Valot häikäisevät silmiini. On kirkasta mutta silti niin pimeää.
Yritän oikaista kolhiintuneet siipeni
ja lähteä taas lentoon. En onnistu.
Siipeni satuttavat minua. En saa niitä auki. Huudan tuskasta. En enää
pääse pakoon. Joudun katsomaan maailmaa silmästä silmään. Tuntemaan ne äärirajat joita olen kartellut.
En voi sulkeutua omaan maailmaani, joka oli vain minun. Näen sinut.
Naurat, mutta kun huomaat: Takiasi en pääse enää lentoon, ilmeesi lannistuu. tunnetko ehkä piston sydämessäsi? Huomaatko, että kärsin?
Vai oletko vain vahingoniloinen?
Yritän oikaista kolhiintuneet siipeni
ja lähteä taas lentoon. En onnistu.
Siipeni satuttavat minua. En saa niitä auki. Huudan tuskasta. En enää
pääse pakoon. Joudun katsomaan maailmaa silmästä silmään. Tuntemaan ne äärirajat joita olen kartellut.
En voi sulkeutua omaan maailmaani, joka oli vain minun. Näen sinut.
Naurat, mutta kun huomaat: Takiasi en pääse enää lentoon, ilmeesi lannistuu. tunnetko ehkä piston sydämessäsi? Huomaatko, että kärsin?
Vai oletko vain vahingoniloinen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tosi surullinen.. silti niin ihana... Mullakkin on noi siivet, ne on vaan jo liian rikki, ei niillä voi enää lentää, täytyy jäädä maan pinnalle.
Eihän tietysti osu taas omalle kohdalle... Eihän tietysti taas satu ollenkaan... Ihana juttu, että joku osaa pukea sanoiks mun ajatukset ja tunteet!