Tämänkuun Ultra-lehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli "Mystiset kokemukset" s. 12 siitä, kuinka syntyy se mystinen kokemus. Se syntyy tietysti (taas kerran itsestäänselvästi) siten, että tuttuuden tunne aivoista ehkäistään jotakin kapistusta kytätessä. Kapistuksen voi sitten kokea uudella tavalla. Ties miksi se milloinkin saattaa muuttua... Ja jos maailmaa kytätessä maailma on uusi ja ennen kokematon, silloin voi yhtyä koko maailmaan... (Elikkä siis tietysti pysäyttää maailman, ks. Castaneda.)
Liekö täällä pitkään aikaan keskusteltu vinkeistä kuinka saada tuttu ja turvallinen häviämään, kuinka tyhjentää pää ja kokea kaikki vapaan virtauksen lailla?
(Ei ehdi kaikkea nääs kahlata läpi, ja pisto-otannalla tulee sellainen sekametelisoppa siitä mikä täällä kulloinkin on touhun alla...)
?
Minulta tuollaiset uutuuden kokemukset uupuvat miltei täysin, ja ehkäpä SEN vuoksi koen tulleeni kutsutuksi mutten valituksi (ja siksi valitan, ruik ruik). Vanha paski mieli.
Liekö täällä pitkään aikaan keskusteltu vinkeistä kuinka saada tuttu ja turvallinen häviämään, kuinka tyhjentää pää ja kokea kaikki vapaan virtauksen lailla?
(Ei ehdi kaikkea nääs kahlata läpi, ja pisto-otannalla tulee sellainen sekametelisoppa siitä mikä täällä kulloinkin on touhun alla...)
?
Minulta tuollaiset uutuuden kokemukset uupuvat miltei täysin, ja ehkäpä SEN vuoksi koen tulleeni kutsutuksi mutten valituksi (ja siksi valitan, ruik ruik). Vanha paski mieli.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Himmennä valot niin että näet vain hämärästi ja istu tavalliselle selkänojalliselle tuolille tuijottamaan valkoista seinää metrin tai parin päässä, yhtä ainoaa kohtaa siinä vilkuilematta ympärillesi. Se on vaikeaa, koska seinässä ei näe mitään yksityiskohtia joihin kohdistaa silmät, mutta täytyy vain taistella pitääkseen silmät kohdistettuna yhteen kohtaan. Visualisoi siihen vaikka jokin piste joka siinä muka on ja tuijota sitä. Räpyttele mahdollisimman vähän. Kutsu Voimaa - tai miksi ikinä sen käsitätkään - ja anna energian lähteä virtaamaan kehossasi. Jonkin ajan tapahtuu niin, että aivosi sulkevat näköaistisi pois, vaikka sinulla onkin silmät auki, ja sitten alkaakin tapahtua merkillisiä. Rentoudu ja antaudu sisäiselle liikkeelle. Näkö katoaa jaksottain, välillä näet ja välillä aivan kuin jokin harmaa verho tulee silmiesi eteen, mutta juuri tällöin portit mystiseen kokemukseen ovat auki. Pysy myös valppaana ja keskity aistimaan mitä kehossasi tapahtuu, miltä aivosi tuntuvat, mitä tunnet iholla ja mitä tunnet ympärilläsi. Kaikki huomiosi tulisi kulua tässä mainittuihin aktiviteetteihin, niin ettei jää lainkaan tilaa ajatella huomisen ruokaostoksia tms.
Tämä harjoitus ainakin minulla suistaa ns. tulkintajärjestelmän raiteiltaan joskus jopa vain muutamassa minuutissa. Aika usein kaikenmaailman henkiolennot alkavat lehahdella ympärillä, kuiskia korvaani ja energiakeho alkaa muljahdella ja aivoissa tapahtuu outoja muutoksia... Paras aika tähän vaikuttaa ainakin minulla olevan joskus keskellä yötä, reippaasti puolen yön jälkeen, joskus niinkin myöhään kuin neljältä tai viideltä aamulla.
