Olisikohan kellään neuvoja seuraavanlaiseen ongelmaan? Naapurissamme asustaa (kauniisti sanottuna) haukkuherkkiä koiria, jotka saavat ns.haukkukohtauksia n. puolen tunnin välein.
Naapureiden muutettua meteli oli jatkuvaa, koirat ulittivat ja räksyttivät kilpaa niin, että kuulosti kuin niillä olisi iltaan mennessä ollut ääni käheänä. Tällöin veimme naapureille nimettömän lapun (koiraihmiset kun ovat joskus aika herkkähipiäisiä, emmekä halunneet todennäköisesti koko naapurustoa haittaavasta metelistä ongelmia ainoastaan omaan niskaamme), jossa kerroimme ystävällisesti koirien aiheuttamasta haitasta. Olimme myös soittaneet taloyhtiöön ja kysyneet, saako lemmikit aiheuttaa meteliä, vaikka kyseessä ei ole ns.hiljainen aika. Suora vastauus oli EI.
Hetken oli hiljaisempaa, mutta nyt taas viimeaikoina koirat saavat pultteja ja metelöivät kilpaa muutamia minuutteja tietyin väliajoin. Meteli ei siis ole jatkuvaa, mutta silti kiusallista, kun siihen joutuu aamuisin heräämään useaan kertaan. Ilta- ja yötyötä tekevälle kun uni maistaisi myös ns.normaalien nukkumisaikojen ulkopuolella!
Mikä siis neuvoksi? Emme haluaisi nipottaa ja tehdä kirjallista valitusta oman nimen kera, mutta näinkään ei voi jatkua. Korvatulppia en suostu pitämään -turha edes ehdottaa! Mielestäni koirat tulisi kouluttaa (tai muutoin opettaa) olemaan hiljaa kerrostalossa asuttaessa. Emme myöskään haluaisi mennä päin naamaa valittamaan, sillä silloin naapureiden "viha" jälleen kohdistuisi suoraan meihin. Rapussamme asuu paljon koiraihmisiä, ehkä he ovat ymmärtäväisempiä? Toisaalta talossamme äänet kantautuvat ylhäältä alas paremmin kuin esim. seinien läpi.
Äh, tämä on kerrostaloasumisen ikuinen ongelma. Toivottavasti jollain olisi kuitenkin jotain uusia ideoita. Ja uskokaa pois -muuttaisimme omakotitaloon, jos rahaa vain olisi! :)
Naapureiden muutettua meteli oli jatkuvaa, koirat ulittivat ja räksyttivät kilpaa niin, että kuulosti kuin niillä olisi iltaan mennessä ollut ääni käheänä. Tällöin veimme naapureille nimettömän lapun (koiraihmiset kun ovat joskus aika herkkähipiäisiä, emmekä halunneet todennäköisesti koko naapurustoa haittaavasta metelistä ongelmia ainoastaan omaan niskaamme), jossa kerroimme ystävällisesti koirien aiheuttamasta haitasta. Olimme myös soittaneet taloyhtiöön ja kysyneet, saako lemmikit aiheuttaa meteliä, vaikka kyseessä ei ole ns.hiljainen aika. Suora vastauus oli EI.
Hetken oli hiljaisempaa, mutta nyt taas viimeaikoina koirat saavat pultteja ja metelöivät kilpaa muutamia minuutteja tietyin väliajoin. Meteli ei siis ole jatkuvaa, mutta silti kiusallista, kun siihen joutuu aamuisin heräämään useaan kertaan. Ilta- ja yötyötä tekevälle kun uni maistaisi myös ns.normaalien nukkumisaikojen ulkopuolella!
Mikä siis neuvoksi? Emme haluaisi nipottaa ja tehdä kirjallista valitusta oman nimen kera, mutta näinkään ei voi jatkua. Korvatulppia en suostu pitämään -turha edes ehdottaa! Mielestäni koirat tulisi kouluttaa (tai muutoin opettaa) olemaan hiljaa kerrostalossa asuttaessa. Emme myöskään haluaisi mennä päin naamaa valittamaan, sillä silloin naapureiden "viha" jälleen kohdistuisi suoraan meihin. Rapussamme asuu paljon koiraihmisiä, ehkä he ovat ymmärtäväisempiä? Toisaalta talossamme äänet kantautuvat ylhäältä alas paremmin kuin esim. seinien läpi.
