos tarvitset
päivähoitopaikkaa.
...niin opiskelua. Tahdon todellakin menestyä,
mutta se on viemässä multa kaiken muun
(iloisuuden, ystävät, terveyden, ulkonäön jne.).
Itse lähdin peruskoulusta 9.7:n keskiarvolla ja
menestymispaineet lukiossa on ihan suunnattomat.
Tähän asti olen onnistunut menestymään, mutta
tulevaisuus pelottaa. Tahdon ammattiin, johon
todellakin pitää opiskella ja paljon, pelkään
kestääkö pääni. Tsemppiä kaikille samojen
ongelmien kanssa painiville! Kommentoikaa!
tässä yllä on muutamia hyviä vinkkejä, joita
kannattaa uskoa... niistä ehkä mielestäni
tärkeimmän rästihommien välttämisen valitsen
vielä tähän korostaakseni sen tärkeyttä...
Kysyt alkuperäisessä viestissäsi miksi pitää
raataa menestyäkseen.. Ja vastaushan on itse
asiassa suoraan kysymyksessäsikin..
Menestyksellähän tarkoitetaan sitä, että on
saanut enemmän aikaan kuin keskimäärin muut.
Kortistoon harvemmin joutuu, mikäli vain on halua
tehdä töitä ja on opiskellut, mutta välttämättä
yli 20000 palkkoja ei kovinkaan helpolla saa. Jos
kuitenkin yliopiston/korkeakoulun pääsee läpi,
niin keskimääräinen aloituspalkka on siellä 14
tonnnin huitakkeilla.
Ja vielä tuohon "MIKSI SEN PITÄÄ OLLA NIIN
VAIKEATA"... Tiedän, että susta tuntuu, että se
mitä nyt opettelet on vaikein mahdollinen asia,
jonka päähäsi saat mahtumaan...se on aivan
normaalia, mutta jutun pointti onkin jatkuva
tiedon lisääminen pienissä määrissä...
Ja aivan pakko ottaa kantaa tuohon aikaiset
aamuheräämiset kohtaan... Monelta menet
nukkumaan? Jos nukkumaamenoaikasi on siellä
lähempänä 24.00:aa, niin voit syyttää vain
itseäsi väsyneestä olostasi...
...ei sitä millään jaksa moneen tuntiin koulun
jälkeen tehdä läksyjä tai muita koulutöitä.
Sitten loppuilta meneekin niitä tehden ja kello
onkin taas se 24, ei siinä mikään auta!
Yläasteella munkin keskiarvo oli vielä 9, mutta
ekan jakson jälkeen lukiossa alko numerot
laskemaan huomattavasti. Mutta ei se lukio onneks
kauaa kestä...ja sitten se on ohi. No olishan
jätkoa ajatellen hyvä saada ihan mukavat
paperit...
Opiskele rauhassa. Miksi pitää ottaa
lukujärjestykseen 8 tunnin päiviä?
Tehokkuusajattelu on turhaa. Yo-tutkinto
suoritetaan siksi, että on suorittanut tutkinnon,
joka vaaditaan jotta voi hakea jonnekin
ylioppilaspohjaiseen opiskelupaikkaan. Tietysti
L:n paprut auttaa pääsemään sinne minne haluaa,
mutta sen jälkeen ne ovat aivan turhat.
Itse opiskelin ensin yhden tutkinnon, jonka
jälkeen aloitin toisen. Olin töissä opiskelun
ohessa koko ajan lukuunottamatta ekaa
opiskeluvuotta.Opiskelin yhteensä 10 vuotta, nyt
olen ollut päätoimisesti työssä 10 vuotta. Asunto
on maksettu, autoa vaihdetaan tarvittaessa,
rahasta ei ole huolta. Silti mielestäni
opiskeluaika oli parasta aikaa. Silloin ehti ja
jaksoi tehdä kaikenlaista, josta nykyään voi vain
haaveilla.