Kun tuli risua

molemmat vanhemmat on piiskanneet mua .
Ei ole mitään traumoja jäänyt kaipa se on oikein ollut . Kyllä lapsille on opetettava mikä on oikein mikä väärin ja että kun tekee kuitenkin väärin vaikka kielletty niin kyllä joku rangaistus on paikallaan sellainen että oppiii siitä . Meistä kaikista kolmesta sisaruksesta on tullut ihan ok aikuisia ja kaikki me ollaan saatu piiskaa lapsena ja joskus risu piti hake itse joskus ei.
Muistan yhden kerran oikein hyvin kun piiskaa sain olin valehdelllut ja rumasti myös sitte puhutellut naapurin tätiä ja tottakai siitä kiinnijääi ja osasin odottaakin että saarna tulee mutta silloin tuli oikein kunnonpiiskaus ja piti mennä naapuriin vielä pyytämään anteeksikin käytöstä ja se oli vaikeaa ja noloa mennä anteeksi pyytään.

Sain piiskaa se oli tapana ennen .
Yleensä isä piiskasi ,äiti saattoi antaa tukkapöllyä joskus . Kotona piiskasivat ja risu piti aina hakea itse .
Isoisäkin piiskasi joskus .
En minäkään kokenut sitä aikuisena enää pahana asiana ,oli ihan oikein ne kerrat eikä mitään kaunaa siitä tullut. Sattui se ja itkin tietenkin
Naapurin isäntä piiskasi kerran äidin pitäessä kiinni , silloin piiskaa sain nahkavyöstä , syy oli se että olin riidellyt naapurissa olevan kaverini kanssa ja vihaisena heitin kiviä ja naapurin keittiön ikkunaan osuin joka meni rikki. (Olin äkkipikainen ja äksy ja olin jo 13 vuotiaskin .)Kieltä näytin heille vielä sinne ikkunaan ja nauroin .Karkuun juoksin .
Siitäkös meteliä tuli ,naapurin isäntä tuli kotiini ja äiti torui ja päättivät että rangaistus on piiskaus ja äidin mielestä se oli paras näin ja oikein että sen piiskauksen antaa naapurinisäntä.
Silloin oli kyllä kauan kipeä pylly ja taisi se olla se viimeinen kerta kun minuu piiskattiin

Kyllähän sitä tuli selkäsaunoja nuorena hankittua, mutta yksi oli häpeällisyydessään sellainen, että ei ole unohtunut. Minä kuljin naapurin peltotietä ja hänen laitumensa läpi polkupyörällä naapurikylään kaverin luo. Suljin veräjän niin huonosti, että lehmät aukaisivat sen ja polkivat isännän kaurapellon.

Pari päivää myöhemmin isäntä pysäytti minut navettansa nurkalla ja rupes pitämään puhuttelua, enhän minä siihen osannut mitääntään sanoa. Ajattelin vaan, että kun vähän aikaa tuota päkätystä kuuntelen, niin kyllä se kohta lopettaa. Mutta se kävikin minuun kiinni ja raahasi heinäladon puolelle, jossa sillä odotti jo valmiina tuore risu. Kun isäntä ilmoitti piiskaavansa minut, jouduin sellaiseen shokkiin, ettei minusta ollut juuri edes vastaan panijaksi vaikka olin keväällä täyttänyt jo 15 vuotta. Vasta siinä vaikeessa kun housut oli jo alaalla palasi toimintakykyni, mutta se oli silloin myöhäistä. Sain oikein kunnolla vitasta. Kaikki muut risun ja remmin saannit ovat unohtuneet, ei niistä ole enää oikein selvää kuvaa, mutta tuo naapurin kuritus on vieläkin aivan kirkkaana mielessä. Luultavasti siksi, että se tuntui niin häpeälliseltä ja pyöri jatkuvasti mielessä. Tilanne olisi voinut olla nolompi jvain jos tapakselle olisi ollut silminnäkijöitä tai kurittajana olisi ollut joku saman ikäinen kaveri. Mnusta tuntu, että kaikille miehille on tärkeää, että pystyy puolustamaan itseään.

Isä ei koskaan käyttänyt ärjymistä pahempaa rankaisukeinoa. Mut äitini suuttui valtavasti kun leikkasin isän sarkahousuista paikan omia pöksyjäni varten.
Pakenin tuvan uunin ylätasolle. Äiti söhi perään leipälapiolla. Kyyristyin takanurkkaan, ettei leipälapio olisi osunut.

loistokirjoittaja sanoi saaneensa selkäänsä pienenä.
Kyllä hämmästyin.

No, tuskinpa muistomme ovat kirkastuneet 8 vuodessa?

Minua ei ole koskaan piiskattu. Tosin, ei pitäneet vanhemmat sylissäänkään.
Kaipa näissäkin asioissa toistetaan omaa saamaansa oppia.

Tunsin olevani pidetty, varsinkin isäni vanhemmilta, mutta ei sitä kovin osoitettu.

Kiltti tyttö, ainokainen, varovainen, mihinpä kovin pahaan olisin edes uskaltautunut?

ssa olemaan yhen iltapäivän. Kerron huomenna miksi, sillä nyt alkoi kuulua Jyrkin ääni olohuoneessa.