Äh, tämä on kerrostaloasumisen ikuinen ongelma. Toivottavasti jollain olisi kuitenkin jotain uusia ideoita. Ja uskokaa pois -muuttaisimme omakotitaloon, jos rahaa vain olisi! :)
Vastaukset 23
Vanhimmat
PAIKALLE JOS EI OMISTAJIA OLE PAIKALLA. JOS ITSE TÖRMÄÄN TÄHÄN JOSKUS HERÄISIN YÖLLÄ SOITTAISIN VIRTASEN PEKALLE JA PEKKA TULISI AVAAMAAN OVEN.
Ei muuta kuin uutta lappua postiluukkuun, jos koirat haukkuvat. Voihan olla, että omistajat eivät välttämättä tiedä, että heidän koirat haukkuvat.
Haukkuminen on varmasti kiusallista, mutta se ei välttämättä kantaudu muihin asuntoihin niin hyvin kuin teille.
Jos haukkuminen ei siltikään lopu, kehottaisin menemään kertomaan sen heille suoraan - rehellisesti, mutta pottuilematta - pahimmillaan ovi voidaaan lyödä edestänne kiinni.
Sen jälkeen tekisin virallisen valituksen.
-koiranomistaja-
No mikäli naapurinne eivät ole esim. ulkoiselta olemukseltaan kovin uhkaavan oloisia, kannattaisi ehkä mennä juttelemaan ihan naamatusten sen sijaan, että lähetätte niitä lappuja. Voitte ottaa asian esille myös taloyhtiön kokouksessa, jossa varmasti saatte runsaasti sympatiaa, mutta ensin olisi ehkä korrektimpaa keskustella vain asianosaisten kesken (nojoo, onhan oikeastaan koko yhtiö asianosainen, mutta silti). Rakit ovat sen suhteen jänniä, etteivät ne välttämättä hauku omistajiensa ollessa paikalla. TÄmän vuoksi naapurinne eivät välttämättä edes tajua lemmikkiensä aiheuttaman melun määrää. Yksi ratkaisu on myös, että pyydätte naapureita rauhoittamaan koirilta sen huoneen/ne huoneet, jotka ovat teidän asuntonne seinän takana. TÄllä tavalla melu voi vähentyä siedettävälle tasolle, vaikka haukkuminen jatkuisikin.
...asunkin omakotitalossa joka sijaitsee isolla kulmatontilla.
Tuttua tuokin...itsellämme nyt alla 1 kk:n ajan oikein nätti aso-asunto, vaan kaamea äänieristys. Meillä ei nyt riesana koirat, vaan rajusti huutavat lapset ja vastasyntyneen vauvan rajut itkukohtaukset. Meteli tunkee illalla esim. telkkarin äänenkin yli, ja ottaa päähän. Olen valittanut äänien kuulumisesta isännöitsijälle, joka tympeään tyyliin mukamas tutki juttua. Sanoi vaan että melutaso on alle Ympäristöministeriön normien joten normaalia elämisen ääntä.
Valittaa ei kannata, on kokemusta. Lappujen vienti postiluukusta ei ole hyvä tapa, saattaa tulla vielä kiukkuisempi naapuri omalle ovellesi, toisaalta pelkkien lappujen varassa kommentoivaa pidetään raukkamaisena arkajalkana. Jotkut ääniä tuottavat oikein innostuvat vittuillessaan meluamaan yhä enemmän kun saavat lapun. Toisekseen: en usko, että sekä koira- että vauva-asiassa suoraan huomauttaminenkaan kannattaa. Hävittäisikö muka koiranomistaja koiransa niiden äänten takia ellei ole ääretön pakko? En usko, aivan sama kuin lapsen ääntenkään suhteen.
