Täs ois yx texti arvosteltavax! Kommenttii, pliis, ja ihan rehellist!
Yhdel hetkel sitä uskoo kaikkee ja kaikkii, ihmisii ja niide korkeisii ajatuksiin. Ja sit seuraavaks ei enää uskokaan, ei mitään, ei ketään. Näin mulle käy aina. Se on kuin rakkautta, joka loppuu ensisuudelmaan, se on pelkkää humua ja sumua, pyörivä karuselleja, vatsanpohjaa kutittavia jättiloikkia. Kaikki raskas, harmaa ja painava on pois. Värei tuoksui kylpyvaahtoo, poutapilvee ja taivaan sinee.
Mut se ei kestä, se loppuu aina ku sit alkaa tosissaa kelata. Et hei, tää on vaa karuselli ja se suljetaa pian. Et kaikest pitää maksaa. Et muit elämänviisauksii ei olekaa. Joku sano josku et ei oo mitää ilmaisii lounait. Ja just se on se tunne, ku katsos kuittii, jota ei oo tilannu. Elämän kuitteja, niit riittää. Eikä oo sellast kirjanpitäjää tai viisausoppinu syntynykkää joka sais ne josku järjestykseen. Se ois jo jumala, tai jeesus vähintää! Uskonnot kai yrittää sitä kovasti mut ne just on pelkkää fuulaa, jos vähänkin kelaa. Et hei, usko jumalaa, niin kyl se siitä. Ja sä uskot hetken kaikkii niit hienoi juttui mut sitte ku sä oot tuolla hai in hevens se pudottaaki sut ykskaks takas kovalle maalle. Ja maa on sitä, mikä on kovaa ja kylmää. Maa on sitä mikä on totta. Ei yhtää ihmistä oo vielä taivaasee haudattu.
Ja ihmisee sun pitää uskoo! Kaikki tietää sen että sun pitää, siis uskoo ainaki yhteen ihmiseen jos et muihi uskokkaa, joo suhun ittees. Siks se on niin hirveet. Sil jos mä oon ittelleni rehelline niin en mä mikää spesiaalkeissi oo. Samalainen nahanvaihtaja ku muutki. Turha esittä nyt mitään, sil mä haluun sanoo tän kaiken selvästi. Eli just ku on rehelline niin ei voikaan enää olla sitä, ei edes ittellee. Siis juttu menee niin et sun pitää joko vetää jotain fuulaa läpi sun kurjan laiffi tai alkaa josku hihhuliks, joka on ihan pilves koko ajan. Se on ihan pimeetä! Mä luin jostain kovakantisest kirjast että tää on hienosti sanottun "paradoksi". No jos tää on joku paradoksi, niin sit mä oon kai joku filosofi hei. Kai mä sit oon joku sellaine just.
Yhdel hetkel sitä uskoo kaikkee ja kaikkii, ihmisii ja niide korkeisii ajatuksiin. Ja sit seuraavaks ei enää uskokaan, ei mitään, ei ketään. Näin mulle käy aina. Se on kuin rakkautta, joka loppuu ensisuudelmaan, se on pelkkää humua ja sumua, pyörivä karuselleja, vatsanpohjaa kutittavia jättiloikkia. Kaikki raskas, harmaa ja painava on pois. Värei tuoksui kylpyvaahtoo, poutapilvee ja taivaan sinee.
Mut se ei kestä, se loppuu aina ku sit alkaa tosissaa kelata. Et hei, tää on vaa karuselli ja se suljetaa pian. Et kaikest pitää maksaa. Et muit elämänviisauksii ei olekaa. Joku sano josku et ei oo mitää ilmaisii lounait. Ja just se on se tunne, ku katsos kuittii, jota ei oo tilannu. Elämän kuitteja, niit riittää. Eikä oo sellast kirjanpitäjää tai viisausoppinu syntynykkää joka sais ne josku järjestykseen. Se ois jo jumala, tai jeesus vähintää! Uskonnot kai yrittää sitä kovasti mut ne just on pelkkää fuulaa, jos vähänkin kelaa. Et hei, usko jumalaa, niin kyl se siitä. Ja sä uskot hetken kaikkii niit hienoi juttui mut sitte ku sä oot tuolla hai in hevens se pudottaaki sut ykskaks takas kovalle maalle. Ja maa on sitä, mikä on kovaa ja kylmää. Maa on sitä mikä on totta. Ei yhtää ihmistä oo vielä taivaasee haudattu.
