Vie minut sinne missä silmät ei näe, kukat ei kasva.
Vie minut sinne missä taivas on mustelman sininen, jossa sataa mustaa vettä jokaisen kierroksen ajan.
Sinne missä salmiakin väriset kissat tekevät kuperkeikkoja ja maa halkeilee kuin rohtuneet huulet, joista tippuu tumma veri.
Siellä tahdon nyt olla, kun olo on niin toivoton ,että hampaani puree ilmaa ja käteni puristaa puun uuteen kuosiin.
Minä pelkään. Pelkään elää. Pelkään tätä ainaista kiipeämistä ja pelkään sitä hetkeä, kun putoan niin, että olen purrut kynteni ranteita myöten ja pannut itseni sellaiseen solmuun, jota partiolainenkaan ei osaisi.
Vie minut sinne missä taivas on mustelman sininen, jossa sataa mustaa vettä jokaisen kierroksen ajan.
Sinne missä salmiakin väriset kissat tekevät kuperkeikkoja ja maa halkeilee kuin rohtuneet huulet, joista tippuu tumma veri.
Siellä tahdon nyt olla, kun olo on niin toivoton ,että hampaani puree ilmaa ja käteni puristaa puun uuteen kuosiin.
Minä pelkään. Pelkään elää. Pelkään tätä ainaista kiipeämistä ja pelkään sitä hetkeä, kun putoan niin, että olen purrut kynteni ranteita myöten ja pannut itseni sellaiseen solmuun, jota partiolainenkaan ei osaisi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Runosi oli mielestäni surullinen, ahdistuneen ihmisen kirjoittama. Mikä masentaa sua niin paljon että se saa sut kirjoittamaan noin surullisen ja "mustan" runon?
Ehkä puran runoihin kaikki patoutuneet tunteet joista ei muuten pysty puhumaan ja sellaiset joita ei oo helppo puhua suoraan..ja ahdistus on väärä sana..eikös kaikilla murrosikäisillä oo pahat päivänsä..?