:a:
>>Näkö katoaa jaksottain, välillä näet ja välillä aivan kuin jokin harmaa verho tulee silmiesi eteen, mutta juuri tällöin portit mystiseen kokemukseen ovat auki. Pysy myös valppaana ja keskity aistimaan mitä kehossasi tapahtuu, miltä aivosi tuntuvat, mitä tunnet iholla ja mitä tunnet ympärilläsi. Kaikki huomiosi tulisi kulua tässä mainittuihin aktiviteetteihin, niin ettei jää lainkaan tilaa ajatella huomisen ruokaostoksia tms.>>
Ellei muu auta niin tötsyt ja hähhät harvoin ja maltillisesti käyttäen avittavat vielä tätä tekniikkaa. Ongelmana niissä on että niitten avulla se on liian helppoa ja toisaalta kontrolli katoaa väärällä tavalla: ryhtyypi hillittömäksi.
Minulle ensimmäinen vastaava kokemukseni oli kuitenkin huima askel eteenpäin. Pössyttelen harvoin (siis ainoastaan siellä jossain kaukana ulkomailla) siksi olen altis pienillekin tajunnantilojen muutoksille. Pössyttely ei ole itselleni kovin terveellistä koska syystä tai toisesta verenpaine putoaa niin alas että tuloksena on aina mieletön horkka :-( Niinpä olen jättänyt sen osaston taakseni jo kauan sitten. Hamaan reggae-historiaan.
Tuijotin kuitenkin kerran lievässä savumyrkytyksessä Agwén kuvailemalla tavalla tyhjää valkokangasta. Annoin kontrollini kadota, hiljensin tulkintani, höpöttävän mielen ja vähän ajan kuluttua olin keskellä yhtä mystisimmistä kokemuksista, joihin olen koskaan joutunut.
Tiesin silloin mikä minua odottaa ja sen jälkeen kaikki uudet kokemukseni ovat vain vahvistaneet tuota tietoa.
Taannoin menneisyydessä vietin viisi viikkoa sairaalassa tunnistamattoman kuumetaudin kourissa. Henkilökunta tutki ja ihmetteli. Epäilivät aluksi keuhkokuumetta ja sitten tuberkuloosia, mutta viljelyissä ei löytynyt mitään mistään niin tavanomaisesta. Tulivatkin sitten siihen tulokseen että oireeni olivat puhtaasti psykosomaattisia koska myös sydän ryhtyi vittuilemaan... Anyway. Kulutin aikaani tuijottamalla kattoon ja tyhjentämällä mieleni...
Säpsähdin tilanteeseen jossa lauma huolestuneen näköisiä hoitajia tökki silmäluomiani. Olivat luullet kuolleeksi, kun tuijotin rävähtämättä kattoon enkä reagoinut mihinkään puheeseen. Yksi väitti etten edes hengittänyt...
Siitä vaan eksperimenttien pariin. ;-D
Vau....en ole yksin (eka huomioni lukiessani ;).....)
Tokaks.....mitäs tekee sitten kun tulee "pelkotila"...kokee ja tuntee, mutta ei uskalla "antaa mennä"....?
Tiedän täsmälleen mistä puhut. Juuri tuolloin "menemään antaminen" on aluksi vaikeaa, mutta ajan kanssa opit kyllä suhtautumaan kokemuksiisi kylmäverisemmin ja ratsastamaan energialla. Pelko on normaali inhimillinen reaktio tuntemattoman edessä. En tiedä muuta keinoa kuin käydä sitä päin nöyrästi (mutta ei hattu kädessä).
:i:
On tämä sitten hauskaa.....kun luin teksin niin ymmärsin itseäni jälleen kerran hiukka enemmän.Pelkään: hallitsenko sittenkään tilanteen....ettei energia vie mennessään: siitä on kysymys!
Alkuaikoina löysin itseni session päätteeksi usein vessasta oksentamasta. Siis myös ilman mitään ulkoisten tehokeinojenkaan käyttöä. Onko sinulle käynyt näin?
Valtava hytinä ja horkka ja pää pöntössä. Myöhemmin on todettu että pumppuni on varsinainen psykosomaattinen puntari. Eli pelko ainakaan omalla kohdallani ei ollut ihan aiheeton: jokainen sukellus on ollut sukellus Kuolema kintereillä. Ihan oikeasti.
Tiedän kyllä miten delaan. Se on se päivä kun Kuolema nappaa kätösensä vasemmalle olkapäälleni.
