Apua kaivataan, alkaa jo väsyttää tämä ainainen perässä juokseminen.. Eli noin viikko sitten meille tullut kisu saa päivittäin hirveitä riehumiskohtauksia, eikä vaan kerran päivässä.. Rupeaa jo ottamaan hermoille, kun pitää koko ajan vahtia ettei kissa hypi kukkiin (ja sitä tehdessään kiipeä stereoita pitkin), revi tapetteja ja verhoja /kiipeile seinille, tai käytä tietokoneita kiipeilyyn ja järsi johtoja.
Karkote toimi hetken, kulmia suojaavat pahvit eivät auta, kun kisu löytää heti uuden raapimispaikan. Suihkupullolla suihkuttaminen saa kissan lopettamaan puuhansa hetkeksi, mutta kohta se taas riehaantuu kahta kovemmin.
Illalla/yöllä voi mennä nukkumaan vasta kun kissa on nukahtanut, tulee muuten raapiman ja naukumaan makuuhuoneen ovelle. Alkaa univelkaa kasaantua, kun kissa valvottaa yhteen ja kuudelta pitää herätä..
Onko mitään konsteja millä kissan saa rauhottumaan? Kaveria sille ei oikein voi ottaa, kun ei ole rahaa, eikä oikein tilaakaan.. Mielestäni leikin sen kanssa aika paljon, ja kissalla on muutenkin leluja joilla se voi itsekseen leikkiä. Raapimis-/kiipeilypuukin löytyy, mutta siinä kissa lähinnä nukkuu.. Valjaissa olen kissaa myös ulkoiluttanut, mutta ei se siitäkään niin innostunut, vaikka sisällä siltä vaikuttikin että ulos haluaa.. Johtuuko tämä riehuminen sitten virikkeiden puutteista, huomion hakemisesta vai mistä..? Kuitenkin tuntuu siltä että kissa on ihan hyvin kotiutunut ja tottunut meihin, mutta voisiko silti johtua tuo käyttäytyminen siitä, ettei kissa olekaan niin hyvin tottunut kuin miltä näyttää?
En oikein tiedä, että mitä tuon kissan kanssa pitäisi tehdä.. Tiesin kyllä kissaa ottaessa, että kärsivällisyyttä sen kanssa eläminen vaatii, eikä päätös ollut mitenkään hätiköity. En vaan uskonut, että se voi vaikuttaa tavalliseen elämään näinkin paljon..
Luopua kissasta en haluaisi, ajatuskin siitä saa tipan linssiin, mutta jos tämä meno jatkuu pitkäänkin niin en keksi muuta vaihtoehtoa.. :(
Apua siis kaivataan..
Karkote toimi hetken, kulmia suojaavat pahvit eivät auta, kun kisu löytää heti uuden raapimispaikan. Suihkupullolla suihkuttaminen saa kissan lopettamaan puuhansa hetkeksi, mutta kohta se taas riehaantuu kahta kovemmin.
Illalla/yöllä voi mennä nukkumaan vasta kun kissa on nukahtanut, tulee muuten raapiman ja naukumaan makuuhuoneen ovelle. Alkaa univelkaa kasaantua, kun kissa valvottaa yhteen ja kuudelta pitää herätä..
Onko mitään konsteja millä kissan saa rauhottumaan? Kaveria sille ei oikein voi ottaa, kun ei ole rahaa, eikä oikein tilaakaan.. Mielestäni leikin sen kanssa aika paljon, ja kissalla on muutenkin leluja joilla se voi itsekseen leikkiä. Raapimis-/kiipeilypuukin löytyy, mutta siinä kissa lähinnä nukkuu.. Valjaissa olen kissaa myös ulkoiluttanut, mutta ei se siitäkään niin innostunut, vaikka sisällä siltä vaikuttikin että ulos haluaa.. Johtuuko tämä riehuminen sitten virikkeiden puutteista, huomion hakemisesta vai mistä..? Kuitenkin tuntuu siltä että kissa on ihan hyvin kotiutunut ja tottunut meihin, mutta voisiko silti johtua tuo käyttäytyminen siitä, ettei kissa olekaan niin hyvin tottunut kuin miltä näyttää?