Olemme oppineet sen, että jos haluaa nukkua haluamaansa aikaan, on käytettävä korvatulppia tai vahvoja unilääkkeitä. Itse käytän nyt vahvoja unilääkkeitä koska tulpat ovat epämiellyttäviä. Haittapuolena on muistin heikkeneminen, unilääkkeet sen aiheuttavat. Vaan muuta keinoa ei ole oikein; ei ole varaa hankkia omakotitaloa suurella jättitontilla, ja vaihtamalla kerrostaloasuntoa toiseen ei hommat välttämättä parane. Aina löytyy jonkunlainen häirikkö, aina.
Ainoana lohdukkeena näen omalla kohdallamme asuntomme muutoin rauhallisen sijainnin, ja palveluiden läheisyyden sekä lämpimän autohallipaikan. Ja sen, että vaikka normaaleja elämisen aiheuttamia ääniä kuuluu, ei talossa asu epäsosiaalista ainesta vaan työssäkäyvää porukkaa.
Itse asuin parisen vuotta 4 kerroksisessa n. 60luvulla tehty talo. Asuin 3 kerroksessa. vaikka katsoi tv(hiljasella) niin kuuli kun 1 kerroksessa ulko ovi kävi.
2000 muutin juuri valmistuneeseen kerrostaloon ja ainoa häiriö ääni on ... jaa no eipä pahemmin kuulu mitään. kerran taisin nukkuessani kuulla putkiston kautta hieman jonkun vessan vedon mutta muuta ei kuulu.
ELI VAIHTAKAA UUDEMPAAN KERROSTALOON, meikällä ei ainakaan vuokra kasvanut. Kunhan ei tartte metrinpäässä keskustasta asua.
Ei se aina omakotitaloo tarvitse, vaihtakaa uudempaan ja tarkastakaa etukäteen että siihen on tehty hyvät/PAKSUT ulkoovet ja seinät niin eipä enää koiran haukunta kuulu,.
koiran haukunnasta, samassa kerroksessa oli pentu joka piti KOVAA ÄÄNTÄ aina kun omistajat pois kotoa ,mutta sekin kuului ainoastaan kun oli käytävässä.
Kiitosta vaan neuvoista. Talo, jossa asumme on todella uusi, ja äänieristykset seinien välillä ovatkin hyvät -sieltä ei koskaan kuulu mitään. Kun olimme asuntoon tutustumassa, olimme eristyksiin tyytyväisiä -yläkerrassamme ei vielä silloin asunut noita piskejä, vaan rauhallinen nuoripari kissansa kanssa. Joten ongelmat ilmaantuivat vasta myöhemmin. No, katsotaan nyt, mitä päätämme asialle tehdä, sillä eivät nuo unilääkkeet kyllä oikein innosta :)
Varmempi vaihtoehto on muuttaa vanhempaan kerrostaloon - siis 1919-20-luvulla rakennettuun: vähemmän asukkaita/talo, asiallsempaa jengiä, koska neliöhinnat vähän korkeammalla sekä metrin paksuiset seinät.
Muuta omakotitalooan,hiljaista on ja saa olla rauhassa.Kaikki vastaajat tuputtavat vaan kommuuniasumismuotoa.
Vaikka seinät ovatkin paxut niin lattiat ovat ohukaiset!
Ja voi sitä riemua, kun sivistynnyt pianisti tekee yläkerrassa ikuisia sormiharjoituksiaan ja alakerrassa pitää ikifestariaan runoilija-taiteilija ex-hippi!!
MISTÄ LÖYTYISI OMA PLANEETTA???
"Mielestäni koirat tulisi kouluttaa (tai muutoin opettaa) olemaan hiljaa kerrostalossa asuttaessa"
Miten tämä käytännössä tehdään? Osaako joku kertoa? Tuskinpa auttaa, jos sanoo lähtiessään koiralle "nyt ole hipi-hiljaa kunnes tulen takaisin töistä".
