Kun sä lähdit kävelemään
mä yksin kämppään jäin
oven suuhun ulisemaan
puruluutani pureksimaan
Et pissille vie mua enää
Juomakupissakaan ei oo mitää
On kuivamuonat syöty jo eilen
Jalat ristissä tuskassa hikoilen
Ikkunalla välillä kurkin
jos sä sittenkin takaisin tuutkin
Postiluukusta iltaisin nuuskin
Kynnet pitkät hampain jyrsin
Tunti kohta mennyt jo on
kohta alan olla jo onneton
Kämppä täynnä villakoiria on
Ne mun ainoot ystävät on
Ei kukaan rapsuta kaulaa
Hätäpaskatkin tein jo aulaan
Ikävissäni eteisessä vingun
Tiuskimistasi kuulla mä hingun
Ovenpieliä hampailla jyrsin
Yksinäisenä nälkääni kärsin
Puruluukin on järsitty puhki
Nyt maistuis vaikka kissan ruoka tuhti
Jos takas tuut niin mä lupaan
en roiski kuraa pitkin tupaa
Ruokapöydästä kerjäisi en
vaikka salaa lihapullias vilkuilen
Turkki takussa huokailen
Naapurin kissoja kadehtien
Ne ulkona hillua saa
Minä sisällä haisen vaan
Taas ovella kolahtaa
Lukko ovessa avataan
Tulit takas, mä melkein kuolen
Naamas puhtaaksi kielellä nuolen
(Huom. Tämän runon suunnittelussa,
kirjoittamisessa eikä toteuttamisessa ole
aiheutettu eläimille kärsimyksiä eikä muutakaan
epäeläimellistä mielipahaa. Myöskään itse
kirjoitustyössä ei ole käytetty kotieläimiä tahi
muita elollisia.)
Runo on Maailman Luontosäätiön hyväksymä
mä yksin kämppään jäin
oven suuhun ulisemaan
puruluutani pureksimaan
Et pissille vie mua enää
Juomakupissakaan ei oo mitää
On kuivamuonat syöty jo eilen
Jalat ristissä tuskassa hikoilen
Ikkunalla välillä kurkin
jos sä sittenkin takaisin tuutkin
Postiluukusta iltaisin nuuskin
Kynnet pitkät hampain jyrsin
Tunti kohta mennyt jo on
kohta alan olla jo onneton
Kämppä täynnä villakoiria on
Ne mun ainoot ystävät on
Ei kukaan rapsuta kaulaa
Hätäpaskatkin tein jo aulaan
Ikävissäni eteisessä vingun
Tiuskimistasi kuulla mä hingun
Ovenpieliä hampailla jyrsin
Yksinäisenä nälkääni kärsin
Puruluukin on järsitty puhki
Nyt maistuis vaikka kissan ruoka tuhti
Jos takas tuut niin mä lupaan
en roiski kuraa pitkin tupaa
Ruokapöydästä kerjäisi en
vaikka salaa lihapullias vilkuilen
Turkki takussa huokailen
Naapurin kissoja kadehtien
Ne ulkona hillua saa
Minä sisällä haisen vaan
Taas ovella kolahtaa
Lukko ovessa avataan
Tulit takas, mä melkein kuolen
Naamas puhtaaksi kielellä nuolen
(Huom. Tämän runon suunnittelussa,
kirjoittamisessa eikä toteuttamisessa ole
aiheutettu eläimille kärsimyksiä eikä muutakaan
epäeläimellistä mielipahaa. Myöskään itse
kirjoitustyössä ei ole käytetty kotieläimiä tahi
muita elollisia.)
Runo on Maailman Luontosäätiön hyväksymä
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mun mielestä toi oli ihana runo !! Aukas uuden
näkökulman eläinten ajatuksista, kun nehän ei
osaa puhua ja kertoa ajatuksia!?