En oikein tiedä, että mitä tuon kissan kanssa pitäisi tehdä.. Tiesin kyllä kissaa ottaessa, että kärsivällisyyttä sen kanssa eläminen vaatii, eikä päätös ollut mitenkään hätiköity. En vaan uskonut, että se voi vaikuttaa tavalliseen elämään näinkin paljon..
Luopua kissasta en haluaisi, ajatuskin siitä saa tipan linssiin, mutta jos tämä meno jatkuu pitkäänkin niin en keksi muuta vaihtoehtoa.. :(
Apua siis kaivataan..
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olisi ollut aiheellista perehtyä ja kysellä kissojen leikeistä yms. ennen kuin kissan ottaa!
Ilmeisesti ette kestä kissanelämää ja väistämättä on edessä luopuminen.
Kirjoitat vielä että Rauhottavia Kissalle, elikkä sama kuin antaa se viimeinen nukutus.
Meidän nuorimmainen kissamme vajaa 2-vuotias valvotti meitä
½-vuotta mutta toki sen tiesimme koska tämä ei ole ainokaisemme ja rakastamme kissoja.
Meidän Essi on nyt 4-vuotias ja riehuu välilä ihan tosissaan. Juoksentelee niin kovasti että menee päin seiniä välillä. Kissan kanssa kannattaa leikkiä ennen nukkumaan menoa niin että kissa väsähtää. Uni maistuu parhaiten kun kissa on saanu juoksennella kunnolla edes takaisin. Meillä on ollu se hyvä tuuri ettei Essi ole koskenu tapetteihin. Sohvaan yrittää välillä teroittaa kynsiään mutta kieltäminen on onneksi vähentänyt raapimiskertoja. Tärkeää on, että kun kissa tekee jotain sopimatonta niin poistaa kissa pahan teosta ja matalalla äänellä komentaa. Lyhyesti esim. ei tai hyi! Kyllä kissat on niin fiksuja otuksia että ne vähitellen alkaa oppimaan mitä saa tehdä ja mitä ei. Joskus käy niin että ostetut lelut ei ole parhaita mahdollisia(kokemusta on). Esim. Pingispallot on hyviä leluja Kissalle. Ne on niin kevyitä että pienikin läpsäys saa ne sinkoilemaan. Oletteko kokeilleet kissan minttua? Meillä Essi ainakin menee siitä ihan sekaisin. Sen haju saa yleensä kissat villiintymään. Myös erilaisia ongelman ratkaisu tilanteita kannattaa kissoille keksiä. Me laitetaan välillä kissan maitonappeja sellaiseen rasiaan missä on pieni reikä... Sen kanssa vierähtää Essillä muutama tovi kun yrittää saada nappeja purkista. Mutta kärsivällisyyttä ja kokeilemalla oppii.. Kyllä välillä meilläkin on ollu hermot kireellä kun on esim. ollut Essillä kiima (onneksi on nyt leikattu!). Mutta vaikka välillä ottaa päähän niin päivääkän en kadu karvaturrin ottamista. Joten tsemppiä ja pitkää pinnaa. Etteköhän löydä yhteisen sävelen!:)
Nuorempi kissoistani oli nuorukaisena juuri samanlainen kuin alkuperäisen kissa. Ja voi, kun se hilluminen olisikin kestänyt vain puoli vuotta! Meillä valvottiin pitkälti toista vuotta, ellei kauemminkin (aika on jo kullannut muistoja) Elämä kissan kanssa oli aika stressaavaa, kun joka yö oli herättävä hirveään riehumiseen (kirjat tuli alas hyllystä, posliiniesineitä meni rikki aika kasa, katti huusi kovalla äänellä pitkin yötä jne jne) Tiedän, ei olisi pitänyt huomioida kissaa mitenkään sen hilluessa öiseen aikaan, mutta pakkohan ne kirjat oli käydä nostamassa parempaan turvaan! Kissa olisi pistänyt ne ihan silpuksi! Osaan ehti jo jättääkin puumerkkinsä... :( Puhumattakaan lasinpaloista, joihin kissani olisi telonut koipensa. Asuntoni oli pieni, siellä ei ollut mahdollisuutta laittaa isoa määrää esineitä mihinkään kissan ulottumattomiin. Teippailin sitten posliinikippoja ym hyllyyn kiinni etteivät putoa kissan niihin kajotessa....
