not so gr8

taas me käytiin sillä rajalla
liukkain ottein melkein lipsuttiin yli
melkein oltiin jo jotain enemmän
eihän muut sitä enää tajuaiskaan
ei ne kai ees huomais eroo
enää me ei jakseta vakuuttaa pelkkää ystävyyttä
ei ne kuitenkaan uskos
ja vitunko välii niilläkään on
meidänhän nää elämät on
mehän tässä horjutaan ystävyyden ja rakkauden rajalla
vai ollaanko me jo astuttu sen yli
ilman että itsekään sitä huomattiin
ilman että sitä ollaan myönnetty edes itsellemme?
saati sitten että toisillemme asiasta mainittas
liian paljon pelissä
ystävyyden verran menetettävää
jotain suurta voitettavana
otatko sä ekan askeleen?
vai huojutaanko tässä niin kauan että missataan kaikki?
ettei enää voitais voittaa vaik kuin haluttais?
kyllähän mä sua rakastan
ja sä mua
mut onko sitä tarpeeksi?
molemmilta?
otetaanko selvää?
kyllä mä uskallan
jos sä vain olet mun mukana
koko matkan.
5177
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

...on näköjään kokenu saman kuin minä... Mutta mun elämässä tuo vaihe on jo ohi... vähemmän onnellisesti... *sattuuuuuuu*

Äänestä

Eikai muillakin ole tuollaista tilannetta... *suree*
En haluaisi kenenkään kokevan tuollaista tilannetta. Olen itse juuri sen pyörteissä, eikä kumpikaan meistä tee mitään minkään hyväksi!
Runosi osui syvälle sydämeen!

Äänestä

tulee muistoja mieleen..
onneks mä oon jo tuon tilanteen ohi.
ei siinä onnellista loppua ollut, mut loppu kuitenkin.
kiva runo!

Äänestä
  • kai minä tässä etsinkin näin sitä ratkaisua tähän tilanteeseen. ei löydy.

    Äänestä

.. tuskin säästyy tuolta.

Nätisti siitä kirjoitit.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


gr8 kirjoitti:

taas me käytiin sillä rajalla
liukkain ottein melkein lipsuttiin yli
melkein oltiin jo jotain enemmän
eihän muut sitä enää tajuaiskaan
ei ne kai ees huomais eroo
enää me ei jakseta vakuuttaa pelkkää ystävyyttä
ei ne kuitenkaan uskos
ja vitunko välii niilläkään on
meidänhän nää elämät on
mehän tässä horjutaan ystävyyden ja rakkauden rajalla
vai ollaanko me jo astuttu sen yli
ilman että itsekään sitä huomattiin
ilman että sitä ollaan myönnetty edes itsellemme?
saati sitten että toisillemme asiasta mainittas
liian paljon pelissä
ystävyyden verran menetettävää
jotain suurta voitettavana
otatko sä ekan askeleen?
vai huojutaanko tässä niin kauan että missataan kaikki?
ettei enää voitais voittaa vaik kuin haluttais?
kyllähän mä sua rakastan
ja sä mua
mut onko sitä tarpeeksi?
molemmilta?
otetaanko selvää?
kyllä mä uskallan
jos sä vain olet mun mukana
koko matkan.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu