Miranda laski kyllästyneesti katseensa aamunlehdestä kahvia keittävään isäänsä. Pöhöttyneet possun punaiset kasvot kertoivat joka viikkoisesta alkoholin nautiskelusta, tai ryyppäämisestä, kuten Miranda tapasi sanoa. "Ja huomenna mennään korkeasaareen ", isä lauloi tuttua lastenlaulua. Miranda huokaisi syvään, laski tyhjän kupin pöydälle ja taitteli sanomalehden siististi kupin vierelle. "Huuda sitten, ku sitä kahvia on ", hän murahti ja lampsi kylpyhuoneeseen. Isä vilkaisi hämmästyneenä taakseen, oli hetken hiljaa, kunnes jatkoi ilosesti hääräämistään.
"Huomenna mennäänb korkeasaareen.... ", Miranda aloitti, mutta läimäytti itseään otsaan. "Ei ", hän ajatteli ja kaivoi meikkipussista ripsientaivuttajan siirtääkseen ajatuksensa muualle. "Miranda kahvi on valmista !" isä kailotti oven takaa ja Miranda oli tökätä taivuttajalla silmäänsä. "Selvä !" Miranda kivahti hänelle ja hieroi punertuvaa silmäänsä. Hän paiskasi meikkipussinsa peilikaapin alahyllylle ja läimäytti sen kiinni. Hän katsoi itseään peilistä syvään huokaisten.
"Moneltakos se koulu tänään alkaa ?" isä tiedusteli uteliaana silmäillen samalla sarjakuvia lehdestä. "Vartin päästä ", Miranda sanoi vihjaillen. Tuskin isä muisti lupaustaan kyydistä koululle, mutta lupaukset oli pidettävä. "Jaahas, no eikös sulle tule kiire ?" isä kysyi ihmetellen. Miranda katsoi häntä epäuskoisena, kunnes raivonpuuska teki tulojaan. Isän suu venyi virnistykseen ja hän nauroi tyypillistä viisikymppisen miehen röhönaurua, jota säesti tupakkayskä. "Vauhtia sitten ", hän naurahti ja nousi ylös mennäkseen pukeutumaan. Miranda murisi hetken ja puristi pöytää rystyset valkoisina.
Koulun pihaa reunusti valkoinen muuri. Miranda astui portista sisään ja heilautti hyvästit isälleen. Eri luokka-asteiden oppilaat olivat kokoontuneet kaveripiireihin pihalle ja muutama oman polkunsa kulkija käveli muurin vierellä. "Miranda !" Kaarina huusi portailta. Hän viitoi Mirandaa luokseen ja näytti innostuneelta. Miranda käveli hitaasti ja verkkaisesti täysin tahallaan. "Mulla on sulle jymyuutinen. Viktor Baunssen tulee käymään meidän koulussa !" Mirandan sydän heitti voltin. Viktor Baunssen oli ollut heidän koulullaan poikienliikunnan sijaisena vuosi sitten. Hän oli hieman juro, mutta varastanut Mirandan sydämen. Siinä pojassa oli ytyä. Kaiken lisäksi hänellä ei ollut ikääkään kuin 18. Mirandan silmät olivat riemuissaan ja ne levisivät teevadeiksi.
"Huomenna mennäänb korkeasaareen.... ", Miranda aloitti, mutta läimäytti itseään otsaan. "Ei ", hän ajatteli ja kaivoi meikkipussista ripsientaivuttajan siirtääkseen ajatuksensa muualle. "Miranda kahvi on valmista !" isä kailotti oven takaa ja Miranda oli tökätä taivuttajalla silmäänsä. "Selvä !" Miranda kivahti hänelle ja hieroi punertuvaa silmäänsä. Hän paiskasi meikkipussinsa peilikaapin alahyllylle ja läimäytti sen kiinni. Hän katsoi itseään peilistä syvään huokaisten.
"Moneltakos se koulu tänään alkaa ?" isä tiedusteli uteliaana silmäillen samalla sarjakuvia lehdestä. "Vartin päästä ", Miranda sanoi vihjaillen. Tuskin isä muisti lupaustaan kyydistä koululle, mutta lupaukset oli pidettävä. "Jaahas, no eikös sulle tule kiire ?" isä kysyi ihmetellen. Miranda katsoi häntä epäuskoisena, kunnes raivonpuuska teki tulojaan. Isän suu venyi virnistykseen ja hän nauroi tyypillistä viisikymppisen miehen röhönaurua, jota säesti tupakkayskä. "Vauhtia sitten ", hän naurahti ja nousi ylös mennäkseen pukeutumaan. Miranda murisi hetken ja puristi pöytää rystyset valkoisina.
Koulun pihaa reunusti valkoinen muuri. Miranda astui portista sisään ja heilautti hyvästit isälleen. Eri luokka-asteiden oppilaat olivat kokoontuneet kaveripiireihin pihalle ja muutama oman polkunsa kulkija käveli muurin vierellä. "Miranda !" Kaarina huusi portailta. Hän viitoi Mirandaa luokseen ja näytti innostuneelta. Miranda käveli hitaasti ja verkkaisesti täysin tahallaan. "Mulla on sulle jymyuutinen. Viktor Baunssen tulee käymään meidän koulussa !" Mirandan sydän heitti voltin. Viktor Baunssen oli ollut heidän koulullaan poikienliikunnan sijaisena vuosi sitten. Hän oli hieman juro, mutta varastanut Mirandan sydämen. Siinä pojassa oli ytyä. Kaiken lisäksi hänellä ei ollut ikääkään kuin 18. Mirandan silmät olivat riemuissaan ja ne levisivät teevadeiksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aika kiva, varsinkin kun mun nimeä oli käytetty tarinassa... =)
Voisit kyllä jatkaa tota, kun tuosta pätkästä oli vaikeaa saada selville oikein mitään...