En ole koirankouluttaja, mutta eiköhän siihen konstit löydy?!! Vaikka ensin siten, että jätetään koira vähän kerrallaan yksin ja palkitaan hiljaa olemisesta tms. Oletko kuullut ehdollistamisesta? Oliko vaikea keksiä itse??? Miten selität sitten useat yksin hissukseen olevat koirat -ovatko ne mielestäsi mykkiä, kuono umpeen teipattuja vai kerta kaikkiaan niin huomaavaisia naapureita kohtaan??? Huh huh...
eikös niitä ole tuollaisiakin saatavilla
Kuonokoppa ei estä haukkumista. Se estää puremisen - sekä syömisen ja juomisen.
Oman kokemuksen pohjalta voin sanoa,että kannattaa keskustella koirien omistajien kanssa ensiksi.Jos tämä ei tuo asiaan parannusta ei voi kai muuta kuin tehdä valitus isännöitsijälle tai yhtiön hallitukselle (jos asuu omassa asunnossa).Meillä auttoi asiallinen keskustelu koiran omistajan kanssa,koira lähti....
kannattaa keskustella koirien omistajien kanssa ensiksi. kuten " kokemusta " yllä kirjoittaa . Jos se ei auta , niin ....
Oletpa raukkamainen, kun nimettömiä kirjeitä pudottelet! Mitä luulet saavasi niillä aikaan? Mappi öö on niiden oikea osoite.
Jos et uskalla tehdä asialle mitään omalla nimellä tai omilla kasvoilla, niin annapa asian olla.
Miksiköhän nimettömänä??? Oletko kuullut tarinaa herkkähipiäisistä koiraihmisistä, jotka asiallisen "päin naamaa"-kertomisen jälkeen ovat mm. ystävällisesti tiputtaneet koiriensa jätökset naapurin postiluukkuun? En halua kokeilla henkilökohtaisesti, olisiko naapureistamme tällaiseen urotekoon.
Eikä nimi naapurin jättämässä viestissä ainakaan omalla kohdallani toisi asialle yhtään sen enempää painoarvoa, jos viesti muuten on asiallisesti kirjoitettu! En käsitä, mitä eroa siinä on, onko paperissa nimi vai ei! Ei asiasta viestitellä sen takia, että naapuri voi tulla ovelle selittelemään jotain aiheuttamastaan häiriöstä, vaan sen takia, että asiaan tulee parannus. Ja kerrostalossa asuttaessa voi yleensä päätellä, että häiriöstä saattaa kärsiä useampikin ihminen kuin vain viestin (alle)kirjoittanut.
No, minä laittaisin kaikki nimettömät laput suoraan roskikseen ikään kuin niitä ei olisi koskaan tullutkaan. Et pysty sinäkään todistamaan, että olet asiasta huomauttanut ja pudotellut lappusia luukusta. Et kai voi koskaan kasvotusten tunnustaa - minä se olin, joka sinulle nimettömänä kirjoittelin ja huomauttelin.
Ja, jos naapurisi tulisi sinulta asiasta kysymään, sanoisit varmaankin ihan pokkana, että haukkuminen ei häiritse. Raukkamaista toimintaa, olet sitten mies tai nainen, niin nynnerö olet!
Asut varmaankin hieman omituisella alueella omituisten ihmisten keskellä, jos pelkäät moista reaktiota.
Nimi on aina nimi ja sillä tavallaan todistetaan, että ollaan oikealla asialla. Nimettömänähän voit tiputella vaikka mitä lappusta, asiassasi ei tarvitse olla edes perää.
Asia ei kyllä nimestä muuksi muutu, mutta kuten jo tuolla sanoin, vain raukat/pelkurit kirjoittelevat nimettöminä.
Ensinnäkään en näe mitään syytä, miksi joutuisin TODISTAMAAN lappujen viemistä myöhemmin, enkä liioin näe syytä, miksi olisi tarvetta sitä TUNNUSTAA kasvotusten. Ja mielummin olen vaikka (sanojesi mukaan) NYNNERÖ, kuin kerään naapurin koiranpaskaa eteisenmatolta.
