Senora Lyylille

onkos sinulla jottain sanaharkkaa vaimon kanssa,haluaisitko sie jottain neuvoja vai muute vaanko kysyt.

neuvoja mie en ossaa antaa mihinkää,ja on paras olla ottamsta minust vaariikaa, minun aatokset on monast jo aikansa eläneitä;))

ei myö juuri jalmarin kanssa riielty. hää oli rauhallinen mies. mutta hyvin jääräpää,hää oli syntynyt härän merkeissä ja sanotaa et ne vast itsepäisii on, ja hänes se piti paikkansa jetsulleen.:))

en muute tiiä pittääkö se paikkansa naisten kohalla,saskia muistaakseni on härkä luonne ja tais olla ruuneperikii.

myö ko mäntii naimisii ,niin olin harrastanut kansantanhuja ,kuuluin nuorisoseuramme tanhuujiin.
niin jalmari kielsi minnuu ennää menemästä niihin rientoihin.

luulen että syynä saatto olla äitin ,sillä hää jo sano minul muutaman kerran, et minul posket liikaa punottaa ko harjotuksit tulin,tuo ei johdu tanhuumisest vaan ,siitä vikin pojasta,pauhas
äiti.
tais siin vähä perrää ollakin.;))

sillo meil tuli riita,tai mie riitelin jalmarin kiellosta.jalmari sano vaa kerran, et koton on hommii niin paljo, ettei pitäis olla joutilasta aikaa juosta kylillä.

huusin ja mesosin ja haukuin häntä niin rumast et jälkeepäin kyllä hävetti.
jalmari siitä herkes puhumattomaks,taiettii olla kuukausii hiljaa ,sanottii vaa mitä oli pakko työn takkii.

sillo mie itkin usein ja aattelin etten voi näin jatkaa ko naimisiin on kerta mänty. niin pyysin hänelt sitten anteeksi ja sanoin etten mie ennää haluu männäkkää kylil ja onha minul kotonakin tekemistä.

sen jälkee meil alko liitto pelaamaan, voip melkee sannoo että sillo alettii ellää niinko mies ja vaimo toisillee kumppanina.

myö opittii tuntemaa toisemme hyvin. tiiettii mikä pahottaa toisen mielen,sillo oli niin helppo ko osas varroo semmosii asioita.kuka sitä toiselle pahhaa mieltä tieten tahtoen tekis.

äitin minul muistutti usein,et mistä sie ruipelo köyhä ja sivistymätön ihminen oisit saant tuollasen miehen. sain oman kotin ja rauhallisen raittiin miehen,karjaa oli ja leipää pöyässä.

totta se olikii,sen päivän jälkee ei ollu ennää nälkä, kukkaa ei haukkunu eikä lyönny. työtä oli paljo, mutta mie olin työn tekkoon tottunutkin ja kaikki tehtii nyt meiän kahen hyväks.

sitä ko päässää pani ajatuksii järjestyksee niin ,huomasin et tanhuuminen ei ollu taivas ossuus,mie sain pallo muuta tilalle.

riitaa mie olin niin paljo nähny, äiti ko riiteli jokkaisen kanssa enne pitkää, niin paitsi jalmarin;)) jote miekyllä olin saannu siit tarpeeksi.
riita on energian haaskausta turhuutee,voimat voip käyttää moneen mieluisampaan asiaan.
on hyvä ellää sovussa kaikkien kanssa,onhase on paljo mukavampaa kulkee hymyssä suin.
terveisii sinulle isto ja kiitos kysymästä.