Päivisin katti olikin mitä suloisin ja kiltein, mitä nyt välillä jotain pientä pahaa teki... Kukaan ei oikein edes uskonut sen olevan semmoinen terroristi. Ajattelin josko leikkauttaminen auttaisi, eipä auttanut, meno senkun pahentui vain! Oikeasti, mieleni teki jo pyytää eläinlääkäriltä rauhoittavia! Onneksi olin työtön hillunta-ajasta suurimman osan, sain päivällä nukkua väsymystäni pois. En tiedä miten olisin työelämässä pärjännyt niin onnettomilla yöunilla... Opiskelun aloitettuani menin useammin kuin kerran silmät ristissä kouluun :/
Ja tässä tapauksessa ei ollut kyse siitä, ettenkö olisi kissoista mitään tiennyt. Tämä rasavilli otettiin toiselle kissalleni kaveriksi. Osui vain villi ja omapäinen pentu kohdalleni. Ihan pentuna olikin kiltti, hiukan vanhempana(noin 1/2-vuotiaana) vasta aloitti riehunnat :) Omapäinen kissa se on vieläkin, ikä(7v) on vain rauhoittanut hillumista. Kyllä se vielä joskus yöllä naukuu äänekkäästi jos on hänen mielestään jotain protestoitavaa, mutta suihkupullo auttaa kyllä hiljentämään mirrin.
Sen verran tuosta kokemuksesta jäi traumaa, että seuraava kissa mikä meille tulee, on aikuinen. Jää nuo pahimmat hillumiset väliin ;)
jos nyt ostaa jostain keltasesta pörssistä, niin kissa ei tule maksamaan paljoakaan. eikä kissaa pidä ottaa, jos ei ole varaa pitää sitä.
Niin, en kissasta mitään maksanut, kun eivät kissan antajat sitä halunneet. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö meillä olisi varaa pitää kissaa, kaksi kissaa vaan tulee maksamaan kaksi kertaa enemmän. Eikä kahden kissan pitäminen nyt ainakaan näillä näkymin ole mahdollista..
En todellakaan kaipaa sättimistä, että pitäisi otaa selvää asioista yms. yms. Kuten sanoin, ei kissan ottaminen mikään hetken mielenjohde ollut. Osaan kyllä itse moittia itseäni siitä, että luulin olevani huomattavasti kärsivällisempi..
Rakentavat kommentit ja neuvot taas ovat enemmän kuin tervetulleita ja kiitän niitä jo antaneita.
niin että kissan emäntä tarvitsisi niitä "rauhottavia":) Keinoja on monia estämään kissaa tekemästä niitä tuhotöitä eikä tarvitse edes ostella mitään karkoteaineita, mielikuvitusta vähän peliin.
Yksi esimerkki: kun haimme kissan niin emäntä sanoi että tämä on sitten innokas johtojen nakertelija ja meillähän niitä riittää. Heti kun tulimme kotiin otin vanhasta käsilaukusta hihnan, kiinnitin sen ovenkahvaan, se oli kissamme uusi johto ja vielä hauska kun heiluikin siinä niin viettelevästi, että semmoisia keinoja;)
Hulluko ehdotukseni, mutta laita sille iso pahvilaatikko, jonne pohjalle vaikka mitä löytyy ja kerää lelut sinne illalla,se oppii nukkuun siellä ja rauhoituun. Olen jo viiskymppinen ja muistelen, jotain vastaavaa kotona. Tosin meillä oli navettakissoja, mutta siltikin laitettiin, ettei lehmät sotkenu .No tääkin yksi maalaisen käsitys ja opastus!
