surua pidätettyä raivoa,
minä vihaan elämää.
minä tahtoisin kuolla,
pidätettyä raivoa.
hyvä että en huuda tuskaani,
minä halkean.
pelkkiä lupauksia,
valheita lahjo mista ja tuskaa.
minä olen surullinen,
muut eivät ymmärrä.
sitä tuskaa,
jota valhe tuottaa.
miksen itke miksen huuda,
kyyneleeni ovat ehtyneet huuto vienyt ääneni.
miksi tämä maailma on paha.
minä toivon kuolemaa mutta en saa sitä.
ensin kuulen surullisen kysymyksen:rakastatko sinä minua
sitten kuulen naurua ja musiikkia, hänellä on hauskaa hän ei välitä enää.
minä vihaan elämää.
minä tahtoisin kuolla,
pidätettyä raivoa.
hyvä että en huuda tuskaani,
minä halkean.
pelkkiä lupauksia,
valheita lahjo mista ja tuskaa.
minä olen surullinen,
muut eivät ymmärrä.
sitä tuskaa,
jota valhe tuottaa.
miksen itke miksen huuda,
kyyneleeni ovat ehtyneet huuto vienyt ääneni.
miksi tämä maailma on paha.
minä toivon kuolemaa mutta en saa sitä.
ensin kuulen surullisen kysymyksen:rakastatko sinä minua
sitten kuulen naurua ja musiikkia, hänellä on hauskaa hän ei välitä enää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mun mielestä sä olit tossa runossa onnistunu kuvaamaan tosi hyvin surua ja tuskaa!
Hieno runo!
tuo kuvaa tämän hetkistä tilaani