Niin. Kertokaa äidit, miten teillä on onnistunut opiskelu vauvan kanssa? Olen ylioppilas, ja tarkoitus olisi jälleen hakea haluamaani paikkaa yliopistosta. Vauvakuume on kuitenkin hirmuinen, ja vauva olisi niin tervetullut suhteeseemme muuten. Joka tapauksessa en jaksa viittä vuotta odottaa, että saisin yliopiston käytyä.
Mielelläni kuulisin, miten muilla on yliopisto-opiskelut onnistuneet äitiysloman jälkeen? Kokemuksia vauvasta ja opiskelusta =)
Mielelläni kuulisin, miten muilla on yliopisto-opiskelut onnistuneet äitiysloman jälkeen? Kokemuksia vauvasta ja opiskelusta =)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itselläni sama tilanne. Kuinka vanha olet?
Sokea olen...nyt huomasin vasta nimimerkkisi, eli vuosimallia -83 olet.
Miksi vauvantekoon niin nuorena? Tiesittekö että opintotuki ei riitä useimmille opiskelijoille toimeentuloksi asti, millä ajattelitte elättää lapsenne? Onko teillä tytöt hyvät rikkaat miehet tai vanhemmat?
Minimiäitiysraha muuten on suunnnilleen saman verran kuin opintotuki.
Morjens!
Itse en opiskele yliopistossa vaan ammattikorkeakoulussa. Todella vaikeaa ja tiukkaa on välillä ollut. Meillä ei juuri ulkopuolisisa auttajia ole, mutta jotenkin sitä aina selviää. Sitä lukee kun jaksaa ja ehtii. Tosin tiedän, että tenteistä voisi parempiakin arvosanoja saada jos enemmän aikaa.
Myöskään luennoilla sinun ei ole pakko yleisesti istua, vaan voit päntätä kotona kun muksu tarhassa. Itsellä usein käytännön tunteja joissa läsnäolopakko, mutta silloin tällöin vien lapsen tarhaan ja jään kotiin pänttäilemään!
Saamme myös yleistä asumistukea, joka isompi kuin asumislisä. Tosin tuokin miehen tuloista riippuvainen. Lapsilisä auttaa myös.
Kyllä sitä pärjää jos haluaa!
Pyrin yliopistoon -96, olin silloin raskaana 6:lla kuukaudella. Aloitin poissaolevana opiskelijana, sillä onnekseni pääsin sisään. Sain vauvan ja samalla suoritin avoimessa yliopistossa sivuaineapproa. Varsinaiset yliopisto-opinnot aloitin seuraavana vuonna. Toisen lapsen sain -98, jolloin myös pidin äitiysloman. Valmistuin
-01 yleisen kasvatustieteen puolelta. Eli nopeasti meni läpi, mutta suuri kiitos kuuluu aviomiehelleni. Itselläni oli 100km koulumatkaa, ja opiskelupäivät 13 tuntisia matkoineen pahimmillaan. Mies tuki opintojani henkisesti ja rahallisesti ja otti täysillä osaa lasten hoitoon. Koin että opinnot olivat vastapainoa ja "vaihtelua" äitiydelle, joka taas oli samaa opiskelulle. Toimistohommista pääsin ammatillisen koulutuksen opettajan ammattiin. Pidän työstäni ja palkka kolminkertaistui vuoteen -95 jolloin lopetin toimistoduunit. Joten suosittelen lämpimästi. Itselläni meni lukio huonosti mutta yliopistosta erinomaiset arvosanat. Tsemppiä
Että miten sitä nykypäivänä hankkii lapsen. Tekis mieli mennä jatko opiskelmeaan, mutta silloin olisin "jo" 25, kun valmistun. Menisi lähemmäs kolmeen kymppiin lapsen teko, kun siinä välissä pitäis saada asunto tms.
Ehkä jätän kouluni tähän ja teen lapsen.. jatkan koulua sitten myöhemmin, jos jaksan..