Mitä tehdä kun on kiva mies ja perhe ja silti
ihan päivittäin on pettäminen mielessä? En ole
sitä vielä tehnyt enkä osaa haluani itsellenikään
selittää...pitäisikö kokeilla kerran?
ihan päivittäin on pettäminen mielessä? En ole
sitä vielä tehnyt enkä osaa haluani itsellenikään
selittää...pitäisikö kokeilla kerran?
Vastaukset 12
Vanhimmat
yksi tapa ole miettiä miltä tuntuisi jos kuulisit
miehesi pettäneen sinua. Jos pettäminen -yleensä
ottaen- edelleen kiehtoisi niin ei kai siinä
sitten mitään voi. Vai välittääkö miehesi? Vai
kenties seksi ei merkitsekään sinulle vaan haluat
nimenomaan satuttaa miestäsi? Montako kertaa hän
on vastustanut kiusausta? Montako kertaa
sortunut? Siitä seuraa kiva ajatusten kierre.
Mutta luvalla sanoen aika inhottavan kuvan annat
itsestäsi. "Pitäisikö kokeilla kerran?". Lupaatko
että vaan kerran? Ei pitäisi tätä tähän loppuun
laittaa mutta pakko. Eli toivon ihan
vilpittömästi että miehesi ei ole vastustanut
kiusausta. Ehkä hän on aistinut minkälaisen
käärmeen kanssa on naimisissa?
Hienosti kirjoitettu Conrad, olen kanssasi
aivan samaa mieltä; kerran petturi, aina petturi;
siis, toisella kertaa kynnys pettää, jos sitä
enää edes on, on matalampi.
Mukavaa syksyä Sinulle.
t. kk
Mä olen tuntenut aivan samoin, ja tiedän meitä
olevan niin niin monia, jotka ovat myös sen
tehneen. Ja monta kertaa. En mäkään tiedä, mikä
siihen loppujen lopuksi ajaa, kaikkik aina sanoo
että duhteessa tai sexielämässä on jotain vikaa..
ehkä on useimmissa tapauksissa. Vai vieraan
hedelmän maistaminen??
Olkoot syyt siihen mitkä tahansa, kerron mitä mä
itse tunsin jälkeenpäin. Häpesin itseäni, olin
tehnyt hirvittävän erehdyksen. Loukaneeni häntä
ja itseäni. En voinut katsoa häntä pitkiin
aikoihin silmiin ja aina tuntui, että hän
huomaa.. syyllisyys painoi. En halua moralisoida,
eikä taida olla oikeuttakaan, mutta mieti miltä
sen jälkeen tuntuu. Vai oletko valmis kertomaan,
mä tein sen virheen kerran...
Kiitos kaikille viestiäni kommentoineille. Joo,
en mä mikään hirviö tai epätavallisen paha
ihminen mielestäni ole, mutta minkä sitä omille
ajatuksilleen ja tuntemuksilleen mahtaa.
Minunlaisiani, naisia ja miehiä on ollut maailman
sivu. Kai ne halut pitäisi vaan tukahduttaa.
Kymmenen vuotta sitten en uskonut tätä edes
mahdolliseksi. Mikä voisi olla syy halulleni
seikkailuun toisen miehen kanssa? Ehkä se on vain
jännityksen kaipuu, halu kokeilla omaa
viehätysvoimaa jota vielä nyt on; tiedän että
saisin seuraa jos vain sormeani koukistaisin.
Tuntuu että menetän jotain jos en ryhdy
suhteeseen, mutta jos siihen ryhdyn, menetän ehkä
kaiken. Tilannetta ei paranna se että oma mieheni
on superuskollinen - jos hänkin pettäisi,
antaisin samalla mitalla takaisin. Ja
ristiriitaista kyllä, rakastan miestäni ihan
todella.
haluat asiasta keskustella lisää vähemmän
yleisellä foorumilla, mailaapa osoitteeseen:
[email protected]
mikään erityisen paha olekaan, ainakaan tämän
päivän asteikolla. Sinulla näyttää vielä olevan
kuitenkin jonkinlainen pieni epäilys että josko
siinä pettämisessä jotain väärääkin voisi olla.
Mutta edustat kyllä jollain lailla hyvin modernia
ajattelua. "Kaikki mulle heti, mun nautintoni on
tärkeämpää kuin mikään muu". Olet myös selvästi
turhamainen, 'saisin seuraa milloin vain'.
Varmaan miehestäs tuntuis ihanalta jo se että sä
ajattelet noin. Että jännitystä puuttuu. Sitä
kyllä löytyy kun etsii. Varo ettet löydä enemmän
kuin etsit.
mutta tyhmyydestä sakotetaan
:))))
[email protected]
Kyllähän tuo syrjähyppy saattaa antaa uutta potkua
omaan suhteeseen, ainakin omalla kohdalla
huomasin. Ei kait tätä elämää voi elää loppuun
asti vain ja ainoastaan yhden kanssa. Aluksihan
siltä voi tuntua (ja tuntui) mutta kun on yli 10v
takana niin alkaa asiaa katsoa vähän eri kantilta.
ei se piristystä sinun suhteeseesi tuonut vaan
sinulle. olisit kertonut sille kumppanillesi
teostasi, niin tuskinpa hän olisi siitä
piristynyt. hölmö. ja kuka käskee pettämään,
jollei toisen naama enää miellytä? eihän
kenenkään kanssa ole pakko seurustella, jollei
halua. eikö sinulla ollut rohkeutta erota? ei
yhden ihmisen kanssa useinkaan jaksa elää koko
elämäänsä, mutta hei, jollet ole tiennyt, niin
siitä toisesta pääsee eroon. äläkä nyt vaan vedä
tekosyyksi lapsia tai muuta vastaavaa.
mutta jos jotain teet suhteesi ulkopuolella, niin
henkisesti sun täytyy olla siihen valmis,
nimittäin se kysyy luonnetta teon jälkeen mennä
kotiin. Itse olen petturi, ja onpahan mitä
kiikkustuolissa muistella, on mielipiteeni.
Asiasta kävin pitkät jorinat viimeviikolla
"Jos petät, älä jää kiinni", keskustelussa tällä
palstalla.
Ymmärrän hyvin "halujasi" ja itsellänikin on
rakkausavioliitto. Mutta joskus käy vain niin..
ja huomaat ettei se loppujen lopuks oo sen
kummempaa toisenkaan kanssa. Silti siihen jää
helposti koukkuun ja kynnys tehdä se uudelleen
pienenee koko ajan.
Muista ainakin valita vastapeluri harkiten ettei
tuu perästä kotiin soittoja ja saat illasta mitä
olet halunnutkin.