Kuinka osaat määritellä "omituisen alueen omituisten ihmisten keskellä"? Tunnetko itse kaikki omassa naapurustossasi asuvat ihmiset ja heidän mahdolliset reaktionsa heidän suuttuessaan? Vai oletko niin sinisilmäinen, että uskot naapurustosi ehdottomaan hyvyyteen? Entä ns. normaalit ihmiset? Eikö heilläkin voi kiukustuessaan mennä herne liian syvälle nenään, jolloin käyttäytyminenkin on sen mukaista? Niinpä niin, en edelleenkään halua ottaa selvää, kuinka "normaaleista" tai "omituisista" naapureista on kyse omalla kohdallamme.
Ja nimettömyydestä vielä, vaikkakin toisessa kontekstissa. Poliisille voi tehdä NIMETTÖMIÄ ilmiantoja esim. huumevihjepuhelimeen. Sinun mukaasi nimettömissä viesteissä ei ole kyse "oikeasta asiasta" ja että vain nynneröt niitä tekevät. Olisiko antamassani esimerkissäkin syytä mennä valittamaan huumeluolaan kasvokkain, jottei vain paljastuisi nynneröksi? Vai pitäisikö asia jättää ilmoittamatta, kun sitä ei uskalla omalla nimellä tehdä? Edelleenkään en voi tietää, millaisia ihmisiä naapurimme ovat ja kuinka he toimivat kasvokkain-valituksen jälkeen.
Ok, enpä jatka enenpää. Meillä on eri näkemys asiasta! Mielestäni, jos on sanomista, pitää uskaltaa sanoa se nimen ja naaman kanssa. Pitää uskaltaa ottaa vastaan vaikka ne jätökset luukusta!
Jos minulle tulisi nimetön lappu luukusta, heittäisin sen roskikseen tai veisin sen poliisille tutkittavaksi.
Huumevihjeet on erikseen, ei niitä voi sekoittaa kerrostalovalituksiin ainakaan koirien osalta. Huumehommissa varsinkin välityksissä on kyse tosi rikollisesta toiminnasta toisin kuin koiran haukkumisessa. Eli se siitä!
Hyvää jatkoa Sinulle ja toivottavasti luukustasi rapsahtaa nimettömiä viestejä tosi rutkasti!
...eläinsuojeluvalvojaan. Kävi minunkin tuttavan luona heti ensimmäisellä viikolla,kun hän muutti uuteen asuntoon.
Meillä oli sama ongelma asuessamme rivitalossa. Aina yksin jäätyään naapurin koira aloitti loppumattoman haukunnan, 6-8 tuntia kutakuinkin taukoamatta ja lujaa. (Mahtavia suorituksia) Parhaina päivinä se ryskytti myös väliovea niin, että meillä astiat helisivät kaapeissa. Tässä metakassa yritin epätoivoisesti tehdä etätyötäni, mutta tuli ikävä jo kaupunkifirman "rauhaa".
Kävi myös sääliksi koiraa, sillä eihän tulla tavoin käyttäyvä koira ole hyvinvoiva ,eikä tasapainossa.
Me laitoimme naapureille päättäväisen asiallis-ystävällisen kirjeen, jossa kerroimme häiriöstä. Laitoimme myös mukaan kopioita järjestyssäännöistä joissa sanotiin, että koirien haukunta ei saa häiritä naapureita. Laitoimme myös kopion konsteista, joilla koiraa voidaan auttaa eroahdistuksessa, minkä tähden se haukuukin neuroottisena. Ja viimeisenä, sekä parhaana konstina laitoimme heille tiedot sitruunapannasta, joka hillitsee koiran haukkumista, mutta ei vahingoita koiraa.
Aikansa hampaitaan kiristeltyään he hankkivat pannan ja ah ihanuus, koira vaikeni!!! Haukkui enää sen verran, että kuuli sen olevan koira ja kunnossa.
No sitten kylläkin toisen puolen naapurit aloittivat omat möykkänsä, mutta se onkin jo toinen tarina.
Ja nyt asummekin omassa talosamme kuunellen vain toinen toisiamme ja kissamme jupinoita.
Konstit ovat siis monet!!
Kannatta kokeilla!!