Tämä sattui minulle kun olin 10v,olin yksin siskoni kanssa kotona,ja sain ihmekohtauksen säädellessäni tv lumisadekuvaa.. jokin voima veti päätäni taaksepäin ja tunsin "kelluvani"selälläni n puoli metriä lattiapinnasta,jokin omituinen voima yritti vetää minua seinästä läpi!!tietenki tämmönen kokemus toi traumoja noin pienelle lapselle.. myös toinen siskoni koki ruumiistairtaantumisen,hän oli lapsensa kanssa korvalääkärillä ja menetti tajuntansa kun lääkäri oli tutkinut hänen lastaan..hän kertoi että oli katon rajasta nähnyt itsensä makaavan tajuttomana lattialla ja hoitohenkilökunnan rientäneen häntä auttamaan.. herää ajatus,että oliko kysymys jostain tuntemattomasta tajunnantilasta vai onko sielu erillinen ruumiista? Jos jollain vastaavia kokemuksia nii ois kiva kuulla..
Ruumiistairtaantumiskokemus
sieluko erillinen?
111086
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllä se Sielu on eri asia kuin keho.
Keho on oikeastaan Sielun sisällä.
Tietoisuutemme on mahdollista irtautua kehosta ja liikkua sinne minne ajatus sitä ohjaa.
Mitään vaaraa siitä ei ole, sillä palaat kyllä aina takaisin kehoosi.
Niin miksi aina palaa takaisin...
Palaat takaisin, koska et ole vielä suorittanut elämäntehtävääsi loppuun.
Se taas on ohjelmoitu Sieluusi.
Tullu katottua liikaa ö-luokan kauhuleffoja?
Mielenkiintoinen aihe toki. Mutta tympii tämä ainainen putkinäkö tässä. Miksi aina sielu? Aivan yhtä suuri mahdollisuus on ihmismielen aiheuttama hallusinaatio. Ihmismielen jälkikäteen kehittämä virheellinen muistikuva.
Kuis selität sitte sen ku eräs vanha äijä koki sydänpysähdyksen sairaalassa ja oli sieluna leijunut sairaalan ulkopuolella,hän oli ihmetellyt miksi sairaalan katolla oli ollut jonkun kenkä,myöhemmin kun asia tarkistettiin,niin katolta todellakin löytyi miehen kertomasta paikasta jonkun sinne heittämä kenkä!! eli kyllä se sielu oli siellä seikkaillut..joka ei ihmisen kuoltua häviä.
Kaikkiin legendoihin, juoruihin ja ihmisten tarpeeseen korostaa itseään, jollain höpöhöpö-jutuilla, toki tulee uskoa. :D
Tietysti kyseinen henkilö koki herätyksen tai oli TOSI uskovainen.
Yhtä vakuuttavaa kuin Riku Rinteen kirjat joissa saatananpalvojat käyvät ruotsissa koulutuksessa, tappavat juoppoja, joiden kuolemaa ei kukaan noteeraa(kela, sossu, ym?).
Tai sitten nämä perinteiset. 8-vuotiaana liityin jengiin. Siellä minua hyväksi käytettiin. Mankka soi vaikka se ei ollut seinässä. Kummittelee! yhyy!
Toki paskanjauhannalla saadaan arvostusta jeesuspiireissä.ym. Hei kuule! Irtosinpa eilen kehostani. jeesus tuli moikkaamaan. Olohuoneessani oli palava pensas.jne..
no tämä juttu meni nyt tänne. Ei toki mitään tarvetta liittää kristinuskoa tähän, mutta kun sen löyhkässä on tullu kasvettua.
Mutta ihan sama. Minulle riittää tosiasiat. Ja se onko ihmisellä sielu vai ei. Noh vittuako siitä? Millä tavalla se tähän elämään vaikuttaa? Se on sen kuolemanjälkeisen ajan päänsärky.
Sellaista fantasiaa että voi voi.
tietoisuuden irtaantuminen kehosta on todella olemassa ja siten kaikki vastaanväittäjät ovat väärässä. Mutta täytyy ajatella niin että nämä jotka vastaanväittävät eivät ole itse sellaista kokeneet, joten he puhuvat vain omasta kokemuksestaan. On monia ihmisiä jotka voivat tarkoin kuvata kaukana itsestään tapahtuneet tapahtumat. Itselläni on esimerkki, kuinka olin auttamassa veljeäni hengessä. Hän oli Lapissa samoamassa ja sairastui tiettömällä taipaleella keuhkokuumeeseen ja sudet olivat uhkana. Saman asian myös isäni tiedosti samanaikaisesti. Emmekä voineet antaa muuta kuin henkiapua. Minä olin itse fyysisesti Outokummussa ja isäni Helsingissä. Emme olleet edes puhelinyhteydessä tapahtuman aikana, joten suoritimme kumpikin tehtävämme toisistamme tietämättömänä. Tämä on vain yksi kokemus ja on todella monia ihmisiä joilla on vastaavia kokemuksia. Joten tietoisuutemme voi tehdä havaintoja ja kulkea eikä kulkumatkassakaan ole rajaa.
