On se todellakin kummallinen tämä Suomen valtio.
Lukion jälkeen elämäni on ollut täysin Kelan tukien ja sosiaaliturvan varassa. Heti ylioppilaaksi kirjoitettuani menin työharjoitteluun. Tein harjoittelua kahdessa paikassa, toisessa 2kk ja toisessa 8kk. Tämän 10kk:n työharjoittelurupeaman jälkeen työmarkkinatukeni lakkautettiin, koska menin inhimillisen erehdyksen johdosta pari päivää myöhässä ilmoittautumaan JÄLLEEN KERRAN työttömäksi työnhakijaksi.
Ja ei muuta kun soskun luukulle.
Reippaan vuoden elin soskun rahoilla. Hain töitä ja osallistuin jokaiseen yhteishakuun mutta opiskelupaikkaa ei löytynyt. Rahaa napsahti tilille kuukaudessa vähintään niin paljon että vuokran ja muiden pakollisetn menojen jälkeen rahaa jäi vielä n. 350€. Kyllähän tuolla summalla pärjää, vaikkei se mikään ruhtinaallinen rahoitus ole.
Tilanne muuttui kun pääsin vihdoin opiskelemaan.
Oho, kuukaudessa jää käteen 31,62€ kun opintorahasta ja asumislisästä maksaa vuokran.
Tässä vaiheessa voin kertoa, että tiedän kyllä että aiheesta napistaan jatkuvasti ja etten ole ainut jne.
No, perinteisesti päädyin ottamaan opintolainaa. Joudun velkaantumaan saadakseni itselleni ammatin. Lisäksi en saa itse päättää, kuinka velkani nostan. Erä tulee maaliskuun alussa ja sillä sipuli.
Ja ei muuta kuin soskun luukulle.
No niin, nyt voi ensimmäinen nousta ja sanoa että miksi en tee jotain sivuduunia. Kun se ei vaan onnistu. Opiskelen sellaista alaa että en todellakaan istu viikkoja koneen ääressä nappia painaen vaan paiskin töitä olan takaa. Ruumiillisia töitä. Kahdeksan tuntisen päivän jälkeen ei todellakaan kykene lähtemään tekemään mitään ylimääräistä työtä.
Soskun luukulla kerrottiin minulle, 22-vuotiaalle ihmiselle suurin piirtein näin:
"Avustavatko vanhemmat? Avustaako poikaystävä?
Miksi et asu asuntolassa? Miksi liian suuri asunto?"
Minä:
"En voisi tämän ikäisenä olla kuukausittaista raha-apua vailla vanhemmiltani, jotka ovat kasvattaneet minut ja elävät nyt ansaittua rauhallista elämäänsä kahdestaan. Muutin 3,5 vuotta sitten pois.
Ei, poikaystävä ei avusta. Asumme eri asunnoissa, hän käy töissä ja maksaa elatuksia kahdesta lapsesta ja olemme seurustelleet vasta 6kk - en voi olla häneltä elatusta vailla.
En asu asuntolassa, koska se on tarkoitettu valvontaa tarvitseville alaikäisille. Tahdon OPISKELLA kun menen kouluun, en jakaa huonetta yhdenkään teinin kanssa, joka bilettää yötä päivää.
Asunto on yhtä huonetta liian iso (?) koska koko kunnassa ei ollut vapaita yksiöitä, ja hain asuntoa sen 3kk. Vuokra on normaalin, saunattoman yksiön tasoa, mutta sijaintinsa takia kaksiolla on edullinen vuokra."
Tässä nyt vaan päätöstä odotellaan, 0,98€ tilillä, jääkaapissa on valon lisäksi puolikas purkki maitoa ja pari hernekeittopurkkia.
Ehdotus: Laitetaanko sähköpostina kiertävä adressi liikkeelle, joka lähetetään lopuksi eduskuntaan? Onhan se kumma että tässä maassa ei opiskelevaa, tulevaa isänmaan toivoa, tueta tämän enempää.
