tässä jo vähän aikaa näitä keskusteluja seurattuani olen huomannut että erittäin monessa tapauksessa kun joku kysyy jostain tietystä vähän enemmän koulutusta ja muutenkin vaativammasta rodusta niin lähdetään heti sille linjalle "ettei sovi ekaks koiraks" jne. linjalle.
onhan se nyt totta ettei mikään bulmastiffi tai rotikka ole hyvä valinta ekaksi koiraksi, mutta kun tuntuu että niin monesta sanotaan ettei sovi ekaksi koiraksi.
ja jos olisikin vaikka omistanut toisia koiria koiria esim. collien tai kultaisen noutajan niin auta armias sulle ei silloin sovi rotikka tai saksanpaimenkoira.
eiköhän se jokainen ihminen itse tiedä kuinka paljon on valmis uhraamaan aikaa koiransa koulutukseen ja kasvatukseen. ja joskushan se ensimmäinen vaativampi koira on otettava.
toivottavastu ymmärsitte tekstini sisällön. en ole maailman paras pukemaan ajatuksiani sanoiksi. ;)
onhan se nyt totta ettei mikään bulmastiffi tai rotikka ole hyvä valinta ekaksi koiraksi, mutta kun tuntuu että niin monesta sanotaan ettei sovi ekaksi koiraksi.
ja jos olisikin vaikka omistanut toisia koiria koiria esim. collien tai kultaisen noutajan niin auta armias sulle ei silloin sovi rotikka tai saksanpaimenkoira.
eiköhän se jokainen ihminen itse tiedä kuinka paljon on valmis uhraamaan aikaa koiransa koulutukseen ja kasvatukseen. ja joskushan se ensimmäinen vaativampi koira on otettava.
toivottavastu ymmärsitte tekstini sisällön. en ole maailman paras pukemaan ajatuksiani sanoiksi. ;)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mun eka oma koirani oli venäjänajokoira-norjanharmaa sekoitus, ja ajavista vanhemmista. Olin aika pieni (7v.) kun sen sain ja siinä olikin koiraa kerrakseen! Jossain vaiheessa kun se rontti otti ja kasvo mua isommaks ja se aloitti dominointipuremisen. Voi hitto että sain kyytiä,mutta sai koirakin. Onneksi Yrjölä aloitti Koiramme-lehdessä kirjoitukset koirien kouluttamisesta ja sen mukaan etenimme mekin.Ja sain koiran sen verran hallintaan että yhteiselo sujui. Koira oppi pirusti temppuja ja oli muutenkin tosi viisas. Silloin kun katsoi aiheelliseksi totella ;)
Se oli jo 6v. kun kotikuntaamme perustettiin kennelkerho, joka rupesi pitämään koulutuksia. Sieltä sain vinkit kuinka johtajuus vihdoin lutvittiin loppuun ja tottelevaisuus rupesi olemaan huipussaan. Koira oli muistaakseni 9v. kun vihdoin x-rotuiset pääsivät virallisestikkin kisaamaan. Epävirallisissa oltiin avoimessa, mutta tahdoin vielä virallisen kisankin käydä.Ja eläke päivillään koirani sitten kävi sen ykkös tuloksen virallisessa toko-alossa hakemassa. Agilitystä hylsyn :D Vanhus haukkasi sonninsutia ennen kisaa ja lähti multa hanskasta.Tuli äijään vähän liikaa virtaa ;) No epävirallisia tuloksia kumminkin jo oli niin väliäkö sillä, päin vastoin.Sai vanhus vielä huvittaa yleisöä.
Tuttujen kesken sitä vieläkin muistellaan uskomattoman viisaana koirana, ja sitä se oli. Vaikka ei mikään helpoin eka koira ollut. Joten jos tällaisen koiran pystyi noinkin pitkälle silloisissa puitteissa saamaan, en näe mitään syytä miksei "helpompaa" koiraa voisi!
Monesti ekaa koiraa ottava tutustuu koiriin koirakirjan sivuilla ja netissä.
Koirjoissa kaikki ovat lutuisia ja helppohoitoisia. Esim. cokkeri.... todella ihana ja pieni koira, mutta jos ei osaa käsitellä pennusta asti oikein saa ongelman, ihan kuten mistä muustakin rodusta.
Samoin unohdetaan verrata kasvattajia. Jokaisella kasvattajalla on oma linjansa. Käyttökoirien kasvattajissa on niitä jotka panostavat käyttöomisaisuuksiin ja toiset luonteeseen tai ulkonäköön. Esim näyttelylinjan sakemannit ovat aivan erilaisia kuin käyttölinjan koirat. On myös kasvattajia jotka myyvät pennun kelle vaan kunhan saavat pois kotoa.
Pennun hankkijan kannattaisi satsata aikaa ja vaivaa tutustumalla perusteellisesti rotuhin joista on kiinnostunut. Tapaamalla sen rodun edustajia ja kyselemällä. Kannattaa myös ottaa yhteyttä kyseisen rodun rotuyhdistykseen. Sieltä saa puolueetonta ja asiallista tietoa rodusta ja kasvattajista.
Pennun kasvatuksen suhteen sitten kannattaa olla tarkka. Koirakouluissakin on eri menetelmien kannattajia. Tiedän useamman koiran jonka pää on pilattu väärällä koulutus tavalla. Kovat otteet ei sovi kaikille tai sitten on joku yksilö joka tarvitsee tiukempaa otetta. Koulutuksenkin suhteen tulisi tutustua ja tavata useampaa kouluttajaa.
Huh jopas tuli tarinaa, mutta asian ydin on ettei pidä hätiköidä ja ostaa ensimmäisen lehtiilmoituksen perusteella.
Toisaalta oon samaa mieltä, mutta toisaalta on hyvä että näistä ns. vaativimmista roduista varoitetaan ja varmistetaan että ottaja varmasti sen tietää.
Näitten pelkkien varoitusten lisäksi olisi sitten hyvä laittaa sitä tietoakin että miksi näin on.