Nyt on mennyt monia tunnettuja henkilöitä manan majoille.Tänään Eeva Joenpelto. Olen lukenut varmaan kaikki hänen kirjansa.kaikkia en oikein ymmärtänyt enkä tykännyt.
Kalevi Sorsan hautajaiset on lauantaina ja
vastahan kuoli Veikko Sinisalo.
Näistä henkilöistä ei tahdo uskoa ,että hekin ovat kuollessaan jo aika iäkkäitäkin.
tuntuu vaan että he ovat ikinuoria ja aina ollleet olemassa.
Åke Lindmann vaan näkyy vaimonsa Pirkon kertoman mukaan ehättävän vielä kaveriksi Viimeisten kiusauksien tekoon ,vaikka oli sydänleikkauksessa.
Sitkeitä ihmisiä .Hatun noston arvoisia.
Elävät täysillä loppuun asti.
Kalevi Sorsan hautajaiset on lauantaina ja
vastahan kuoli Veikko Sinisalo.
Näistä henkilöistä ei tahdo uskoa ,että hekin ovat kuollessaan jo aika iäkkäitäkin.
tuntuu vaan että he ovat ikinuoria ja aina ollleet olemassa.
Åke Lindmann vaan näkyy vaimonsa Pirkon kertoman mukaan ehättävän vielä kaveriksi Viimeisten kiusauksien tekoon ,vaikka oli sydänleikkauksessa.
Sitkeitä ihmisiä .Hatun noston arvoisia.
Elävät täysillä loppuun asti.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Se on vain valmistautumista kuolemaan
Läheisen kuolema viiltää aina syvän haavan. Aika ja huolenpito parantavat haavan, mutta arpi jää. Kuolemasta toipuminen vie aikaa eikä surulle ole aikataulua.
Näistä mainitsemistasi pois lähteneistä en ikänsä puolesta ole ollenkaan tietoinen.
Kalevi Sorsa oli kuitenkin samana vuona syntynyt kuin minä, enkä ole viela aivan valmis ikäni enkä muutenkaan omasta puolestani pois lähtemään.
Pidin hänen kuolemaansa liian aikaisena lähtönä.
Luultavasti tuo parantumaton sairaus oli suurin syyllinen joka hänet kaatoi.
Kyllä he kaikki tosiaan ovat muistamisen arvoisia, mutta minua lähinnä koskettaa juuri Sorsan poismeno. Hän vaikutti elämällään sellaisessa asiassa joka liittyi minun elämääni kaikkein läheisimmin.
Sylvi Salosen
Minä olen menettänyt kalleimpani,en osaa enää juurikaan surra.
Itse olen valmis lähtemään koska tahansa.
Onko tällä elämällä jotain vielä annettavaa.
Ajattelen tietenkin toisia lapsiani,ehkä
heidän vuokseen haluan vielä elää.
Sydänkin on nyt toiminut leikkauksen jälkeen aika
hyvin,mutta aina se mietityttää,että
valmiina saa olla kun se hetki tulee.
Olemme lasten kanssa keskustelleet asiast,
mutta he vain sanovat,että et sinä vielä
mihinkään jouda lähtemään.
Monia kuuluisuuksia on lähtenyt jos ei
luonnollisesti niin sitten toisen käden kautta
vastahan kävi ikävä tapaus ruotsissakin.
Suomessa käydään nuorison keskuudessa
toistensa kimppuun ja henki riistetään,
ehkä sellaista on tapahtunut aina,nyt vain on
niin hyvät tiedoitus välineet,mitä ennen ei
ole ollut.
Sain juuri suruviestin.
Minulle läheinen työtoveri on poissa.
Sytytän kynttilän. Liekissä on valoa ja lämpöä.
Elämä jatkuu...