Tuo on juuri kuvaus siitä mitä tunnen silloin kun se iskee. Vaikka nuo fyysiset....niistä ei kokemusta.
Mutta toisaalta....joskus onnistun (en vain tiedä miten) menemään "läpi"....ja silloin pikku-herra-elämä virnuilee iloisesti toisen olkapään takaa ;)
Hmm? Olen kyllä tosiaan - muuntuneeseen tajunnantilaan siirtyessäni - kokenut voimakasta kuvotuksen tunnetta leuassa ja kaulassa (aivan kuin olisin oksentamassa). Leuka alkaa väpättämään ja kaulalihakset kiristyvät siten kuin olisin juuri haistanut jotakin todella kuvottavaa tms. Oksentanut en kuitenkaan koskaan ole. En tiedä mistä tämä johtuu. Mitään ideoita?
Sydämen hakkaamistakin ja outoja väpinöitä on ollut, koska joskus paniikki hiipii sydämeen tuntemattoman kanssa leikkiessä, mutta ei koskaan mitään niin kauheaa ole tapahtunut että olisin todella joutunut kuolemaa pelkäämään. Ylipäänsä henkilökohtainen elimistöni vaikuttaa olevan taipuvaisempi kokemaan erilaisia tervehdyttäviä ja tasapainottavia ekstaattisia syvän nautinnon tunteen hallitsemia huippukokemuksia, kuin niiden vastavuoroisia painajaiskokemuksia, vaikka jälkimmäisistäkin on kyllä kokemusta.
Pelkoon voi varmasti kuolla, en epäile sitä. Toisaalta, niin voi nautintoonkin...
:a:
Totta....tuo Agwen "juttu" toimii...parhaiten se onnistuu juuri jotain suurta valkoista pintaa tuijottaessa ja meditoidessa....olen sataprosenttisen varma, etta kaiken maailman "tyypit" ovat lennelleet silmieni edessa...valilla ne ovat valkoisia (pidan niita hyvina energioina) valilla tummia (koen ne negatiivisina)....eli riippuen omasta mielentilastani vedan joko hyvaa tai pahaa luokseni...molemmilla on kai joku tarkoitus. Ei pahaakaan saa pelata - siita pitaa oppia...pahoillakin hengilla voi olla joku sanoma...valilla tuo juttu on lopetettava koska se menee liian "hurjaksi"...alkoholilla ei ole mitaan tekemista asian kanssa....kyse on mielentilasta ja keskittymisesta....ja siita voiman tms. kutsumisesta...
.....minulle ei tule kuolemanpelkoa "matkustaessani" kuvaamallanne tavalla....jotain muuta pelkoa saattaa kylla tulla, kuten esim. pelkoa siita, etta "juutun" tahan ulottuvuuteen, enka paase enaa kunnolla takaisin....toisaalta, miksi sitakaan niin kauheasti pitaisi pelata..? Toisaalta, eikohan meidan ole kuitenkin tarkoitus pysya enimmakseen "maan pinnalla" elinnaikanamme, ja ehka vain "kavaista" silloin talloin muualla...
.....olet siis kaynyt "kuoleman porteilla", vaikka oikeampi sanonta olisi varmaan se, etta "vaihdoit ulottuvuutta"....niin mina kuoleman kasitan.
Juuri tuollainen kokemus saattaisi vaikuttaa siihen, etta ihminen herkistyy ns. "tuonpuoleisille asioille"....
Nyt keon/tunnen/ajattelen: onneksi avasin suuni ;)
Noita-nainen: sait ymmärtämään itseäni paremmin, heti helpotti. Enhän minä kuolemaa pelkää vaan juuri sitä 'tilaa'. Tuntematonta jotain uutta ja kun en kenenkään opetuksella ole sinne mennyt niin mitenkäs sitten pääsen pois? Siitähän pelossani onkin kysymys ja (eikä mikään pieni ja ;))...) minähän olen aina sanonut että olen 'tunneihminen' niin miksi minä omia tunteitani (siis pelkoa) pelkäisin! ;))
Olen tehnyt jotain vähän samantapaista mustan kanssa, sen luonnollisen mustan joka syntyy kun suljen silmäluomet maatessani vuoteellani keskellä yötä. Joskus näen jotain, useimmiten en. Jokin aika sitten oli lyhyt periodi, jolloin pystyin tietoisesti kutsumaan esiin "violetit läiskät"...
