Onko olemassa "laillista" ikää kihlaukselle?
olen nyt 17,täytän tänä vuonna 18 ja olemme poikakaverini kanssa ajatelleet mennä kihloihin, mutta mitä ihmiset ja sukulaiset ajattelisivat jos ilmoittaisin olevani kihloissa?!eniten pelkään
ihmisten reagoivan negatiivisesti asiaan.
Poikakaverini mielestä meidän asiat ovat meidän eikä muiden mielipiteillä ole väliä.Välitän kuitenkin ajatuksesta että vanhempani eivät katsoisi hyvällä tyttärensä tekemisiä...
Luulisivat vielä poikakaverini painostaneen minua siihen mikä ei pidä paikkansa yhtään..sanokaa hyvät ihmiset mielipiteenne pitäisikö minun suostua,kiitos jo etukäteen =)
olen nyt 17,täytän tänä vuonna 18 ja olemme poikakaverini kanssa ajatelleet mennä kihloihin, mutta mitä ihmiset ja sukulaiset ajattelisivat jos ilmoittaisin olevani kihloissa?!eniten pelkään
ihmisten reagoivan negatiivisesti asiaan.
Poikakaverini mielestä meidän asiat ovat meidän eikä muiden mielipiteillä ole väliä.Välitän kuitenkin ajatuksesta että vanhempani eivät katsoisi hyvällä tyttärensä tekemisiä...
Luulisivat vielä poikakaverini painostaneen minua siihen mikä ei pidä paikkansa yhtään..sanokaa hyvät ihmiset mielipiteenne pitäisikö minun suostua,kiitos jo etukäteen =)
Vastaukset 26
Vanhimmat
Siitä vain kihloihin, jos sinusta ja poikakaveristasi tuntuu että nyt olisi sen aika. Kihloihin saa mennä missä iässä vain, ei tarvitse odottaa siihen asti, että avioliittokin olisi jo mahdollinen, kihlaushan on vasta lupaus tulevasta.
Voi olla, että sukulaisenne saattavat nuoren iän takia asiaan hieman oudosti suhtautua, mutta sekään tuskin liittyy painostusepäilyihin, ennemmin siihen, että olette vielä molemmat niin nuoria ja mielipiteenne _saattavat_ muuttua. Ei toki välttämättä, omat vanhempanikin menivät kihloihin äitini ollessa 16, ja vieläkin 30 vuoden yhdessäolon jälkeen näyttävät oikein onnnellisilta yhdessä.
Onnea teille!
Jos teistä tuntuu siltä, että olette todella valmiita sitoutumaan toisiinne niin antakaa mennä vain. Ette te edes ole niin kovin nuoria enää, varmaan sukulaiset nostelisivat kulmakarvojaan (ja syystä) jos olisitte vaikkapa 14-vuotiaita.
Asiat todella ovat omianne, eivät vanhempienne eivätkä kenenkään muidenkaan. Muistakaa kuitenkin että kihlaus on lupaus avioliitosta, eikä se ole mikään pikkujuttu. Tai ainakin minä ajattelen sen niin...
Minä olin 19 ja poikaystäväni 18 kun menimme kihloihin. Tottakai minua pelotti ja jännitti mennä vanhemmillemme kertomaan nuoren ikämme takia, mutta hyvin kaikki suhtautuivat. Jos vanhempasi pitävät poikaystävästäsi niin varmasti he suhtautuvat pelkästään iloisesti myös kihlaus-uutiseen.
Kihloihin ei kuitenkaan huvikseen kannata mennä, meidän kohdallamme se todellakin oli lupaus avioliitosta, hääpäivä on jo päätetty.
Kaikkea hyvää teille!
Hei!!!
Menin itsekin kihloihin kun täytin 18-vuotta.En kuunnellut kenenkään mielipiteitä asiasat, olinhan niin rakastunut.Vuosien mittaan me molemmat muututtiin kun ikää tuli lisää. Ei haluttukaan samoja asioita ja toinen ei ollutkaan enää se sama henkilö kuin nuorena. Seurustelimme 7 vuotta ja sitten erottiin.
