Miten on päiväkodeissa, kiusataanko ja oletteko huomanneet ja kuulleet vanhemmat, onko lapsianne kiusattu. On varmaankin, mutta poistetaanko se kiusaus, ettei sen anneta jatkua,ajattelen vaan, jos jo päiväkodeissa ruvetaan syrjimään, niin sittenhän lapsi on ihan hukassa jo kouluun mennessä ja siellä ainakin kiusataan, sen olen saanut kokea lapsen kautta.
Ne kiusaajat tulevat omasta mielestäni perheistä, joissa lapsia ei tarpeeksi huomioida ja joiden vanhemmat ovat korkeassa asemassa, ei aina, mutta niiden lapsethan paljon ovat yksin.
Sitten on ryhmä, joilla perhe on rikki, mutta he joutuvat yleensä siihen kiusattujen listalle. Kertokaa!
Ne kiusaajat tulevat omasta mielestäni perheistä, joissa lapsia ei tarpeeksi huomioida ja joiden vanhemmat ovat korkeassa asemassa, ei aina, mutta niiden lapsethan paljon ovat yksin.
Sitten on ryhmä, joilla perhe on rikki, mutta he joutuvat yleensä siihen kiusattujen listalle. Kertokaa!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuttavaperheen poikaa syrjittiin järjestelmällisesti päiväkotiryhmässä. Vanhemmat ottivat asian puheeksi hoitajien kanssa. Vastaus oli: Tällaiset asiat lapset selvittelevät keskenään. Ihan käsittämätöntä ajattelua! Lopulta vaihtoivat päiväkotia. Siellä oli ihan toisenlaista alusta asti ja lapsi viihtyi hyvin.
Joitakin vuosia sitten tein pienimuotoista tutkielmaa aiheesta kiusaaminen päiväkodeissa. Selväksi tuli ainakin se, että henkilökunta ja vanhemmat suhtautuvat ja määrittelevät kiusaamista varsin eri tavoin. Eli ensin pitäisi löytää yhteisymmärrys siitä, mikä on kiusaamista, mikä normaalia lapsuuteen kuuluvaa "härnäys- ja leikkikulttuuria".
Joitakin asioita ja tilanteita lapset voivat selvitellä itsekin, mutta aikuisen on syytä olla tarkkana ja pysyä tilanteen tasalla. Samoin voi tarjota lapsille erilaisia vaihtoehtoja selvittää käytöstä, mahdollisuuksia hyvittää aiheuttamaansa vahinkoa, pahaa mieltä jne. Anteeksi pyytäminen ei saa olla automatio, joka vain suoritetaan aikuisen vaatimuksesta. Lapsen täytyy ymmärtää asian syvempi merkitys, muuten koko prosessi menettää arvonsa.
Päiväkodissa kiusaamisen ehkäisyssä tärkein merkitys on sillä aikuisella joka toimii lasten kanssa. Hänen pitää olla selvillä lapasiryhmän käyttäytymisestä ja tuoda rohkeasti esiin ja käsittelyyn sellaisiakin seikkoja, joiden käsitteleminen voi olla vaikeaa. Toiminnan suunnittelu yhteistoimintataitoja harjoitellen on parasta ennaltaehkäisyä.
Jos kuitenkin ryhmässä esiintyy kiusaamista,pitää aikuisen huomata asia - ja ehdottomasti puuttua siihen. Kokemuksesta voin sanoa, että jo hyvinkin pienten lasten kanssa voi ja kannattaa keskustella kiusaamisesta.
Itse päiväkodissa jo vuosia työskelleenä voin kertoa, että näissä kiusaamisjutuissa on valtavasti eroja jopa saman katon alla.
Aivan kuten joku tuossa mainitsikin, "kiusaaminen" tulkitaan usein hyvin eri tavalla.
Mielestäni aina tulee puuttua kiusaamiseen. Pienempien lasten kohdalla aikuisen apu lasten riidoissa on paikallaan, mutta esim. esikouluikäiset lapset alkavat olla siinä iässä, että heiltä voi odottaa jo omatoimista sopimista asioista, kun niitä on jo aikuisen tuella harjoiteltu. Mutta on hyvä myös muistaa, että kinastelu on myös lasten tapa löytää paikkansa ryhmässä. Aivan kuten meillä aikuisillakin on sanomaton paikkamme esim. työpaikoilla, lapset rakentavat samanlaista hierarkiaa luonnostaan.
