tässä tämmönen pienimuotoinen ajatustenvaihto.
olen itse elänyt rankan nuoruuden, ja voin taata ettei sellaisesta jää hyvä maku. se aloitettiin perjantaipäivällä ja lopetettiin sunnuntai-illalla, kesälomalla arkipäivätkin oli varattu siihen.
no nyt oon jo täysikäinen (enkä tie miten tänne eksyin) ja baarit ei kiinnosta ja ne pussikaljatkin on jo juotu, ei sitä enää missään notkuta pakkasessa.
elikkä, mä oon miettiny tässä aikani, ja kun itseltäni en vastausta saa, niin mikä se laittaa nuoret alkoholin,ja muiden aineiden(jälkimmäinen ei ollu mun harrastus)perään, onhan se hauskaa sen ajan kun on, mutta illan itkuskelut, ja tappelut, kunnes tulee aamu, krapula ja morkkis. kavereitten kanssa supatellaan koulussa pojista jotka oli hoidettu.illan menoista. mikä siinä viehättää? en mä kyllä tajuu tai muista mikä mut siihen veti,nuoruus? alkoholistivanhemmat? kokemusten halu? tai halusi olla näin parempi! kai moni on pyrkinyt siihen että ei ilman viinaa kehtaa mennä iskemään tai on kapinallinen ja haluaa risota kaikille. mutta eihän kaikki muutu, joku voi rakastaa sitä hetken, ja toinen taas koko loppuelämänsä!
olen itse elänyt rankan nuoruuden, ja voin taata ettei sellaisesta jää hyvä maku. se aloitettiin perjantaipäivällä ja lopetettiin sunnuntai-illalla, kesälomalla arkipäivätkin oli varattu siihen.
no nyt oon jo täysikäinen (enkä tie miten tänne eksyin) ja baarit ei kiinnosta ja ne pussikaljatkin on jo juotu, ei sitä enää missään notkuta pakkasessa.
elikkä, mä oon miettiny tässä aikani, ja kun itseltäni en vastausta saa, niin mikä se laittaa nuoret alkoholin,ja muiden aineiden(jälkimmäinen ei ollu mun harrastus)perään, onhan se hauskaa sen ajan kun on, mutta illan itkuskelut, ja tappelut, kunnes tulee aamu, krapula ja morkkis. kavereitten kanssa supatellaan koulussa pojista jotka oli hoidettu.illan menoista. mikä siinä viehättää? en mä kyllä tajuu tai muista mikä mut siihen veti,nuoruus? alkoholistivanhemmat? kokemusten halu? tai halusi olla näin parempi! kai moni on pyrkinyt siihen että ei ilman viinaa kehtaa mennä iskemään tai on kapinallinen ja haluaa risota kaikille. mutta eihän kaikki muutu, joku voi rakastaa sitä hetken, ja toinen taas koko loppuelämänsä!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Elämässä pitää olla vaihtoehtoja itse ryyppäsin myös n.4 kertaa viikossa kolmen vuoden ajan ja nyt kun pitäis rauhottua niin oon ruvennu käyttään huumeita aluksi se oli kivaa mutta nyt niihin tietää olevansa koukussa.
Jotkut eivät ryyppää ollenkaan nuoruutensa aikana isoveljeni on kasvanut samassa paikassa kuin minä ,mutta sillä olikin jonkun verran asiallisempia kavereita ei mitään nuoriso rikollisia.
toi on kovin surullista luettavaa... haluisin vaan tietää, että mikä niissä huumeissa saa jäämään niin koukkuun... tiedän, että se on hieno tunne olla kuutamolla, mutta silti... tekeekö teidän ystävät samoin? eikö ne oo tukemassa irtipääsyä...? entä vanhemmat.. ja muut ihmissuhteet.. mitä niille käy? miten käy teidän elämälle... ootko säkään käyny koulua loppuun? ja saatko työpaikan aineissa? oletko edes harkinnut vierotukseen menoa... oot kuitenki päässy ekan vaiheen ohi... (tunnustaa riippuvaisuuden) Mä toivon vastausta sulta, tai joltain käyttäjältä... Mutta Sulle... kaikkee hyvää elämässä...!! nosta lippu korkeelle!!
Ystäviä on mutta ne käyttää myös niiltä en saa apua sitten on toiset ns. entiset parhaat kaverit jotka ei tuu ees jutteleen totta en oo käyny koulua loppuun eikä oo töitäkään elämä potkii päähän vaikka koitan potkia takaisin niin vaikeaa se on voi sanoa että tämä ei ole todellakaan kokemisen arvoista tällä hetkellä näyttää vähän paremmalta olen ollut n. kuukaude ilman kovia polttanut vain pilvee mutta kyllä mieli tekis kovempiakin kaippa sitä joskus taas sortuu.
Ihmettelin tossa lukiessani et minkä ikäinen sä oikein olet? Ja missä päin Suomee asustelet?
Mä todella toivon et sä selviät mut tuli sellanen olo et haluutko edes. Mä oon jotenkin aina uskonut et ihminen pystyy mihin vain jos tarpeeksi haluaa. Mut haluutko?
Kaikkee hyvää...
Mä olen pahoillani sun puolesta.
Oon ite ollu kuivilla yli vuoden.
Selvisin Jumalan avulla.
Rukoilin.
Nyt rukoilen sun puolesta.
...mäpä kerron teille pienen tarinan:
Tyttö istui peilipöydän edessä kammaten hiuksiaan ja hyräillen. Vielä viimeinen silmäys peiliin, ja tyttö kääntyi lähteäkseen.
Olohuoneessa tytön vanhemmat riitelivät, äiti itki isän huutaessa. Tytön nähdessään äiti sanoi vielä muutaman varoituksen, ennen kuin tyttö sulki kotioven takanaan.
Kävellessään kohti pienen kaupungin keskustaa tyttö lupasi mielessään, ettei hankkisi itselleen samanlaista elämää kuin äitinsä. Ei. tyttö pääsisi vielä pitkälle, ei tarvitsisi ketään auttamaan eteenpäin. Pois täältä, tästä pienestä paikasta Jumalan selän takana hänen tiensä kulkisi. Ulos maailmaan, joka olisi täynnä mahdollisuuksia. Heti, kun vanhemmat vain päästäissivät, hän kyllä lähtisi toista kertaa kysymättä.
Keskustassa oli nuoria, juomassa ja pitämässä hauskaa. Nauramassa ja laulamassa matkastereoista tulvivan musiikin tahtiin. Tyttö liittyi heihin, ja pian unohtuivat kodin tukahdutettu tuska ja katkeruus, ahdistava riitely, suýyttely, hiljaa illalla itketyt kyyneleet. Tytön silmät säihkyivät naurua, mieli kulki kevyenä ja iloisena...seuraavaan aamuun asti.
Siinä on teille mun tarina...juominen helpottaa mua unohtamaan mun surkeen elämän...edes pieneks hetkeks...