Muistan kun isäni kertoi,että kihlaus on lupaus avioliitosta mutta enhän minä sitä asiaa tarkemmin silloin pohtinut.
Kolme vuotta sitten kun menin kihloihin ihanan mieheni kanssa hääpäivä oli jo lyöty lukkoon.Vähän kypsemmällä iällä on mielestäni parempi kihlautua kun elämä on jo vähäsen tasaantunut ja tietää mitä elämältään haluaa.
En halua olla negatiivinen. Toki on sellaisiakin nuorisokihlauksia jotka kestää. Minä koin kaikki kantapään kautta. Onnea kuitenkin teille jos kihlaudutte!!!muistakaa kuitenkin,että vanhempanne tarkoittaa vain hyvää jos kertovat mielipiteensä.Minä en omia vanhempia suostunut kuuntelemaan. Olkaa te fiksumpia kuin minä!!!!
Itse menin kihloihin uutena vuotena..olen nyt 16 täytän tänä vuonna 17.Mielestäni voit mennä kihloihin jos tunnut olevan valmis siihen ja poikaystäväsi tuntuu olevan "se" oikea sinulle.Itse olin valmis siihen ja olen todella onnellinen, yhteistä asuntoa meillä ei vielä ole mutta muutamme heti kun saamme asunnon. Kannattaa jutella poikaystäväsi kanssa asiasta..jos molemmat tunnutte olevan valmiita menemään kihloihin niin siitä vaan!:) ei kannata välittää toisten mielipiteestä ainakaan liikaa..minun vanhempani ja myös poikaystäväni tai pitäisikö sanoa avopuolisoni vanhemmat vain onnittelivat, ja paistoivat kakun onnitteluksi..ja uskon että sinun vanhempasi haluavat olevan sinun onnellinen ja jos poikaystäväsi tekee sinut onnelliseksi..niin ei vanhemmillasi pitäisi olla mitään sitä vastaan!Onnea teille jos päätätte mennä kihloihin..:)
Ööh, jos ette kerran asu yhdessä, niin poikaystäväsi ei ole vielä avopuolisosi...
Jos on kihloissa niin silloin kumppani on avopuoliso.
Ei muuten ole. Samassa asunnossa asuva pariskunta on avopari. Ei siihen mitään kihlausta tarvita, eikä kihlaus tee toisesta avopuolisoa.
Hyvä höpö höpön höppöö höpin häpin hihhuli hei! :)
jos on kihloissa, ollaan morsian ja sulhanen (vai?), jos asutaan yhdessä ja ei olla naimisissa, ollaan avopuolisoita (ei tarvi kihlausta), ja aviopuoliso ku on naimisissa mutta sen varmaa tiiätki...
Kihlaus on lupaus avioliitosta, kuten monet on jo todennu. Mutta avoliitto on taas aivan eri asia! Sitä ei pidä mitenkään sekoittaa kihlaukseen. Itse olen kihloissa, ja kun lupauduin aviopuolisoksi, mitään avoliittoja ei tarvita, vaan me menemme naimisiin, ja sitten asumme yhdessä.
Nuorenakin voi mennä kihloihin, mutta ei hetken mielijohteesta. Ja entäs perinteinen tyttären käden pyytäminen isältään? minusta se kuuluu hyviin tapoihin!
Poikakaveri on kyllä mahdoton tehdä tuota sillä isäni kuoli jo vuosi sitten,äidilläni on nykyään uusi mies enkä halua tuon perinteen enää tapahtuvan sillä hän on isäpuoleni.
Kihloihin voi mennä minkä ikäsenä vaan.
Jos teistä tuntuu siltä,että nyt ois kihloihin menon aika,niin siitä vaan.Tietysti vanhempasi ja muut sukulaiset voivat "vastustaa" teidän kihloihin menoa,mutta kihlat on kahden kauppa!