On olemassa joukko lapsia, jotka todellakin yrittävät systemaattisesti ottaa jonkun lapsen silmätikukseen ja siihen on puututtava samantien, ennen kuin tilanne karkaa käsistä. Sitten on olemassa niitäkin lapsia, jotka todellakin härnäämällä härnäävät toisia lapsia ja tulevat kantelemaan siitä itku silmässä, jos toisella palaa pinna. Ja usein nämä "kantelijat" ovat niitä lapsia, jotka kertovat oman versionsa kotona ja jota vanhemmat herkemmin uskovat (mikä tietysti on positiivinen lähtökohta, että jos kotona kuunnellaan lasta ja hänen ajatuksiaan). Mutta kun asiaa sitten päiväkodissa selvitetään, huomataakin, että omassa lapsessa on myös riidanhalua, eikä hän olekaan vain viaton uhri.
Mutta toivon, että jokainen vanhempi ottaisi asian rohkeasti esille henkilökunnan kanssa. Missään nimessä ei kannata jäädä itsekseen miettimään näitäkään asioita. Me hoitajat olemme siellä teitä vanhempia ja lapsianne varten! Meidän tehtävänä on taata lapsellenne tasapuolinen kohtelu yhteistyössä teidän kanssanne.
Hyvää talven jatkoa kaikille!
Meidän esikoisellani on ollut jo kaksi "kiusaajaa" päiväkotiuransa aikana. Ensimmäinen tapaus jo alle 3 vuotiaana. Tyttö itki illalla, kuinka eräs poika oli häntä kiusannut päiväkodissa. Nimenkin tyttö sanoi. Lupasin tytölleni, että juttelen asiasta hoitajien kanssa. Silloin tällöin tämä toistui muutaman viikon aikana. Sitten, yhtenä iltana, kun juttelimme päivän tapahtumista, tyttö kertoi, kuinka he olivat tuon samaisen pojan kanssa tehneet sitä ja tätä. He suorastaan ystävystyivät, ja leikkivät paljon yhdessä.
Viime syksynä (nyt 4v) tyttö on valitellut erään toisen pojan kiusaavan häntä. Olen taas ottanut asian vakavasti, ja jutellut siitä hoitajille. Pari kertaa on tämänkin vuoden puolella vielä itketty kiusaamisia. Eräänä aamuna sitten olin viemässä tyttöä hoitoon, ja tuo kyseinen poika tuli isänsä kanssa sisälle. Ensimmäiseksi hän sanoi tyttärelleni iloisesti "moi!", ja alkoi esittelemään leluaan, jonka oli ottanut kotoaan mukaan. Pari päivää tuon jälkeen tyttäreni kertoi, kuinka hän oli leikkinyt tuon pojan kanssa.
En tiedä, mitä hoitajat ovat asian hyväksi tehneet, ja onko kiusaajan vanhemmille puhuttu asiasta. Itse suunnittelin jo ottavani asian puheeksi myös kiusaajan vanhempien kanssa, kun tilanne toistui aina vaan uudestaan ja uudestaan. Nyt elän jo toivossa, että kiusaaminen olisi tällä erää loppunut.
Itse olen tehnyt sijaisuuksia päiväkoteihin ja ainakin itse aina puutuin kiusaamiseen kun vähäkin sellaista ilmeni... tai jos lapset olivat vähän isompia kuten eskari ikäisiä laitoin heidät keskenään asian sopimaan, jos oli pienempi riita kyseessä...
Itse en voi sietää kiusaamista, sillä itseäni on kiusattu aikoinaan koulussa...
Varmaasti johtuu vain tyypeistä ketä on päikkäris töissä et miten suhtautuvat...
Ollaan ainakin puututtu aina jopa pieniltä tuntuviin nimittelyihin yms, siellä on nollatoleranssi kiusaamisen suhteen. Ja pikku tapahtumista kerrotaan aina vanhemmillekin.