Eipä tuo niin yksinkertaista ole. Meillä asuu kotona oikea terroristien terroristi, puolitoista vuotias leikattu poikavauva.
Kissa söi kukkani. OStin sille oman ruohon. Se ei koskenutkaan siihen. Nyt meillä on luovuttu kaikista sisäkasveista.
Kissa sai raapimispuun. Se pelkästään nukkuu sen päällä, kyntensä se teroittaa sohvaan ja sängyn reunaan. Toinen sohva ja korjailtu sänky meiltä nyt löytyy.
Kissa söi kaikkia mahdillosia johtoja. Annoin sille omia naru juttuja lattialle, se ei koskaan ole koskenut niihin. Johtojen syöminen jatkuu.
Kissa käy aina kuivaruoka kaapissa johon se itse pääsee. Järjestin sille oman kaapin, johon se sai mennä. Teippasin toisen kaapin oven kiinni. Se raapi ovea yöt kunnes siirsin kuivaruuat(siis ei mitkään kissan ruuat vaan makaronit, jauhot yms) siihen toiseen kaappiin ja annoin kissan mennä entiseen kuivaruokakaappiin. Se siirtyi välittömästä uuteen kuivaruokakaappiin. Nykyisin kaikki säilytetään yläkaapeissa.
Kissalla on kaksi iso laatikkoa, joissa molemmissa ja on samaa hiekkaa johon se pentuna teki tarpeensa. Suihkun lattia vei voiton, kissa ei koskaan käy laatikolla vaan aina suihkun lattialla viemärikaivon luona. Kauhea haju mutta siihenkin tottuu.
Kissalla on paljon erilaisia leluja, hiiriä, palloja ja vaikka mitä eläinkaupan juttuja. Silti minun villatakkini ja kalsarini ovat sille paljon mielekkäämpiä leluja, niitä on kiva piilotella ja rikkoa hampailla.
Tällaista meillä. Eikä tässä suinkaan olut vielä kaikki. Kissa tekee niinkuin tahtoo, ei meidän niiden juttuihin kuulu puuttua..Näin se vaan on.
Meillä ei kissojen pillien mukaan tanssimista harrasteta sentään ihan joka asiassa. Laku on todella vaativa kissa opettaa, mutta johdonmukaisella opettamisella neidin huonot tavat ovat kouliutuneet kiitettävästi pois.
Raapimapuu ei kelvannut ennen, nykyään kynnet teroitetaan vain ja ainoastaan siihen. Joskus sängynpäätyyn, muttei ikinä sohvaan. Toki muuallekin ovat yrittäneet teroittaa kynsiään, mutta kun molemmat kissat on aina tällaisessa tilanteessa kannetta raapimapuulle, ovat hyvinkin nopeasti oppineet oikean kynsienteroituspaikan. Raapimapuu ei tietenkään saa olla mikään matala ja huono, vaan niin korkea, että kissa pystyy venyttämään itsensä aivan suoraksi sitä vasten. Muuten siitä ei ole mitään iloa eikä se oikein jaksa kiinnostaa kissaa.
Laku myös availee kaappien ovia. Vaatekaapeissa nuo saavatkin nukkua, mutta siitä en pidä, että roskiskaappiin mennään. Kissat kyllä tietävät sen varsin hyvin ja ovat katuvan näköisiä jos satun tulemaan keittiöön niiden ollessa penkomassa kiellettyjä kaappeja. Mitään sen suurempaa rangaistusta ne eivät teosta ole koskaan saaneet: tiukan Ein vain.
Eläinkaupan lelut eivät välttämättä ole kissan mieleen, vaikka omistajan mieleen olisivatkin. Kissa pitää vaatteista siitä yksinkertaisesta syystä, että niissä on omistajan tuttu tuoksu. Meillä varsinkin Peku varastelee vaatteita pyykkikorista ja viipottaa sitten rintsikat suussa pitkin asuntoa - yleensä silloin, kun on vieraita käymässä ;).