Itse menin nuorena kihloihin,kultani kanssa keskusteltiin asiasta ja me molemmat halusimme kihloihin,päätimme yhdessä,että silloin ja silloin mennään kihloihin.Vanhemmilleni kerron suunitelman ja tietenkin he pyysivät harkitsemaan asiaa vielä.Päätös oli tehty ja sormukset yhdessä ostettiin ja kihloihin mentiin ja seuraavana päivänä vanhempäni sanoivat:Menit sit kihloihin ja onnittelivat. Menkää ihmeessä kihloihin jos teistä siltä tuntuu! Älkää välittäkö muitten mielipiteistä! Kyllä ne jotka "vastustavat" sinun ja poikaystäväsi kihloihin menoa tottuvat ajatukseen! Onnea sinulle :)
menimme sulhaseni kanssa kihloihin 17- vuotiaina ja nyt 18-vuotiaina menemme ensi kesänä naimisiin. iän takiahan sitä vanhempien reaktiota pelkäs, mutta todellisuudessa ikä ei ratkaise.
mä oon puhunu kans poikakaverini kans vko:loppuna mut eile tuli taas riita ja päätettiin että heitettää kihalutumis asia.. mut eihä sitä tarvitse odottaa(jätkä16vja minä 17v) että hän täyttää 18wee.. ei mun mielest mut emme tiedetä että kuinka vanhemmat hyväksyy....
täs on vaan mielipiteeni tähä asiaan ...()=
kannattaa aina miettiä että onko kihlaus muotijuttu vai haluaako todellä sitä. ja kihlaus on lupaus naimisiin menosta,mutta tää on mun mielipide..
Poikaystävän kans on jo pitemmän aikaa (useita kuukausia) puhuttu, että ens kesänä kihloihin (oon sillon 17 ja poikaystävä 21 tai 22 riippuen ajankohdasta) ja sitte sitä seuraavana kesänä naimisiin. =) Uskotaan ja luotetaan siihen että rakkaus kestää läpi elämän ja hyvin menee muutenki. =)
Vähähän tässä pelkää että mitä vanhemmat ajattelee sitte, ku ei nytkään seurustelua tunnu niin kauheen hyvällä ajattelevan, mutta ne onki vanh.lestadiolaisia joilla tuntuu olevan tapana "testata" nuorta paria.
Sitä vaan että kuinka kauan te ootte jo seurustellu? ei kannata meinaan hätiköidä! tiedän monta paria jotka on seurustellu 2 viikkoo ja on heti sännänny kihloihin, se ei ole välttämättä hyvä kun ei vielä ees tunne toista..ite oon seurustellu kohta kolme vuotta ja olen 16w(tänä vuonna 17w)poikaystäväni täytti jus 19. me ollaan onnellisia ja ei olla kihloissa, onhan siitä puhuttu, mutta voi silti olla onnellinen vaikka ei oo kihloissa, vaikka olishan se kiva virallistaa suhde sillä.. =)
Mutta onnee jos päätätte mennä kihloihin!
ollaan seurusteltu koht 5 vuotta ja meistä olis aika sitoutua paremmi toisiimme =)
Ei sekää niin tärkeetä oo virallistaa,mut halutaa sitoutuu kunnol toisii...
Niin no, ei se kihlautuminen sido teitä paremmin toisiinne eikä edes naimisiin meno. Puolet avioliitoistahan päättyy eroon... Kyllä se on ihan jokaisesta itsestään kiinni, kuinka sitoutunut toiseen on. No, on tietysti ihmisiä, jotka tarvitsevat sormuksen muistaakseen, että ovat sitoutuneet, mutta mielestäni suhde ei ole silloin hyvä. Hienompaa on pystyä sitoutumaan ihan ilman virallisuuksia.
Mutta en siis ole mikään avioliiton vastustaja. Pointtini on vaan se, ettei kihloissa olevat "seurustele vakavammin" kuin ei-kihlautuneet, vaan jokainen päättää itse, kuinka sitoutunut toiseen on.
Asutteko jo muuten yhdessä? Ja mitenkäs tulevaisuus, opiskelut ja muut: hoituuko molemmilla samalla paikkakunnalla? Monestihan tuo opiskeluelämään astuminen on se, joka kaataa ns. teinisuhteet.