Miksi opiskeluajan pitää olla yhtä kituuttamista ja köyhyydessä elämistä?
Miksi NIILLE jaetaan rahaa, jotka eivät mitään tee? Ja itsestään huolehtiva ihminen ei hädän tullen saa kuin nuivaa tenttaamista?
Kyllähän me, opiskelijat, tulevat ammatinharjoittajat, tulemme elämiemme aikana maksamaan nekin eurot moninkertaisina takaisin!
Nämä asiat eivät nurisemalla parane, jotain on tehtävä ja oikeille ihmisille puhuttava.
Lukion jälkeen elämäni on ollut täysin Kelan tukien ja sosiaaliturvan varassa. Heti ylioppilaaksi kirjoitettuani menin työharjoitteluun. Tein harjoittelua kahdessa paikassa, toisessa 2kk ja toisessa 8kk. Tämän 10kk:n työharjoittelurupeaman jälkeen työmarkkinatukeni lakkautettiin, koska menin inhimillisen erehdyksen johdosta pari päivää myöhässä ilmoittautumaan JÄLLEEN KERRAN työttömäksi työnhakijaksi.
Ja ei muuta kun soskun luukulle.
Reippaan vuoden elin soskun rahoilla. Hain töitä ja osallistuin jokaiseen yhteishakuun mutta opiskelupaikkaa ei löytynyt. Rahaa napsahti tilille kuukaudessa vähintään niin paljon että vuokran ja muiden pakollisetn menojen jälkeen rahaa jäi vielä n. 350€. Kyllähän tuolla summalla pärjää, vaikkei se mikään ruhtinaallinen rahoitus ole.
Tilanne muuttui kun pääsin vihdoin opiskelemaan.
Oho, kuukaudessa jää käteen 31,62€ kun opintorahasta ja asumislisästä maksaa vuokran.
Tässä vaiheessa voin kertoa, että tiedän kyllä että aiheesta napistaan jatkuvasti ja etten ole ainut jne.
No, perinteisesti päädyin ottamaan opintolainaa. Joudun velkaantumaan saadakseni itselleni ammatin. Lisäksi en saa itse päättää, kuinka velkani nostan. Erä tulee maaliskuun alussa ja sillä sipuli.
Ja ei muuta kuin soskun luukulle.
No niin, nyt voi ensimmäinen nousta ja sanoa että miksi en tee jotain sivuduunia. Kun se ei vaan onnistu. Opiskelen sellaista alaa että en todellakaan istu viikkoja koneen ääressä nappia painaen vaan paiskin töitä olan takaa. Ruumiillisia töitä. Kahdeksan tuntisen päivän jälkeen ei todellakaan kykene lähtemään tekemään mitään ylimääräistä työtä.
Soskun luukulla kerrottiin minulle, 22-vuotiaalle ihmiselle suurin piirtein näin:
"Avustavatko vanhemmat? Avustaako poikaystävä?
Miksi et asu asuntolassa? Miksi liian suuri asunto?"
Minä:
"En voisi tämän ikäisenä olla kuukausittaista raha-apua vailla vanhemmiltani, jotka ovat kasvattaneet minut ja elävät nyt ansaittua rauhallista elämäänsä kahdestaan. Muutin 3,5 vuotta sitten pois.
Ei, poikaystävä ei avusta. Asumme eri asunnoissa, hän käy töissä ja maksaa elatuksia kahdesta lapsesta ja olemme seurustelleet vasta 6kk - en voi olla häneltä elatusta vailla.
En asu asuntolassa, koska se on tarkoitettu valvontaa tarvitseville alaikäisille. Tahdon OPISKELLA kun menen kouluun, en jakaa huonetta yhdenkään teinin kanssa, joka bilettää yötä päivää.
Asunto on yhtä huonetta liian iso (?) koska koko kunnassa ei ollut vapaita yksiöitä, ja hain asuntoa sen 3kk. Vuokra on normaalin, saunattoman yksiön tasoa, mutta sijaintinsa takia kaksiolla on edullinen vuokra."