Edelleen paikoillaan polkeva C (mutta ei tällä hetkellä niin nyyhky...)
On se kumma että minun pelkoni on se että mitään ei tapahdu(kaan)... Siitä juuri kumppanikin jäkätti minulle että tuollaisella varmuudella ja skeptisismillä takuulla et saa mitään aikaan... :P
Joo. Kiva, etta joku sai apua kommenteistani. Niin juuri...ihminen luo pitkalti omat "morkonsa" ja pelkonsa. Ja on inhimillista pelata ns. tuntematonta. (varsinkin kun se on aika subjektiivista)
Sinun kannattaa keskittya ns. omien hermojesi ja pelkojesi hallintaan. Ties mita "jannaa" tapahtuu, kun vain paaset tilanteen "herraksi".:)
...mina en edes kutsu mitaan luokseni...ne violetit varilaiskat ravahtavat automaattisesti silmieni eteen (ns. silmieni, koska silmanihan ovat kiinni....). Sitten ne alkavat muuttaa muotoaan, laajeta ja pieneta......edeta ja loitontua....myos aika hurjan nakoisia hahmoja ilemstyy valilla. Jos nyt suoraan sanotaan, niin aika demonisia....paakalloja ja sen sellaista....mietin juuri parhaillaan, onko kaikki vain alitajuntani tulosta, vai naenko tosiaan perati jonkin asteen "helvettiin"....hahmojen paat (naen siis paita lahinna)ovat usein tuskan vaaristamia....siksi lopetin taman touhun jossain vaiheessa....
Noista läiskistä on täällä keskusteltu aikaisemminkin...
Itsekin niitä joskus säikähdän. Mutta vaarallisia ne ei ole. Tietääkseni... :P
Yritän kerrankin kirjoittaa lyhyesti ja ytimekkäästi, kunhan vain jotenkin saisin hallittua ajatusvirtani. (tämä yksi asia mitä pitäisi vielä harjoitella). Selventääkseni asiani, pakko kertoa taustatekijöistä. Siispä (ja tästä ei sitten tullutkaan lyhyt ja ytimekäs ;)....) Paitsi että jätän jaarituksen ja sanon lyhyesti: 'itseoppinut' ja luotan tajunninvirtaan ;)
Ja toinen taustatekijä: jollain ihmeellisellä tavalla löysin ajatuksen aivojeni sopukoista; aina on jossain joku joka auttaa seuraavan askeleen kanssa ;)
Joten lyhyesti ja ytimekkäästi: kiitos Noita-nainen :)
sanovat että kuollut näkee jos jonkinmoista hirviötä ja öhkömönkiäistä heti ensitekijöiksi kun tuonpuoleiseen livahtaa. Sanovat myös he Kuolleiden kirjassaan että omasta päästä ne ovat lähtöisin, kaikki demonit ja jumalat.
Minusta ihan varteenotettava näkemys.
Jooo. Ihminen luo aika pitkalti omat pelkonsa...mietinkin juuri, etta onko minulla vain niin hyva mielikuvitus ja elaytymiskyky, etta ne laiskat tuppaavat muuttumaan "kauhufilmiksi"..?
Mutta entas jos olenkin paassyt "Kuoleman porteille" siina vaiheessa kun rupean niita nakemaan? Entas jos naenkin sen "Kuoleman tunnelin"..?
...tunnista ne kaikki oman mielesi luomuksiksi!
Niinhän Bardo Thödolissa toistetaan aina joka kappaleen lopussa, kun kuvaillaan vainajalle eri ilmansuunnista ryntääviä pelottavia hahmoja.
Eri versio tosta valkoinen seinä-jutusta. Himmennä valot. Istu peilin eteen. Katso niin kauan kunnes kasvosi hävivävt kokonaan. siinä matkalla joudut näkemään kaikenlaisia vääristymiä. Älä pelkää, sinä se vain olet :)
Vielä yksi versio...
Mene istumaan/ makaamaan aivan pimeään. Ole yhtä pimeyden kanssa, anna sen tulla sisääsi ja lopulta häviä sen joukkoon... tule aineettomaksi.
Ei mikään pahuuden pimeä, vaan tavallinen valoton tila...
Ja musta tv-ruutu toimii myös.