Kuinka monella teillä 3-kymppisellä mahtaa olla seuraavanlainen tilanne:
a) Olette olleet vuosia aviossa ja sitten on tullut villit vuodet ja olette päättäneet jättää puolison ja ehkä lapsetkin, sekä lähteä havittelemaan hurjaa seksiä yön sykkeeseen.
b) Olette olleet aina sinkkuja. Ette osaa tai halua vakiintua, tai kukaan ei huoli teitä.
Vaihtoehdosta a on kuitenkin mennyt nyt pari kolme vuotta ja teitä alkaa tympimään, ei olekaan enää pika/satunnaisseksi kivaa, mutta ei löydy sitä sopivaa kumppaniakaan. Teistä alkaa tulla kärttyisiä, vihaisia ja itsekkäitä... sitä mukaa myös viehättävyytenne pienenee huomaamattanne. Ja samalla korotatte vihaisina ja itsekkäinä itsekin rimaa vastapuolelta!
Huono tilanne, eikö totta?
Pian teidät löytää vasyneenä ja lannistuneena tuolta 40 tai 50 osastolta kyselemässä muoria/pappaa rinnallenne. 10 vuotta on mennyt hukkaan... kun pienellä joustamisella olisi löytänyt mukavan kumppanin jonka kanssa puuhailla kaikkea yhdessä, vielä kun kuntoa ja terveyttä sekä intoa riitti. 4-kympin jälkeen alkaa sitten virtsat karkailla, naisella paikat kuivua ja miehellä ei enää ota niin herkästi eteen. Edessä ne viimeiset raihnaiset vuodet nojailla toisiin...
Eikö kannattaisi miettiä hieman? Tinkiä hieman värisevistä lihaksista tai pystyistä rinnoista, ne kuuluvat osastolla 20-v, mikä teiltä on ikuisiksi ajoiksi mennyttä. Eikö kannattaisi ottaa se mukava tuttu mies/nainen ja katsoa mitä hauskaa keksitte vielä yhdessä? Eikö kannattaisi rohkeasti tehdä aloite, ennenkuin joku muu sen tekee ja vie namun edestänne, teidän jäädessä sormi suussa ihmettelemään... Ennenkuin on liian myöhäistä, ennenkuin olette vanhoja ja sairaita...
Joten. Tehkää rohkeasti aloitteita! Hittoon se kärttyisyys ja itsekkyys ja hymyä huuleen! Etsikää toisenne, rakastakaa toisianne... ja kosketelkaa toisianne ;)
Ennekuin vuodet vierivät ohi ja edessänne on yksinäinen vanhuus.
a) Olette olleet vuosia aviossa ja sitten on tullut villit vuodet ja olette päättäneet jättää puolison ja ehkä lapsetkin, sekä lähteä havittelemaan hurjaa seksiä yön sykkeeseen.
b) Olette olleet aina sinkkuja. Ette osaa tai halua vakiintua, tai kukaan ei huoli teitä.
Vaihtoehdosta a on kuitenkin mennyt nyt pari kolme vuotta ja teitä alkaa tympimään, ei olekaan enää pika/satunnaisseksi kivaa, mutta ei löydy sitä sopivaa kumppaniakaan. Teistä alkaa tulla kärttyisiä, vihaisia ja itsekkäitä... sitä mukaa myös viehättävyytenne pienenee huomaamattanne. Ja samalla korotatte vihaisina ja itsekkäinä itsekin rimaa vastapuolelta!
Huono tilanne, eikö totta?
Pian teidät löytää vasyneenä ja lannistuneena tuolta 40 tai 50 osastolta kyselemässä muoria/pappaa rinnallenne. 10 vuotta on mennyt hukkaan... kun pienellä joustamisella olisi löytänyt mukavan kumppanin jonka kanssa puuhailla kaikkea yhdessä, vielä kun kuntoa ja terveyttä sekä intoa riitti. 4-kympin jälkeen alkaa sitten virtsat karkailla, naisella paikat kuivua ja miehellä ei enää ota niin herkästi eteen. Edessä ne viimeiset raihnaiset vuodet nojailla toisiin...
Eikö kannattaisi miettiä hieman? Tinkiä hieman värisevistä lihaksista tai pystyistä rinnoista, ne kuuluvat osastolla 20-v, mikä teiltä on ikuisiksi ajoiksi mennyttä. Eikö kannattaisi ottaa se mukava tuttu mies/nainen ja katsoa mitä hauskaa keksitte vielä yhdessä? Eikö kannattaisi rohkeasti tehdä aloite, ennenkuin joku muu sen tekee ja vie namun edestänne, teidän jäädessä sormi suussa ihmettelemään... Ennenkuin on liian myöhäistä, ennenkuin olette vanhoja ja sairaita...
Joten. Tehkää rohkeasti aloitteita! Hittoon se kärttyisyys ja itsekkyys ja hymyä huuleen! Etsikää toisenne, rakastakaa toisianne... ja kosketelkaa toisianne ;)
Ennekuin vuodet vierivät ohi ja edessänne on yksinäinen vanhuus.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Noinhan se menee ja ihmiset vain valittaa. Ei osata nauttia pinistä hetkistä ja pienistä asioista.
Materia, suoritteet, pinnallisuus ja seksi on pop!
Viime syksynä oli läheltä piti-tilanne,kun olin jo hommannut asuntopaperit ja huoltajuusasiat oli puhuttu miehen kanssa kuntoon.Sitten aloin miettiä oikein toden teolla kuinka mieletön tuur pitää käydä,että löytää ihmisen josta kiinnostuu ja joka kiinnostuu sinusta,että se kiinnostus kestää ja kantaa niin pitkälle,että jksaa alkaa tutustua toden teolla.kaikissahan meissä on myös ne huonot puolet,alkaa niitä nyt sitten uudessa ihmisessä sietämään ja toivoa ettei vaan mitään ihan kauheaa paljastuisi..Sitten on nämä uusioperheasiat...Minun lapset ja hänen ja entä vielä yhteisiä?
kotona saan olla oma itseni.mieheni tietää huonot puoleni,kestää mukisematta hormoonimyrskyni,nauraa samoille asioille,tuntee mieltekoni ja makuni,seksimme on rentoutunutta ja tyydyttävää,perheessämme jaetaan kaikki kotityöt fifty-fifty,lapsilla on ehjä perhe ja minull aon uskollinen ja huumorintajuinen mies,jonka vierellä vanheta.Silti en aina näe tätä kaikkea onnea,vaan sorrun turhaan haihatteluun ja kuvittelen jossain olevan "parisielun"tai muuta hullua.Toivottavasti en pimahda lopullisesti ja lähde lätkimään.Miehelläni olisi varmaan aika nopeasti uusi,hyvän päälle ymmärtävä nainen rinnallaan.
Ei vielä kuusikymppinenkään ole kuvaamasi kaltainen. Meillä on hauskaa eukon kanssa. Kohta tulee 60 täyteen.
Ei oo ollu kumppania koskaan. Joten ei oo kokemusta.
olen 30v mies vaimo lähti lapset lähti nyt eläämään sitä nuoruutta mitä ei ole ennemmin voinut tehdä kun lapset oli pikkusia lapset ovat 10ja8 meinaa olla pikkasen huono olo olo tulee siitä kun se lähti ja löys heti uuden mut ei siinä kaikki se minkä se löys niin se olikin nainen meinasin pudota penkiltä........