Tässä nyt vaan päätöstä odotellaan, 0,98€ tilillä, jääkaapissa on valon lisäksi puolikas purkki maitoa ja pari hernekeittopurkkia.
Ehdotus: Laitetaanko sähköpostina kiertävä adressi liikkeelle, joka lähetetään lopuksi eduskuntaan? Onhan se kumma että tässä maassa ei opiskelevaa, tulevaa isänmaan toivoa, tueta tämän enempää.
Miksi opiskeluajan pitää olla yhtä kituuttamista ja köyhyydessä elämistä?
Miksi NIILLE jaetaan rahaa, jotka eivät mitään tee? Ja itsestään huolehtiva ihminen ei hädän tullen saa kuin nuivaa tenttaamista?
Kyllähän me, opiskelijat, tulevat ammatinharjoittajat, tulemme elämiemme aikana maksamaan nekin eurot moninkertaisina takaisin!
Nämä asiat eivät nurisemalla parane, jotain on tehtävä ja oikeille ihmisille puhuttava.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lueppa tältä samalta palstalta minun kirjoitukseni, kohtalotoveri. Nimimerkkikin on sama.
luin sun kirjotuksen jo aikasemmin. Tää on arsesta jos sanon suoraan.
minä taas olen yli kolmekymppinen opintotukia saava aiemmin elämässäni velkaantunut...
Mutta olen pärjännyt, niukinnaukin, soskun tukia en hae kun ilm. en saa sen kummemmin kuin lainaakaan. Työtä ainakaan täältä ei löydy, edes illoiksi ja viikonlopuiksi -on kokeiltu kysellä julkisesti se 2 vuotta...
Yhden talven tein entistä duunia, maatalouslomitusta.
Huvittavinta minustakin tässä on se, että jos olisin työtön, saisin inhimillisestikatsoen asialliset tulot. Nyt on opintoraha ja asumislisä.
Lapsiakin minun on tavattava, mutta kuinka soluasunnossa. Ja kaikki kunnolliset yksiöt ovat kiven alla... Harvoin vapautuu joitakin alkoholistitaloista, mutteivät ne kiinnosta.
Etenkin kun olen nyt vuoden siivonnut kämppisteni jälkiä yhteistiloista ja päättötyö siintää ensi viikon alussa... haluaisin oikeesti työrauhan enkä kämppistentiskientekopakkoa.
Se addressi olisi ihan ok homma. Jos sen höystäisi esimerkeillä elävästä elämästä, niin josko sillä sitten olisi jokin herättävä vaikutus...
Hoasilla ainakin päättötyötä tekevät saavat yksiön jos ensin asunut solussa.
Missä kaupungissa opiskelet? Opiskelja-asuntoyhtiöillä on vuokrattavana pieniä halpoja yksiöitä, vai eikö ne kelpaa? Ja 3kk on aika lyhyt aika asunnon hakemiseen. Kannattaa yrittää hakea halvempaan kämppään. En tiedä miten todella on, mutta kuulostaa aika koomiselta itkeä rahan vähyydestä jos kaksiossa yksin asuu..
Kaksio taisi hänellä olla samanhintainen kuin yksiö..
Niin se on monessa paikassa ja sitten joka paikassa valitetaan "sulla on liian ISO ASUNTO.."
Mutta minkäs teet, kun ei siellä aina ymmärretä ennenkuin on rautalangasta vääntänyt joka asian.
Eikö yksiöt ole yleensä kalliimpia koska ne ovat halutuimpia?
No, ei taida tästä pitäjästä sellaisia asuntoja löytyä. Kunnalta ei löytynyt silloin yhtäkään.
Tämän asunnon vuokra on edullisempi kuin yksiöiden vuokrat lähimmässä kaupungissa.
Asun tässä kaksiossa yksin tasan tarkaan sen takia että muita ei yksinkertaisesti ollut saatavilla. Puhumme nyt n. 9000 asukkaan kunnasta.