Tää on omistettu runo mun isälle joka on täl hetkel vankilas... ( ei mistään murhasta vaan veropetoksista sun muista... )
Et ollut varjeleva isä lapsuuden,
silti sankarina pienoisen.
Sydämessään hän sinut muistaa,
sanoja vain korvaasi kuiskaa:
"Muistoja täynnä on pieni sydän,
Älä jätä minua pyydän.
Isäni olet rakkahin,
älä vajoa varjoihin !
Tahdon sinua aina rakastaa,
kaikki sydämessäni kantaa.
Rakkaus on ruusu kuolematon,
viattomuuden värinä valkoinen on.
Ylpeänä saa rintaansa röyhistää,
ylpeys häpeää syövyttää.
Miksi hävetä tässä maailmassa ?
virheitä on jokaisessa.
Sinua tahdon vain kiittää,
siihen mikään ei kai voi riittää.
Sinua mikään ei korvaisi,
niin voi ajatella vain lapsesi.
Maailma odottaa kulkijaansa,
kulkemaan polkua valitsemaansa.
Muistoja muuttaa ei voi mikään,
ne antavat avun pulaan ja hätään.
Vielä kuolema sinutkin joskus korjaa,
suru ei tee minusta orjaa.
Jos sille tielle lähden,
teen sen rakkauteni tähden.
Pilvenreunalta voit minua katsella,
ei ole velkoja mitä maksella.
Kerrot minusta muille ylpeänä,
muut tuntevat minut sinun tyttärenä...
Omistettuna isälleni, jota ilman ei minua olisi. Isälleni, jota rakastan ylitse äyräiden.
Isälleni, jota en koskaan häpeäisi.
Isälleni, jonka vuoksi en itke turhaan hänen kohdatessa kuolemansa jonakin päivänä hamassa tulevaisuudessa. Sillä tiedän, että rakastan häntä silti ja hän minua. Miksi siis surra, jos ei menetä mitään .. ?
"Unissamme tavataan,
Satumaan portit avataan ".
Rakkaudella, ****
Et ollut varjeleva isä lapsuuden,
silti sankarina pienoisen.
Sydämessään hän sinut muistaa,
sanoja vain korvaasi kuiskaa:
"Muistoja täynnä on pieni sydän,
Älä jätä minua pyydän.
Isäni olet rakkahin,
älä vajoa varjoihin !
Tahdon sinua aina rakastaa,
kaikki sydämessäni kantaa.
Rakkaus on ruusu kuolematon,
viattomuuden värinä valkoinen on.
Ylpeänä saa rintaansa röyhistää,
ylpeys häpeää syövyttää.
Miksi hävetä tässä maailmassa ?
virheitä on jokaisessa.
Sinua tahdon vain kiittää,
siihen mikään ei kai voi riittää.
Sinua mikään ei korvaisi,
niin voi ajatella vain lapsesi.
Maailma odottaa kulkijaansa,
kulkemaan polkua valitsemaansa.
Muistoja muuttaa ei voi mikään,
ne antavat avun pulaan ja hätään.
Vielä kuolema sinutkin joskus korjaa,
suru ei tee minusta orjaa.
Jos sille tielle lähden,
teen sen rakkauteni tähden.
Pilvenreunalta voit minua katsella,
ei ole velkoja mitä maksella.
Kerrot minusta muille ylpeänä,
muut tuntevat minut sinun tyttärenä...
Omistettuna isälleni, jota ilman ei minua olisi. Isälleni, jota rakastan ylitse äyräiden.
Isälleni, jota en koskaan häpeäisi.
Isälleni, jonka vuoksi en itke turhaan hänen kohdatessa kuolemansa jonakin päivänä hamassa tulevaisuudessa. Sillä tiedän, että rakastan häntä silti ja hän minua. Miksi siis surra, jos ei menetä mitään .. ?
"Unissamme tavataan,
Satumaan portit avataan ".
Rakkaudella, ****
Vastaukset 4
Vanhimmat
tää on koskettava
onneksi kukaan ei oo täydellinen
Erittäin mahtava runo!
Joo kiitos..=) Mut tulisko muita arvosteluja..:!? *koiranpentukatse*
Made By: CaprizioX**^** vm.-90
Mielestäni hyvin koskettava runo. Semmoinen joka tuli suoraan sydämestä.