Moi!
Onko ketään, joka voisi kertoa omia kokemuksia elämästä luonnehäiriöisen ihmisen kanssa. Itse elän sellaisen kanssa, joka on ilmeisesti epävakaa persoona ja kärsii myös narsistisesta luonnehäiriöstä. Olisi mukavaa tietää muiden vastaavista kokemuksista ja siitä miten asiat on ratkaistu. Omalla kohdallani eroaminen on luultavasti paras vaihtoehto, tarjolla ei ole hyviä hyviä vaihtoehtoja mutta ero on huonoista paras.
Onko ketään, joka voisi kertoa omia kokemuksia elämästä luonnehäiriöisen ihmisen kanssa. Itse elän sellaisen kanssa, joka on ilmeisesti epävakaa persoona ja kärsii myös narsistisesta luonnehäiriöstä. Olisi mukavaa tietää muiden vastaavista kokemuksista ja siitä miten asiat on ratkaistu. Omalla kohdallani eroaminen on luultavasti paras vaihtoehto, tarjolla ei ole hyviä hyviä vaihtoehtoja mutta ero on huonoista paras.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Narsisti rakastaa vain itseään, eikä välitä tippaakaan siitä rakastatko häntä vai et, paitsi että jos välität hänestä, niin sitä on hyvä käyttää omien tarpeiden tyydyttämiseen. Suhde narsistiin on pohjaton kaivo, jonne saat upottaa kaikki huolenpitosi ja rakkautesi saamatta koskaa mitään takaisin. Ei tuossa ole muita vaihtoehtoja, kuin lähteä itsensä takia pois tai rikot vain itseäsi enemmän.
Jos yhtään helpottaa, niin narsistin eron kyyneleet johtuu vain siitä, että näin hän voisi saada sinut luulemaan, että hänelläkin on tunteet. (esittää normaalia) Narsistilla on aina mukanaan kaikki mitä hän tarvitsee... eli oma itsensä. Kumppania voi vaihtaa sen mukaan, mistä suurin hyöty irtoaa.
Olo sen jälkeen kun narsisti on lypsänyt kuiviin on tyhjä, kun on antanut itsestään kaiken, mutta mitään ei ole saanut takaisin. Ajankanssa kaikki kuitenkin helpottaa.
Netistäkin löytyy paljon tietoa narsistisesta luonteesta... lue vaikka niitä, saat sieltä tukea päätöksenteollesi.
Jaksamista sinulle toivottaa... Mira
joo, totta puhuit, tiedän millaista se on ja olen jaksanut jo pitkään. Olen kyllä lukenut aiheesta paljon ja todennut että näin se on meilläkin. Jos olisin tiennyt näistä jutuista aikaisemmin, niin olisin eronnut jo 10 vuotta sitten! Meillä on kuitenkin sinnitelty kauan, koska minä olen ollut niin "kiltti" ja en ole välittänyt vaikka toinen määrää ja on saanut aina tahtonsa läpi. Nyt kun yritän pitää joskus puoliani ja valvoa myös lasten etua niin tilanne kärjistyy ja muodostuu sietämättömäksi. Luonnehäiriöt voi olla eri asteisia ja meillä se on kyllä varmaan aika paha tai ainakin alkanut tuntua siltä, kun asiasta on puhunut asiantuntijoiden kanssa. Itse kun elänyt aina tällaista elämää niin ei ole edes asian vakavuutta aina tajunnut. Nyt odotan että uudet tuulet puhaltaa....
Olet siis jo hyvällä alulla... uskallusta irrottautua mahdottomasta suhteesta tarvitaan, jos on jo "tottunut" elämään siinä. Ansaitset tasavertaisen kumppanin, jolta saat aitoa rakkautta. Kittit ihmiset vaan tuntuu vetävän puoleensa näitä mahdottomia tapauksia.
Kun saat repäistyä itsesi irti niin ota pieni aikalisä ja selvitä itsellesi mitä todella haluat seuraavalta suhteelta. Jos vaikka voisit välttää saman suon toisella kerralla.
Itselläni on tässä "projekti" menossa itseni kanssa ja on hyvä tietää, etten ole ainoa. En ole aktiivisesti hakenut tähän mitään vertaistukea, mutta on tietenkin jotenkin lohdullista ajatella, että on muitakin, jotka ovat huomanneet saman asian, eli narsistin kanssa ei voi kertakaikkiaan elää. Sitten kun sen asian on tajunnut niin on jo hyvällä alulla toipumassa.
Nyt kamppailen sen tiedon kanssa, että on mennyt monia vuosia siitä, kun minua on rakastettu. Tyhjyyden tunne on välillä melkein sietämätön, mutta toivo paremmasta elämästä on onneksi jäljellä. Eli vaiheessa ollaan täälläkin vielä...
terveisin Mira