Jaana nousi ylös sohvalta, ilma tuoksui kirpeältä. Lattialla lojui tyhjiä omena viini pulloja. Hän harppoi tiensä parvekkeelle ja kaivoi huosujensa taskusta tupakka-askin ja sytytti aamusavukkeen. "Hereillä jo ", Kanttunen mutisi parvekkeen ovelta hänen perässään. Jaana vain nyökkäsi. Kitalaki oli oudon karhea ja suuta kuivasi. Eilisestä oli jäljellä vain hämärät muistot. "Hirvee morkkis ", Kanttunen valitti ja kurkottautui parvekkeen aidan yli. Hänen valkeat hiuksensa valahtivat silmien eteen. "Missäs Siiri on ?" Jaana kysyi hieman huolehtivaisesti. "En mä vaan tiiä. Kai se tuolla jossain on !" Kanttunen kivahti ja heilautti kättään Danskun pientä yksiötä kohti. "Jaha. Mistäs tuulet nyt puhaltaa ", Jaana ihmetteli ja Kanttunen huokaisi syvään, kääntyi ympäri ja tuijotti sinisillä meri silmillään Jaanaa. "Se on selvästi läpässä Riekuun ", hän ulvahti kuin sydämen tuskissa. Jaanan mieleen tuli kuvajainen Riekusta. Ruskeat silmät ja sähkön siniset hiukset, jotka olivat aina pystyssä. Joka tytön unelma, mutta vain unelma. "Hei, relaa ny. Riekulla ei olis mitää tunteita Siiriä kohtaan. Sillä on se sen Kati, joka on ollu sen tyttö jo vuodesta -60 ", Jaana naurahti. "Se ei ees eläny sillo !" Kanttunen sanoi totisena. "Se oli vaan tsoukki !" Jaana ärähti ja tumppasi tupakan Malboro- tuhkakuppiin.
"Suohan se neiti Ulvinenkin tulla kotiin ", Jaanan äiti murahti aamiaispöydässä Jaanan astellessa lumisin puntein jääkaapille. "E V V K ", Jaana sanoi kalseasti ja kävi istumaan pitkän ruokapöydän päähän katsellen ikkunasta lumista maisemaa. "Ei vois vähempää kiinnostaa ", hänen pikkuveljensä Kai suputti äidille kuin huomaamattomasti ja jatkoi syömistään. "Kyllä vaan luulis kiinnostavan ", äiti huomautti ja tarkkaili silmälasiensa ylitse Jaanaa. Tyttö laski rennosti olkapäänsä tuolin nojalle ja nojautui taaksepäin niin, että tuoli oli 45 asteen kulmassa. Loppu aamiainen syötiin hiljaisuuden vallassa.
"Suohan se neiti Ulvinenkin tulla kotiin ", Jaanan äiti murahti aamiaispöydässä Jaanan astellessa lumisin puntein jääkaapille. "E V V K ", Jaana sanoi kalseasti ja kävi istumaan pitkän ruokapöydän päähän katsellen ikkunasta lumista maisemaa. "Ei vois vähempää kiinnostaa ", hänen pikkuveljensä Kai suputti äidille kuin huomaamattomasti ja jatkoi syömistään. "Kyllä vaan luulis kiinnostavan ", äiti huomautti ja tarkkaili silmälasiensa ylitse Jaanaa. Tyttö laski rennosti olkapäänsä tuolin nojalle ja nojautui taaksepäin niin, että tuoli oli 45 asteen kulmassa. Loppu aamiainen syötiin hiljaisuuden vallassa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kirjot lisää! tää palsta on iha ontto, mut tää oli ainaki hyvä, jote kirjot lisää, sul o ainaki yks lukija...tosi en tie, innostiks toikaa:)
juu...pistä jatkoo tuleen vaan! en yleensä helposti kehu muiden tekstei,mut tää otti ainakin mukaansa!=)