Näin meillä. Tapasimme marraskuussa-99, mies halusi kihloihin 2kk seurustelun jälkeen( olin tuolloin 16, hän 21). Sormukset siis vaihdettiin uutena vuotena 2000. Kihlautumisen myötä meni välit äitiin noin puoleksi vuodeksi, koska mieheni ei ollut kysynyt häneltä lupaa (isäni siis kuollut 1994). Sormusta en saanut kotipaikkakunnalla pitää noin pariin kuukauteen, mutta hävitellen asiat alkoivat raueta (kiitos jääräpäisyyteni) ja välit ovat nyt mitä parhaat ja äitini on tyytyväinen suhteeseemme. Appivanhempiin välit ovat olleet hyvät alusta lähtien, kihlaus oli ilo uutinen heille.
Seurustelua nyt siis takana 4 vuotta ja 3kk. Opiskelukaan ei ole haitannut suhdettamme, sillä pääsimme opiskelemaan samalle paikkakunnalle. Olen kohta 21 ja hän 26, keväthäät kiikarissa vuonna 2005. Onnea elämässäsi, tee niin kuin sydämesi sanoo..
Aloimme seurustelemaan 18-vuotiaina, kihloihin menimme kun seurustelua oli takana puoli vuotta, kihloihin ei menty "leikillään tai siksi että se on hienoa, tai että täyty äkkiä rengastaa toinen" vaan ihan tosissaan siksi että alusta asti olemme tienneet olevamme toisillemme "ne oikeat" ja haluamme naimisiin, yhteen muutimme kahden vuoden seurustelun jälkeen ja nyt ostimme juuri oman kodin ja seurustelua on takana neljä vuotta ja häät ovat tulossa kesällä 2005..ikää on ensikesänä 23 vuotta molemmilla ja meidän mielestämme ikä ei merkitse "mitään" kunhan on "oikeat" syyt kihlautumiseen joka on lupaus avioliitosta ja avioliittoon:)
Onnea kaikille kihlapareille!
jos teistä molemmista siltä tuntuu niin mikäs siinä... itse olen kihlautunut 17v. ja poikaystäväni (nykyinen avomieheni) oli 18v. Olimme seurustelleet 1,5 vuotta kun kihlauduimme. Me rakastimme (ja rakastamme edelleen) toisiamme ja meistä tuntui sopivalta kihlautua. Meille kihlaus oli sitoutumista ja tietenkin lupaus avioliitosta.. meille oli kuitenkin selvää että emme avioidu heti vaan olemme ajatelleet vuotta 2006 (kesähäät).
Sukulaiset ja ystävät suhtautuivat asiaan hyvin. Poikaystäväni äiti sanoi että "olettehan aika nuoria, mutta jos kerran siltä tuntuu..." ja oma äitini suhtautui "vähän" nihkeämmin: "..ja ei sitten mitään naimisiinmeno hömpötystä vähän ajan päästä..." Hänestä siis olimme liian nuoria.. luulen että äitiäni hieman hävetti puhua ystävilleen tai sukulaisille että hänen tytär on kihlautunut 17 vuotiaana (vaikka ei siinä minusta mitään hävettävää ole). Tosin äidillä ja isällä oli avio-ongelmia niihin aikoihin, että kai sillä oli jotain vaikutusta mielipiteeseen kihlautumisestani...
Onnea teille jo etukäteen jos päätätte kihlautua!!
-Xara-
Itse menin kihloihin 9kk seurustelun jälkeen ja ole vasta 16 ja kihlattuni 19,mutta minäkin pelkäsin vanhempieni reagtiota ja yllätyin kun äiti itki onnesta.tuskin sinunkaan vanhemmat sitä vastaan ovat.voithan sinäkin saada iloisen yllätyksen kun vanhemmpasi ovatki sinusta ylpeitä!jos minä olisin sinä niin tarttuisin härkää sarvista.onnea päätökselle!
millos on häät?
mä olin 17v. (täytin äskettäin 18) kun menin kihloihin tämän vuoden tammikuussa kultani(22v.) kanssa. Oltiin vuos seurusteltu. Molempien porukat suhtautu todella positiivisesti:)