Ja ihmisee sun pitää uskoo! Kaikki tietää sen että sun pitää, siis uskoo ainaki yhteen ihmiseen jos et muihi uskokkaa, joo suhun ittees. Siks se on niin hirveet. Sil jos mä oon ittelleni rehelline niin en mä mikää spesiaalkeissi oo. Samalainen nahanvaihtaja ku muutki. Turha esittä nyt mitään, sil mä haluun sanoo tän kaiken selvästi. Eli just ku on rehelline niin ei voikaan enää olla sitä, ei edes ittellee. Siis juttu menee niin et sun pitää joko vetää jotain fuulaa läpi sun kurjan laiffi tai alkaa josku hihhuliks, joka on ihan pilves koko ajan. Se on ihan pimeetä! Mä luin jostain kovakantisest kirjast että tää on hienosti sanottun "paradoksi". No jos tää on joku paradoksi, niin sit mä oon kai joku filosofi hei. Kai mä sit oon joku sellaine just.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kauhea kiire (hiihtämään) mutta tämä teksti ansaitsee silti pikahuomion!
Tämähän lähtee kyllä nyt tosi hard, ruuti savuaa ja räiskyy!
KYBÄKAMAA!
Onnittelut Teräsapinalta. Aivan awesome stuff!
Täysin itseään vastaan sotivaa tekstiä, miten ihmeessä olet voinut saada näin upean tekstin? Keskenään sotii juuri kieli ja ajatukset, hittolainen. Kieli mikä keventää tekstin, joka on muuten erittäin asiapitoinen ja täynnä ajatuksia, miten noin lyhyeen pätkään saa niin paljon ajatuksia?:O Siis olen täysin mykistynyt, tämä oli unohtumaton teksti, suorastaan mahtava!
kliseinen.
En pitänyt kielestä:
ihmisii, korkeisii, värei...
Jotkut yksittäiset lauseet oli hyviä, esim:
Ei yhtää ihmistä oo vielä taivaasee haudattu.
Kieli toi mieleen ihmisen sisäisen ajattelun kielen.Tai semmosta yleistä höpinää,eläväistä,oikean kuulosta.Juuri tämmöset ärsyttävät ihmisii...korkeisii..ilmaisut tuo mieleen tietyn aitouden.
Se ois voinu olla jotain "nuoriso kirjan" henkilön ajattelua....
Myös Dave Lindholmien joidenkin biisien tyyli tuli mieleen.
Joo eli ei, kiitokset vain kaikille kommentoijille - Teräsapinalle, Kivelle, Nopalle ja Raahentiikerille. Rohkaisevaa kritiikkiä, jopa osin pelottavan myönteistä.
Teksti on jatkanut elämäänsä tämän näytteen jälkeen ja taidan kirjoittaa koko jutun nyt valmiiksi seuraavien kuukausien aikana, yhtä menoa.
Ja kyllä, aion saada sen myös kirjahyllyihin. Uskon nyt TÄHÄN projektiin, päätän uskoa.
Eli
Kiitos vielä!
Angora.
aika elämänfilosofiaa, kyllä. Jos kirjoittaisit saman tekstin puhekielellä, se ei olisi niin ironista tai raskasta. Nuo sanat: ihmisii, korkeisii, värei, poutapilvee,tosissaa kelata, ilmasii, kuittii, syntynykkää, in hevens, ihmisee, muutki, esittä, fuulaa, laiffi, hihhuli - - kaikki nuo sanat ja paljon muutakin ei taivu kaikkien korvaan tai yksinkertaisesti mahdu aivoon. Hienoja kohtiakin lyötyy, mutta tuo kieli... Tuo loppukin oli aika hurja, ihan meni iho kananlihalle. No, tulipa sitten tuollainen vapaa-muotoinenkin loppu koettua ^^
ja ne ainaiset, ainaiset pilkkuvirheet! esim. värei PILKKU tuoksui PILKKU kylpyvaahtoo... selkeää tekstiä on mukavempi lukea.
älä silti näistä minun viisasteluistani masennu, vaikka tuskin masentuisitkaan, kannattaa vaan jatkaa sen oman tyylin etsimistä. ^^
Olen jo löytänyt "tyylin"; ei siis hätää! En usko "oman tyylin " myyttiin; tyyli on rajoite, jos se on se "ikioma".
Pistä kieli tyyliin ja se hoitaa asianasa kuin lyyliin laittais. Eli no hätä.
"Puhekieli" - mikä helvetin "puhekieli"...?!?
Ja: ei ei pilkkuja kiitos!
Joo ole huonolla tuulella kuin kirjailija vain voi.
ei "asinasa" (tms.) vaan tietenkin "aisansa".
Okei.