Ajattelin jakaa tiedon jonka itse sain tänään. Jos täältä löytyy muita yhtä epätietoisia.
Elikkä sain tietää että yksinhuoltaja pystyy estämään etävanhemman ja lapsen tapaamiset jos siihen on perusteet. Itse kun olin luullut että näin ei voi tehdä jos on olemassa tapaamissopimus. Perusteiden pitää tietysti olla hyviä.
Tilanteemme on siis tuo aikaisemmin kerrottu "Lastani kiusataan isän luona". Nyt voin siis pitää lapsen kotona jos isä ei puutu lyömiseen. Toivonkin nyt että isä ymmärtää kuinka vakava tilanne on.
Elikkä sain tietää että yksinhuoltaja pystyy estämään etävanhemman ja lapsen tapaamiset jos siihen on perusteet. Itse kun olin luullut että näin ei voi tehdä jos on olemassa tapaamissopimus. Perusteiden pitää tietysti olla hyviä.
Tilanteemme on siis tuo aikaisemmin kerrottu "Lastani kiusataan isän luona". Nyt voin siis pitää lapsen kotona jos isä ei puutu lyömiseen. Toivonkin nyt että isä ymmärtää kuinka vakava tilanne on.
Vastaukset 3
Vanhimmat
että jos kaikki väittävät että kiusataan niin kohta ei isät saa ikinä tavata lapsiaan. Noita lyömisjälkiä kun voi syntyä muualla kuin isän luonakin. Sekin on hienoa että äiti muuttaa toiselle paikkakunnalle 500km:n päähän, siinä on sitten kiva lastaan lähteä tapaamaan.
Toivon kumminkin että jokainen ajattelee itse. Ja ymmärtää että lapsen ja etävanhemman pitää saada tavata toisiaan (joitain erikoistapauksia lukuunottamatta). Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin. Ja näissä asioissa on tosiaan aina kyse lapsen oikeuksista. Lapsia ei pidä ottaa välikappaleeksi riitoihin.
Tapaamisoikeuden voi siis perua (yksinhuoltaja)tai sitä voi muuttaa väliaikaisesti jos tilanne on paha. Perusteiden pitää sitten olla niin hyvät että pitävät jos etävanhempi haluaa vetää asian oikeuteen.
Itse päädyin nyt siihen ratkaisuun että isä saa tavata lasta iltaisin ja/tai päivisin niin usein (tai harvoin) kuin haluaa. Yöksi ei saa, eikä saa viedä lasta kotiinsa.
Haluan suojella lastani, en erottaa isästä joka on lapselle tärkeä.
Jokaisessa tapauksessa on meneteltävä tilanteen mukaan ja lapsen oikeudet huomioon ottaen.
Ensisijaisen tärkeää minulle ainakin on ollut lasten hyvinvointi.
Siksi heti eron jälkeen ensimmäinen vuosi menikin niinkuin meni. En suostunut antamaan lapsia isälle hänen viettämän elämänsä vuoksi. Isän eka vuosi kun oli paikallislehden uutisissa aika usein, jos ei poliisi vieraillut niin sitten ambulanssi.
En todellakaan koe tehneeni väärin kun eväsin lasten ja isän tapaamiset tällä perusteella.
Mielestäni lasten ei millään muotoa tarvitse kokea tällaista elämää, on kysymys heidän hyvinvoinnistaan.
Tapaamisia järjestettiin sitten meillä kotona kun tilanne oli jonkinverrran rauhoittunut.
Nykyään isänkin elämä on rauhoittunut ja voin turvallisin mielen lähettää lapset isän luokse.
Ei todellakaan ole kyse lasten käyttämisestä välikappaleena vanhempien riidoissa.