KAtson surumielisenä ystäviäni. Kuinka he sanovat toisilleen teräviä sanoja. Sanoja jotka loukkaavat, ja sen he tietävät liiankin hyvin. Seison sivummalla ja huomaan, nopeasti lauantai-illan viettäjät ovat kokoontuneet ympärillemme. Olen neuvoton. Toivon, etä he lopettaisivat, mutta turhaan. Olen ollut liian kauan hiljaa ja huudan. Kaikkie hiljenevät kuullessaan kirosanojen ja syytösten tulvan. Ystäväni unohtavat oman typerän riitansa ja katsovat minua pelästyneenä. Rauhoitun ja sanon: Oli aika tehdä jotain. Astelen pois ja katseet seuraavat perässäni. Ihmiset hajaantuvat ja osa tulee luokseni kun istahdan kirkkopuiston penkille. Ystäväni tulevat luokseni ja sanovat hiljaisen kiitoksen. Ja sanat joita en uskonut ikinä kuulevani: Kiiton, kun saan olla ystäväsi ja että olet olemassa. Olen otettu ystäväni sanoista. Ulkopinnaltaan kova ystäväni seisoo edessäni silmät kyyneleissä. Olen hiljaa. En tiedä mitä sanoa. Mutta eleet kertoivat sanoja enemmän. Nousin ja halasin ystävääni. Sillä hetkellä me kumpikin tiesimme: emme voisi elää ilman toisiamme, ystävyytemme oli liian vahva kestääkseen eron.
YSTÄVYYS
LionHeart
2191
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kun luin ton... oli pakko pysähtyä ja ajatella... kiitos. kiitos sulle tosta runosta, se teki muhun suuren vaikutuksen...
..mäkin uskaltaisin joskus tehdä noin.. mut mä vaan nauran niille, koska mua ahdistaa.