Kävin mielenkiinnon ja yleissivistyksen vuoksi netistä lukemassa satanismista. Löysin mm. tällaisia väitteitä: Satanismi painottaa ihmisen fyysistä puolta. Maailmankuva on nautintoihin suuntautuva, ja hyveitä ovat yksilöllisyys, kovuus ja kapinallisuus. Muita lakeja ei tarvita kuin vahvemman oikeus. Vahvemmalla on valta, ja rakkaus korvataan vihalla. Ei ole muuta jumalaa kuin ihminen.
Tällaistako satanismi on? Voiko satanismia pitää hedonistisena ajattelutapana? Mitä oleellista jäi edellä mielestäsi mainitsematta?
Tällaistako satanismi on? Voiko satanismia pitää hedonistisena ajattelutapana? Mitä oleellista jäi edellä mielestäsi mainitsematta?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Todennäköisesti tutustuit LaVeyläiseen satanismiin. Korjaan nyt muutamat selkeimmät väärinkäsitykset:
- Satanismi painottaa ihmisen kehollista olemassaoloa. Tähän kuuluu myös psyyke ja kaikki mitä se sisältää.
- Kovuus ei ole itsestäänselvyys, mutta eiköhän se kehity kun ryhtyy satanistiksi.
- Kapinallisuus ei myöskään ole itsestäänselvyys, pikemminkin keino löytää oma ajattelu. Joskus huomaa kapinoineensa vääriä asioita vastaan.
- Kaikkia yhteiskunnan lakeja pitää kunnioittaa tai sitten yrittää muuttaa niitä. Vahvimman oikeus on se miten asiat todellisuudessa toimivat. Huomaat sen jos alat kapinoimaan yksin yhteiskuntaa vastaan. Silloin yhteiskunta käyttää sinuun vahvimman oikeuttaan ja päädyt linnaan.
- Rakkautta ei korvata vihalla. Pikemminkin kaikki inhimilliset tunteet pyritään kohdistamaan niille jotka ansaitsevat ne. Jos joku vahingossa tönäisee sinua niin ei ole mitään syytä vihata häntä.
Kysymyksesi:
Tällaistako satanismi on?
Kts. vastaukseni yllä.
Voiko satanismia pitää hedonistisena ajattelutapana?
Riippuu millaista hedonismiä tarkoitat?
Ainakin tämä Internet Encyclopedia of Philosophyn artikkelista leikattu pätkä Epikurealaisesta hedonismistä näyttää olevan lähellä satanismiä:
Epicurus gives advice on how to decrease life's pains, and explains the nature of pleasure. As to decreasing life's pain, Epicurus explains how we can reduce the psychological anguish that results from fearing the gods and fearing death. Concerning the nature of pleasure, Epicurus explains that at least some pleasures are rooted in natural and, as a rule, every pain is bad and should be avoided, and every pleasure is good and should be preferred. However, there is delicate relation between pain and pleasure. Every pain we have is bad, and we should minimize pain when possible. However, sometimes simply minimizing life's pains is sufficient to attain happiness, and we need to go a step further and actively increase pleasure. He argues that we should not pursue every possible pleasure, such as when they produce more pain.
Koko artikkeli löytyy http://www.utm.edu/research/iep/h/hedonism.htm
Mitä oleellista jäi edellä mielestäsi mainitsematta?
Oma mielipiteesi.
on varmaankin lähempänä askeettisuutta kuin hedonismia, mikä johtunee mm. kasvatuksestani ja koulu- ja opiskeluvuosina aikalaisessa niukkuudessa elämisestä.
Mietin tuota kohtaa, että kaikki tunteet pyritään kohdistamaan niille, jotka ansaisevat ne. Mistä sen voi niin varmasti tietää, kuka ne tunteet ansaitsee? Mitä yleensä tässä yhteydessä tarkoitetaan tunteiden ansaitsemisella?
Asketismi on hyvä jos sen tekee omasta tahdostaan. Se voi joillekin olla nautinto. Ymmärrän hyvin koska en itsekään ole tuhlaileva sivistyksen antamien "virkistysmahdollisuuksien" suhteen.
"Mistä sen voi niin varmasti tietää, kuka ne tunteet ansaitsee?"
Ne, jotka eivät käytä huomiotasi väärin. On ehkä vaikeampi nähdä kuka ansaitsee kuin että kuka ei varmasti ansaitse. Kaikenlaiset petturit, ihmiset jotka yrittävät vetää sinua omaan ahdistukseensa tai addiktioihinsa näin esimerkiksi niistä joihin ei kannata tuhlata.
"Mitä yleensä tässä yhteydessä tarkoitetaan tunteiden ansaitsemisella?"
Jos jonkun seura tekee sinut hyvän tuuliseksi, vahvemmaksi niin sellainen ihminen ansaitsee positiivisiä tunteita.
kääntää selkänsä ja olla vain niiden seurassa, jotka tekevät hyväntuulisiksi? Eikö ahdistunut ole toisinaan itse kukin?
Onko sinulla ketään jota et mielelläsi tapaa? Tai joku, jos puhelin soi, jolle et haluaisi vastata?
Joka aina kun tapaatte pyytää "pientä palvelusta", etkä kehtaa/uskalla kieltäytyä, koska silloin tämä joku rupeaa "martyyriksi".
Tälläiset ihmiset Eivät ansaitse sinun "positiivisia tunteita"si. He ovat vämpyyrejä, jotka elävät sinun energiallasi.
Ja totta kai, jos joku sinun ystäväsi on ahdistunut, sinä voit häntä yrittää auttaa, mutta jos ystäväsi Ei ole paikalla silloin, kun sinä olet vastaavassa tilaanteessa, silloin ehkä kannattaisi miettiä kuinka "kaksipuolista" teidän ystävyytenne on...
Yksilö itse päättää kuka tunteet ansaitsee. Ketä rakastaa ketä vihaa jne.
"tee sitä mistä nautit" (suunnilleen noin)
Eli jos koet mielihyvää auttaessa toista, on teko hyväksyttävä. Sillä koet itse mielihyvää näin tehdessä.
Simble as that.
Ristinsä kantaa jokainen itse. Mutta jos koet tarpeeksesi auttaa ja haluat auttaa, niin silloin teko oikein. Muuten teko olisi ainoastaan tekopyhä. ja tekopyhyys on yksi ihmisrotua märännyttävistä voimista!
pitää perusperiaatteenaan auttamista, mutta välillä ei tuntuisi jaksavan? Pitäisikö sanoa masentuneelle äidille, että tänään en jaksa sinua kuunnella, mutta ehkä huomenna? Entä tulisiko sanoa tyttärelle, että en minä ehdi kuuntelemaan sinun työ- ja mieshuoliasi tällä viikolla, kun on noita omiakin ongelmia, mutta ehkä ensi viikolla? Jos kuitenkin kuuntelee, niin onko se silloin tekopyhyyttä?