Haha! Otsikko kertoi jo kaiken. ja sudet olivat uhkana. Come on. Ei eletä enää keski-ajalla.
Näkee kyllä ettet ole luonnossa juuri liikkunut. Mitä itsellä on tullu reissussa oltua niin tiedän kyllä sen että jo ihmisen haju ja ääni pitää elukat loitolla.
"Toisekseen tämä asenne. Kaikki vastaväittäjät väärässä".
Mitä sitä turhaa rakentavasti perusteluihin aikaansa tuhlaamaan. Näetkö. en minäkään siihen juuri panosta. Seurako teki kaltaisekseen?
että itselläsi on kokemusta. Tässä on lyhyesti tilaa ja siten en kertonut kaikkea..eikä se juuri kannatakaan, koska ihminen joka ei halua tietää eikä uskoa ei myöskään usko, vaikka hänelle tarkoin kaikki kerrotaan. Kerron nyt kuitenkin sinulle että veljeni siellä lapissa oli kaivanut itselleen poteron lumeen ja hengitysaukon sen kattoon ja hän makasi siellä poterossaan viikon verran kunnes pääsi jatkamana matkaansa. (Matkapuhelimia ei ollut.Minä luulin kokemuksiani lähinnä painajaisiksi. Mutta koska ne olivat niin todellisia kiinnitin kaiken energiani siihen että saatoin auttaa veljeäni. Ajatellen jos se olisikin totta. En nimittäin tiennyt että hän oli lapissa, sillä emme juuri pidä yhteyttä toisiimme.) Tämä tapahtui syyspuolella. Kevätpuolella näin veljeni ja hän kertoi olleensa sinä aikana keuhkokuumeessa ja siellä poterossa ja että hän tajunnan rajamailla sai ajatuksen että hengitysaukko oli laitettava kiinni sillä sudet ulvoivat yläpuolella ringissä. Näin kului monta yötä . Sudet tulivat takaisin. Lopulta ne jostain syystä lähtivät pois. Ja veljeni toipui sen verran että saattoi hiihtää autotien varteen johon oli noin 20 km matkaa . Tämän veljeni kertoi minulle siis keväällä ja minä saatoin silloin todeta että kokemus jonka olin syksyllä kokenut oli siis todellisuuteen perustuva, ja että "näin" oikein ja että myös tein jotain joka hätyytti sudet pois. Mutta sinä et usko ja minä en selitä enempää:-)
Minulle on jäänyt lapsuudesta muistikuva, joka on vähän samanlainen "kellumis"kokemus. Todennäköisesti se tietysti oli joko unta, tai sitten olen lentänyt kuperkeikkaa rappusia alas ja lapsen mielessä se sitten on vääntynyt tuollaiseksi muistoksi yms. mutta muistikuva on seuraavanlainen:
Seisoin silloisen kotimme pihalla, portaiden luona laatoilla, ja olin alle kouluikäinen. Siskoni oli leikkimökin luona josta ei näe laatoille, ja muistan vielä vaatteetkin, jotka meillä oli päällä. Minulla on valokuvakin jossa meillä on ne vaatteet, ja jossa olen sen ikäinen jolloin se tapahtui.
Sitten yhtäkkiä vain huomasin, että alan nousta ilmaan, enkä voi sille mitään. Jouduin ikäänkuin painottomaan, "kelluvaan" tilaan. Nousin jonkinverran maasta irti, ja menin hitaasti kuperkeikan ilmassa, ja palasin takaisin maan pinnalle. Juoksin muistikuvani mukaan äkkiä leikkimökille ja kysyin siskoltani näkikö hän mitä minulle tapahtui. No eihän se ollut nähnyt, eikä hän muista edes että olisin joskus kysynyt sellaista.
Mutta itsepintaisesti tuo muistikuva on pysynyt mielessä kuitenkin.
luin joskus jostai lehest (tais olla tieteen kuvalehti) tommosist kokemuksist. jotku tutkijat ol löytäny aivoist ne pisteet joita ärsyttämäl sähköisesti saatii tommone kokemus aikaa. tutkittavina ol muistaakseni, yllätys yllätys, vai naisia, ja yks niist kertoi nähneensä katorajast leijuen ittensä makaamas sängyl ja ne tutkijat ympärillää.