Mutta tottahan se on, että kissan kanssa on opittava elämään. Ja kyllä meilläkin aikalailla kissojen ehdoilla eletään, mutta ihan kaikkeen ei sentään suostuta - muuten nuo juoksuttaisivat meitä yöt läpeensä =D!
Kissanpennuilla tunnetusti riittää energiaa, meilläkin mentiin äsken kilpajuoksua pitkin kämppää, vaikka nuorin on vähän yli vuoden...
Kokeile leikittää kissaasi päivisin pari kertaa ja viimeisen kerran juuri ennen nukkumaan menoa, niin sen ei tarvitse yöllä riehua (vaikka kissat ovat yöeläimiä, niin ainakin meillä ja monen muun kotona kissat nukkuvat silloin kuin omistajatkin, välillä käyvät katsastamassa paikat ja tulevat takaisin sänkyyn). http://www.ivillage.com/pets/expert/behavior/pages/0,,261732_527491,00.html Jos teillä on ruoka-ajat, anna kissalle ruoka leikin jälkeen, jos ruokaa on koko ajan esillä, anna vaikka jokin herkkupala, näin kissa saa tuntea onnistuneen saalistuksen kaikki vaiheet: saalista, syö, peseydy, nuku.
Opettele lukemaan kissasi ruumiinkieltä, kun näet, että se alkaa saada hepulia, ota lelu esiin ja leiki sen kanssa, niin sen huomio kiinnittyy leluun, eikä kukkaruukkuihin (tämä on tärkeää ajoittaa *ennen* kuin se on hyökännyt ruukkujen kimppuun, muuten se oppii, että kukkaruukun tuhoaminen -> emäntä leikkii).
Raapimiseen voisit kokeilla Feliwayta, synteettisesti valmistettua kissojen naamaferomonia. Kissat eivät koskaan merkkaa pissaamalla tai raapimalla paikkaa, jonka ne ovat merkanneet päällään.
Tapettien raapimisen eräs ystäväni sai loppumaan niin, että vuorasi koko kämppänsä seinät alaosasta pahvilla, ja aina kun kissa yritti raapia, suihkautti vedellä. Vesisuihku toimii parhaiten siten, että kissa ei näe, että omistaja on se joka ruikkii, silloin se jatkaa toimintaansa kun omistaja on poissa, tee se niin ettei se huomaa.
Yksi hyvä konsti on viedä kissa aina, kun se alkaa raapia jotain ei-sallittua paikkaa, raapimispuulle ja tehdä sen tassuilla hellästi raapimisliikettä sitä vasten.
Raapimispuun voit yrittää tehdä houkuttelevammaksi hieromalla siihen kuivattua kissanminttua.
Minä yritin ensimmäisen kisun kanssa opettaa sen nukkumaan omassa korissaan, ja hyvin oppi (kun ensin kolme viikkoa kannoin sitä pitkin yötä pois sängystä...;)), kunnes se oli hoidossa vanhemmillani, jotka antoivat sen tulla sänkyyn. Sen jälkeen ei ollut toivoakaan, nyt kaikki kolme nukkuvat meidän kanssamme. Tahtoo sanoa, että jos olet kärsivällinen, niin pidä makuuhuoneen ovi auki ja kanna kissa pois sängystä aina kun se yrittää tulla viereesi. Ja ole johdonmukainen, kanna se pois heti kun huomaat sen tulevan, vaikka kuinka väsyttäisi, sillä jos annat periksi yhdenkin kerran, niin peli on menetetty... Varmasti olet zombie muutaman viikon, mutta se kannattaa. Kissanpennut tahtovat seuraa öisin, mutta ne saa opetettua pois siitä. Tai sitten päädyt samaan ratkaisuun kuin useimmat kissanomistajat: karvapallo jakaa sängyn ;)
Eli vaatii hieman kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta, mutta kyllä se kisu siitä rauhoittuu.